Tuntuupas pahalta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kaarnamuori"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kaarnamuori"

Vieras
Erosin pari kuukautta sitten avomiehestäni, mutta ollaan edelleen parhaita ystäviä. Minulla ei ole kenenkää muun kanssa ollut yhtä vakavaa ja hyvää suhdetta, eikä hänelläkään.

Hän kertoi minulle pari päivää sitten, että hän on suunnitellut kaverini tapaamista ja sanoin, että saahan hän sinkkuna tehdä mitä haluaa... Tänään hän sitten kertoi ystäväni olevan hänen luonaan ja ovat harrastaneet seksiäkin...

Olin kuvitellut asian olevan minulle yhdentekevä, mutta se ei sitten näemmä ollutkaan... :(
 
No tässä toinen näkökulma. Olen tuntenut nykyisen mieheni teini-iästä asti, kuten myös hänen eksänsä, koska niin pienessä kylässä lähes kaikki jotakuinkin tiesivät toisensa ja pyörittiin suht samoissa porukoissa. Oltiin miehen kanssa hyviä ystäviä, mutta ei juuri tekemisissä heidän seurusteluaikanaan, sillä he asuivat välillä ulkomailla ja minulla oli oma perheeni pyöritettävänä.

Erottiin suht samoihin aikoihin ja joitakin kuukausia eroista puhuttiin netissä niitä näitä. Yllättäen mies paljastikin että on olemassa tunteita jotka hämmentävät mieltä ja päätettiin tavata. Ei siinä oikeastaan sanoja enää tarvitukaan, jotain kenties tukahdutettua oli päästetty valloilleen ja nyt seukkailtu puolisentoista vuotta ja asumme yhdessä.

Olihan se aikanaan kova paikka miehen eksälle, tunsi olonsa petetyksi ja varmaan kävi melkoisen tunneskaalan läpi. Kuitenkin myöhemmin totesi että oikeastaan on helvetin onnellinen siitä että miehen uusi puoliso olen minä, jonka hän jo entuudestaan tuntee eikä kukaan muu, kun kuitenkin heidän lapsensakin on tässä yhtälössä mukana.

Totta kai siinä silloin tuli ajateltua miten kaikki suhtautuu, ketkä tulisivat pettymään ja mitä kaikkea tämä aiheuttaisi. Kuitenkin se rakkaus vei voiton ja alkushokin jälkeen kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Voit olla vihainen ja pettynyt nyt mutta kun ei toisaalta ketään voi omistaa.
 

Yhteistyössä