K
Kokemuksia kaipaan ..
Vieras
Kun minä mietin että tarvitsen apua, samalla vähättelen että olenkohan "oikeasti masentunut" vaan vain laiska luuseri tai jotain... 
Yritän kertoa tässä tuntemuksistani:
- väsymys .. nukkuisin koko ajan. Herään joskus yöllä ja minun on vaikea saada unta. Tätä on kausittain. Yleensä nukun hyvin ja voisin nukkua ja nukkua vaan.. nukun päiväunia, iltapäiväunia, piiiitkät yöunet jos vain saan.
- mikään ei oikein tunnu miltään... olen vilpittömästi onnellinen lasteni puolesta kun he kertovat jotain tai kokevat jotain kivaa. Mikään muu ei sitten oikeastaan tunnu miltään .. ystäväni sairastui vakavasti enkä ole sillekään oikein suonut ajatustakaan. Joskus leikittelen ajatuksella, että sairastuisin itse vakavasti ja saisin sitä kautta huomiota ja sääliä osakseni. Sitten kuolisin ja minulla olisi kaunis arkku.
- joskus autolla ajaessa kaahaan miettien että ei haittaisi vaikka ajaisin metsään. En kuitenkaan ole toteuttamassa tällaisia, ajattelen vaan että jos käy vahinko niin sitten käy... vahingoillehan ei kukaan mitään mahda.
- joskus ahistaa niin etten tiedä mitä teen.. käyn tupakalla (yleensä en edes polta) ja tuijotan vaan yhteen kohtaan, lamaannun enkä pysty keskittymään muuhun kuin siihen tilaan. Sain kaverilta yhden Opamoxin seuraavaa tilannetta varten, en ole vielä ottanut mutta otan jos tulee taas tollanen tilanne.
- hajamielisyys ...
- sosiaalinen eristäytyminen. Perun nykyään lähes kaikki menoni, en halua enkä jaksa nähdä ketään ja harrastaa small talkkia. Mua ei kiinnosta edes lähimpien ystävieni asiat enkä pidä yhteyttä kysyäkseni mitä kuuluu. Joskus he ottaa yhteyttä, käymme jossain mutta tuolloinkin mieluummin jäisin kotiin yksin.
- epätavallinen suhde ruokaan. Syön isoja annoksia, olen lihava. Ahmin niin että minuun sattuu. Häpeän itseäni. Keinot ja tiedot laihtumiseen olisi mutta en vaan jaksa. Elän kuin piilojuoppo ; piilottelen ahmimieni ruokien pakkauksia, pusseja tms. ettei kukaan näe. Ruokaan menee rahaa hillittömiä määriä.
- parisuhde on nollatilassa. Ei kiinnosta seksi, ei kiinnosta jutella, ei kiinnosta kuulla mitä toiselle kuuluu.
- ainoa mikä kiinnostaa on lapset ja jossain määrin työni. Työ on sellaista että saa tehdä fyysistä, painaa vaan ja ei ehdi ajatella omia murheita.
- fyysisiä oireita : ihottumaa jota raavin ja joka on tulehtunut, nivelkipuja, vatsakipuja, pääkipuja, hengenahdistusta
Nyt kun kirjoitin nämä niin hurjalta vaikuttaa. Vaan en silti tiedä.... mitä mieltä olette?
Yritän kertoa tässä tuntemuksistani:
- väsymys .. nukkuisin koko ajan. Herään joskus yöllä ja minun on vaikea saada unta. Tätä on kausittain. Yleensä nukun hyvin ja voisin nukkua ja nukkua vaan.. nukun päiväunia, iltapäiväunia, piiiitkät yöunet jos vain saan.
- mikään ei oikein tunnu miltään... olen vilpittömästi onnellinen lasteni puolesta kun he kertovat jotain tai kokevat jotain kivaa. Mikään muu ei sitten oikeastaan tunnu miltään .. ystäväni sairastui vakavasti enkä ole sillekään oikein suonut ajatustakaan. Joskus leikittelen ajatuksella, että sairastuisin itse vakavasti ja saisin sitä kautta huomiota ja sääliä osakseni. Sitten kuolisin ja minulla olisi kaunis arkku.
- joskus autolla ajaessa kaahaan miettien että ei haittaisi vaikka ajaisin metsään. En kuitenkaan ole toteuttamassa tällaisia, ajattelen vaan että jos käy vahinko niin sitten käy... vahingoillehan ei kukaan mitään mahda.
- joskus ahistaa niin etten tiedä mitä teen.. käyn tupakalla (yleensä en edes polta) ja tuijotan vaan yhteen kohtaan, lamaannun enkä pysty keskittymään muuhun kuin siihen tilaan. Sain kaverilta yhden Opamoxin seuraavaa tilannetta varten, en ole vielä ottanut mutta otan jos tulee taas tollanen tilanne.
- hajamielisyys ...
- sosiaalinen eristäytyminen. Perun nykyään lähes kaikki menoni, en halua enkä jaksa nähdä ketään ja harrastaa small talkkia. Mua ei kiinnosta edes lähimpien ystävieni asiat enkä pidä yhteyttä kysyäkseni mitä kuuluu. Joskus he ottaa yhteyttä, käymme jossain mutta tuolloinkin mieluummin jäisin kotiin yksin.
- epätavallinen suhde ruokaan. Syön isoja annoksia, olen lihava. Ahmin niin että minuun sattuu. Häpeän itseäni. Keinot ja tiedot laihtumiseen olisi mutta en vaan jaksa. Elän kuin piilojuoppo ; piilottelen ahmimieni ruokien pakkauksia, pusseja tms. ettei kukaan näe. Ruokaan menee rahaa hillittömiä määriä.
- parisuhde on nollatilassa. Ei kiinnosta seksi, ei kiinnosta jutella, ei kiinnosta kuulla mitä toiselle kuuluu.
- ainoa mikä kiinnostaa on lapset ja jossain määrin työni. Työ on sellaista että saa tehdä fyysistä, painaa vaan ja ei ehdi ajatella omia murheita.
- fyysisiä oireita : ihottumaa jota raavin ja joka on tulehtunut, nivelkipuja, vatsakipuja, pääkipuja, hengenahdistusta
Nyt kun kirjoitin nämä niin hurjalta vaikuttaa. Vaan en silti tiedä.... mitä mieltä olette?