Onko muita joiden lapset ihania enkeleitä?

[kova peli bostonissa]

Pakko kysyä.
Olen nöyrän kiitollinen siihen kun omat lapseni ovat kuin enkeleitä. Helppoja, kauniisti käyttäytyviä, koulu menee koululaisella hyvin, päikkyläisellä mallikkaasti.

Tausta: kummatkin olivat vaativia vauvoina ja taaperoina. Olin aivan raato. Pidin rutiinit, säännöt ja kovat rajat. Rakkautta ovat saaneet todella paljon. Tuttavilla ovat olleet hyvin vähän hoidossa. Kotiäitinä olin vuosia(kunnes pienempi 3v).

Tuntuu, että nykyään kaikilla on lastensa kanssa kovin rankkaa?!. Vaikka olisivat jo ohittaneet uhmaiän tai mitä vain, niin on hirveen vaikeeta ja vanhemmat netissä, tuttavissa, ihan joka puolella etupäässä ovat aivan lopussa.
Lapset tekee tuhmia, riehuu, saa raivareita jne jatkuvasti. Kylässä ja juhlissa ei käyttäydytä jne.

Joo, nostan kai vähän omaa häntääni mutta onko muita joilla kovalla työllä on saatu ihanteellisia tuloksia? Ja kyllä, vaikka kova kuri, meidän lapset on todella onnellisia, ja aivan ihania reippaita lapsia.

Kysyn kuin joulupukki: MISSÄ ON KILTIT LAPSET??? Tuntuu että joka paikka on tays ADHD:ä, aspergeriä, ja ihan vaan vapaasta kasvatuksesta johtuvaa kurittomuutta. Ja noissa adhd-asp-jutuissa ei auta se, että annetaan elää kuin pellossa.

 

["vieras"]

Eipä muuta kuin että nauti työsi hedelmistä. Minä olen huomannut saman, en kaikissa lapsissani, mutta suurimmassa osassa. Ethän kuitenkaan vaadi täydellisyyttä itseltäsi jatkossa? Muista ottaa rennosti.

 

[Blue]

Pakko kysyä.
Olen nöyrän kiitollinen siihen kun omat lapseni ovat kuin enkeleitä. Helppoja, kauniisti käyttäytyviä, koulu menee koululaisella hyvin, päikkyläisellä mallikkaasti.

Tausta: kummatkin olivat vaativia vauvoina ja taaperoina. Olin aivan raato. Pidin rutiinit, säännöt ja kovat rajat. Rakkautta ovat saaneet todella paljon. Tuttavilla ovat olleet hyvin vähän hoidossa. Kotiäitinä olin vuosia(kunnes pienempi 3v).

Tuntuu, että nykyään kaikilla on lastensa kanssa kovin rankkaa?!. Vaikka olisivat jo ohittaneet uhmaiän tai mitä vain, niin on hirveen vaikeeta ja vanhemmat netissä, tuttavissa, ihan joka puolella etupäässä ovat aivan lopussa.
Lapset tekee tuhmia, riehuu, saa raivareita jne jatkuvasti. Kylässä ja juhlissa ei käyttäydytä jne.

Joo, nostan kai vähän omaa häntääni mutta onko muita joilla kovalla työllä on saatu ihanteellisia tuloksia? Ja kyllä, vaikka kova kuri, meidän lapset on todella onnellisia, ja aivan ihania reippaita lapsia.

Kysyn kuin joulupukki: MISSÄ ON KILTIT LAPSET??? Tuntuu että joka paikka on tays ADHD:ä, aspergeriä, ja ihan vaan vapaasta kasvatuksesta johtuvaa kurittomuutta. Ja noissa adhd-asp-jutuissa ei auta se, että annetaan elää kuin pellossa.

Meillä.

 

[ap vastaa]

. Kiva kuulla että muillakin.

 

[Anatolia]

Ei nuo onneksi enkeleitä ole, eikä tylsiä tyyppejä tai mitään kynnysmatto-hissukoita...mutta joka paikkaan on heidän kanssaan helppo mennä, koulussa ja päiväkodissa menee hyvin, jne. Onnistuu tuosta vaan kaikenmaailman ravintolakäynnit, juhlat ja kauppareissut, ja on onnistunut aina. Eivät ole tappamassa toisiaan tai tuhoamassa kämppää jos silmä välttää.

