Mikä pakko kaikkien aikuisten on elää parisuhteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Lunatic
  • Ensimmäinen viesti
minmin
Se aiheuttaa aina ihmetystä jos elää elämäänsä valtavirran vastaisesti. Tuntuu että se on jotenkin uhka muille, eikä sellaista mitenkään voida hyväksyä. Kaikilla pitää olla 2 lasta, omakotitalo, farmariauto ja koira. Joulua tulee viettää perinteiden mukaisesti ja uutena vuotena syödä nakkeja ja perunasalaattia. Kerran vuodessa viikoksi Inglesiin tai Phuketiin, tietysti Aurinkomatkojen mukana.
 
ve-la
Se aiheuttaa aina ihmetystä jos elää elämäänsä valtavirran vastaisesti. Tuntuu että se on jotenkin uhka muille, eikä sellaista mitenkään voida hyväksyä. Kaikilla pitää olla 2 lasta, omakotitalo, farmariauto ja koira. Joulua tulee viettää perinteiden mukaisesti ja uutena vuotena syödä nakkeja ja perunasalaattia. Kerran vuodessa viikoksi Inglesiin tai Phuketiin, tietysti Aurinkomatkojen mukana.
No älä! Kaiken tuon lisäksi en aio hankkia lainkaan lapsia ja olen viela kasvissyöjäkin. Arvaa vain mitä jauhamista kuulen jatkuvasti...
Niin, ja mulla on vielä väärä musiikkimakukin! :D
Ihmiset on hassuja.
 
Jonna_Äiti harmaana
Mä nautin yksinolosta, tosin lapsiahan mulla on. Miestä en vaivoikseni halua. Useampi kun näyttää olevan pimeää sorttia..jollain lailla. En myöskään harrasta irtosuhteita, olen selibaatissa. Tosin en koe sitä selibaatiksi...
 
Ei minuakaan, ihmetyttää vaan että mikä muoti se on olla naimisissa tai avoliitossa. Miksei yksin olo tai seurustelu ole in.
Monissa televisiosarjoissa taas nimenomaan ihannoidaan juuri sinkkuutta/ seurustelusuhteita.
Palstan todellisuus nyt on hieman vinossa, monessakin asiassa.
Voihan toki olla, että vinossa olenkin minä eikä suinkaan palstan mielipiteet :xmas:
 
theme song
Niin, pakkohan ei ole, mutta kyllä sitä vaan ihmetellään aina. Miehiltä se jotenkin hyväksytään paremmin, naiselle se on kamala säälin paikka. Ehkä vielä ajatellaan, että naiset ovat heikkoja ja miehen organisointikyvystä riippuvaisia olentoja, jotka eivät vaan kykene itsenäiseen elämään (jotkut kyllä ovatkin just tuollaisia, mut harvemmin ne itsekseen asuneet naiset). Tai ainakin se elämä on pelottavaa ja hankalaa ilman miestä.

Mua säälitellään useinkin, esim. sukulaisten toimesta. Olen 32-vuotias ja sinkku. Takana pari pitempää suhdetta ja yksi yhdessäasumiskokemus. Mä en kaipaa miestä (en kyllä naistakaan) arkeeni. Mulla ei ole tarvetta elää suhteessa, tykkään olla itsekseni. Moni taas ajattelee, että en mitään muuta varmasti haluaisikaan kuin suhteen ja "normaalin" elämän.

Tutut vihjailevat tökerösti tuntemistaan sinkkumiehistä ja illanistujaisissa mut järjestetään juttelemaan niiden sinkkumiesten kanssa. Eli hävytöntä naittamista. On se vaan niin vaikea ymmärtää, miten joku voi nauttia rauhassa elämästään sinkkuna, vaikka on perheenperustamisiässä:D

Yhden lapsen voisin halutakin, mutta kotileikeistä en ole niin kiinnostunut.
 

Yhteistyössä