R
Rasittunut
Vieras
Juu tiedän, on ihanaa kun on sellainen mies joka huolehtii siisteydestä ja siivoaa omat jälkensä. Auttaa siivoamaan yhdessä ym. ym. Mutta hitto että v*tuttaakin välillä se että joka päivä on pakko siivota tai mies on kun perseeseen ammuttu karhu. Niin ja se siivoaminen on alotettava aina aamulla sen jälkeen kun on sängystä noustu ja vaatteet saatu päälle. Ei syödä aamupalaa eikä muutakaan vaan heti suoraa siivoamaan. Sitten se raivoaa jos vähänkin tulee jotain sotkua, esim kissan ruokaa tipahtaa lattialle yms. Kyllä ne kissat ne sieltä haravoi, meillä on niin ahmatteja kissoja että ei ne ruuat siellä lattialla kauaa pysy.
Nyt olen äitiyslomalla kotona ja mies työttömänä. Tällä hetkellä on anemia ja en saa öisin nukuttua kun lonkkia särkee ihan tajuttomasti. Hyvä että pystyssä jaksaa olla 15 minuuttia pidempään. Kädet tärisee, heikottaa ja hengästyttää. Rautaa syön mutta sen vaikutuksia joudun vielä odottelemaan viikon verran. Aikaisemmin kärsin hirveistä selkäkivuita ja ennenaikasesta supistelusta joten jouduin olemaan vuodelevossa. En ole voinut nyt tehdä pitkään aikaan kunnolla kotitöitä ja olenkin tässä ottanut välillä itseeni tuosta miehen siivoiluinnosta. Varsinkin niinä päivinä kun se on samaan aikaan vihanen.
Silloin kun vielä kävin töissä eri paikkakunnalla ja työmatkoihin meni 2 tuntia joka päivä. Eli parhaimmillaan työpäivän pituus oli 10 tuntia, silloin enemmän jos joutui jäämään ylitöihin, niin tuo siivoaminen oli pakko aloittaa joka lauantaiaamu 5 minuuttia heräämisestä. Monet kerrat piti lähteä ulos rauhoittumaan kun meinasin räjähtää. Kyllä minäkin siivoan ja on ihanaa kun koti on siisti, mutta ihan oikeesti en todellakaan halua ruveta siivoamaan lauantaina aamulla 5 minuutin jälkeen heräämisestä. Sillon yleensä haluan syödä ensin aamupalan ja juoda aamukahvit. Heräillä työviikon jäljiltä ja ruveta sitten katsomaan mitä tarvii tehdä.
Tänään taas tällanen päivä että mies täällä siivoaa vihaisena ja kun ei voi minulle tiuskia niin tiuskii sitten tytölle siivoamisesta. Ja mua vituttaa!
Nyt olen äitiyslomalla kotona ja mies työttömänä. Tällä hetkellä on anemia ja en saa öisin nukuttua kun lonkkia särkee ihan tajuttomasti. Hyvä että pystyssä jaksaa olla 15 minuuttia pidempään. Kädet tärisee, heikottaa ja hengästyttää. Rautaa syön mutta sen vaikutuksia joudun vielä odottelemaan viikon verran. Aikaisemmin kärsin hirveistä selkäkivuita ja ennenaikasesta supistelusta joten jouduin olemaan vuodelevossa. En ole voinut nyt tehdä pitkään aikaan kunnolla kotitöitä ja olenkin tässä ottanut välillä itseeni tuosta miehen siivoiluinnosta. Varsinkin niinä päivinä kun se on samaan aikaan vihanen.
Silloin kun vielä kävin töissä eri paikkakunnalla ja työmatkoihin meni 2 tuntia joka päivä. Eli parhaimmillaan työpäivän pituus oli 10 tuntia, silloin enemmän jos joutui jäämään ylitöihin, niin tuo siivoaminen oli pakko aloittaa joka lauantaiaamu 5 minuuttia heräämisestä. Monet kerrat piti lähteä ulos rauhoittumaan kun meinasin räjähtää. Kyllä minäkin siivoan ja on ihanaa kun koti on siisti, mutta ihan oikeesti en todellakaan halua ruveta siivoamaan lauantaina aamulla 5 minuutin jälkeen heräämisestä. Sillon yleensä haluan syödä ensin aamupalan ja juoda aamukahvit. Heräillä työviikon jäljiltä ja ruveta sitten katsomaan mitä tarvii tehdä.
Tänään taas tällanen päivä että mies täällä siivoaa vihaisena ja kun ei voi minulle tiuskia niin tiuskii sitten tytölle siivoamisesta. Ja mua vituttaa!