Saa niiden kanssa aika ajoin vääntää, mutta arki sujuu kyllä kivasti, enkä koe äitinä oloa rankkana. En ole vielä missään vaiheessa ollut ihan raato, paitsi ehkä muutamana satunnaisena päivänä kun toinen lapsista oli vauva, toinen taapero, molemmat lapset sairaana ja itsekin olin tyyliin 40 c kuumeessa.

 

[Deleted member 70007]

Lapseni ovat ihania ja suloisia, hyväkäytöksisiäkin ehkä, mutteivat enkeleitä.
En kutsu käytännön syistä ketään muita lapsia enkeleiksi, kuin minun enkelilastani. Että muita enkeleitä. Oikeita sellaisia.
Ehkä olen nynny ja herkkis, mutta lapsen kutsuminen enkeliksi on omalla tavallaan ajattelemattomuutta.
Eikä sitä oikein tajua, kunnes se tulee omalle kohdalle.
Sitten sitä ei kohdista enkeli-sanaa eläviin lapsiin enää, eikä oikein hyväksy muidenkaan sitä tekevän.

Siihen kiltteyteen.
Esikoisella ei ole mitään syndoomaa tms.
Hän on erityislapsi muuten noin. Oppimisvaikeuksia ja asioita pitää toistaa. Kymmeniä kertoja.
LASKE SE MÄKI ALAS. ÄLÄ HUUDA. ÄLÄ OTA SISKOLTA.
9-vuotiaalle.
Ei ole kyse kurittomuudesta.
Meillä on kova kuri, ja todellakaan ei olla mitään novoimammankultamussukka et sä voi sille mitään mee vaan kuin vapaa sielu.
Pakko on hyväksyä vähän vapaampaa käytöstä, mutta ei yhtään enempää kuin on tarvis.
Kaikki ei ole aina meidän käsissämme. Se on tultu huomattua moneen otteeseen.
Kaikelle ei yksinkertaisesti voi mitään. Ja sen olen oppinut, ettei tarvikaan voida. Elämä vie, ja antaa elämän viedä. Kaikkea ei voi hallita kokonaan.
Joskus, kun esikko jankkaa kaupassa kovaan ääneen VIHREÄÄ PAPRIKAA jonka jälkeen esikko HUUTAA VIHREÄÄ PAPRIKAA, tuumaan vain välillä, että ei osteta vihreää paprikaa.
Ihmiset tuijottaa, ja siinähän tuijottavat. Minä tiedän, että hän on aivan kiltti tyttö. Minä en tuolle voi mitään, mutta minä olen onnellinen. Hänkään ei voi, mutta hänkin on onnellinen. Hän tietää, että häntä kyllä ohjataan, jos kontrolli pettää.
Kilttejä nuo lapset ovat kyllä. Ja hyvin kasvatettujakin.
Mutta minä en halua mitään tahdottomia lampaita.
Lapsella saa olla oma tahto, ja jossain (=kotona) on pakko saada näyttää omat tunteensa. Negatiivisetkin. Kiukutella ja huutaa. Ja sen jälkeen pyytää anteeksi.
Ei mulla oo tarvetta saada umpikilttejä lapsia. Ei aina voi olla kiltti.
Joskus on vähän pakko saada jonkinasteinen raivari, ja tehdä jotain tuhmuuksia.
Siitä tietää, että lapsi on terve, jos se uskaltaa sano vastaan. Jos ei, minua ehkä huolestuttaisi, mikä siinä on vikana.
Turvallisessa paikassa lapsi uskaltaa kiukutella, ja turvalliselle ihmiselle. Se on lapsen merkki luottamuksesta, niin hölmöltä kuin se tuntuukin.

 

[riiviöiden äiti]

Pakko kysyä.
Olen nöyrän kiitollinen siihen kun omat lapseni ovat kuin enkeleitä. Helppoja, kauniisti käyttäytyviä, koulu menee koululaisella hyvin, päikkyläisellä mallikkaasti.

Tausta: kummatkin olivat vaativia vauvoina ja taaperoina. Olin aivan raato. Pidin rutiinit, säännöt ja kovat rajat. Rakkautta ovat saaneet todella paljon. Tuttavilla ovat olleet hyvin vähän hoidossa. Kotiäitinä olin vuosia(kunnes pienempi 3v).

Tuntuu, että nykyään kaikilla on lastensa kanssa kovin rankkaa?!. Vaikka olisivat jo ohittaneet uhmaiän tai mitä vain, niin on hirveen vaikeeta ja vanhemmat netissä, tuttavissa, ihan joka puolella etupäässä ovat aivan lopussa.
Lapset tekee tuhmia, riehuu, saa raivareita jne jatkuvasti. Kylässä ja juhlissa ei käyttäydytä jne.

Joo, nostan kai vähän omaa häntääni mutta onko muita joilla kovalla työllä on saatu ihanteellisia tuloksia? Ja kyllä, vaikka kova kuri, meidän lapset on todella onnellisia, ja aivan ihania reippaita lapsia.

Kysyn kuin joulupukki: MISSÄ ON KILTIT LAPSET??? Tuntuu että joka paikka on tays ADHD:ä, aspergeriä, ja ihan vaan vapaasta kasvatuksesta johtuvaa kurittomuutta. Ja noissa adhd-asp-jutuissa ei auta se, että annetaan elää kuin pellossa.

Voi kuule. Vauva joka ei itke, taapero joka ei uhmaa, 3v joka ei uhmaa.... ... on asperger/HFA lapsi. Eli kaikkein "kiltein lapseni on ollut kyllä se erityisin.
Meillä on tiukka kuri, todella tarkat rajat, vähiten etuisuuksia ja silti äitiä väsyttää!!
koska 12v as-lapsi herättää edelleen 1-2h välein yöllä, ei siksi että olisi huonokäytöksinen vaan siksi että pelkää kun ei ymmärrä normaalia maailmaa. kauniisti kutsuu äitiä, pelottaa:heart::'(
Adhd/as-piirteisen kanssa käydään palavereissa jos toisessakin koska on älykäs mutta masentunut, kun tietää mihin ei kykene, haluaisi vain olla kuten muutkin
nuoret....
kotiäitinä olin kunnes kuopus oli 4v. Ja lapseni käyttäytyvät hyvin joka paikassa, niin juhlissa kuin kaupassa. Usko pois, erityislasten opettaminen tuohon on paljon haastavampaa kuin tavisten! kokemusta on 2 tavislapsen osalta myös, "haastava uhma" on 8 kertaa helpompaa kuin haastava elämä....

 

["shihtzu"]

Sinällänsä en voi tohon vielä vastata, kun esikoinenon vasta 3,5v, mutta meillä lapset on todella vieraskoreita, mutta kotona ollaankin todella riiviöitä tai vanhempion. Kuopus on vasta 1v ja ainakin tällä hetkellä isoveljeään rauhallisempi ja taipuisampi. Isompi muistuttaa paljolti isäänsä, johtuen ehkä että on nähnyt isänsä käytöstä, kunnuorempi ei edes tunne sitä.

 

[Algoma]

Mun lasten aiti teki myos suurmmoisen tyon kasvattaessaan meidan kakarat.
Jokainen on ihan hyva kansalainen nyt.
Ajattelepas niita nuoruuden kavereita ja ehka itseaskin, kuinka hurjia tekoja ja tapoja ja mita kaikkea meilla olikaa ja nyt vanhenpana kaikki nayttaa olevan ihan Ok. suurimmalla osalla.
Pointini on ,etta kai me kaikki viisastumme vanhetessamme.

 

[Nalkuttava Talonmies]

mä olisin huiolestunut jos lapseni olisi aina kuin enkeli Ei se voi olla normaalia.

Mä olen varmaan päässyt koko ajan helpolla. Käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin. Joskus tosin ei keskity tai kuuntele, mutta se ei ole villeyttä tai ilkeyttä vaan puhdas kehityskohde. Voi joskus kiukutellakin, mutta hyvin vähän. Ei ole koskaan kiljunut kaupassa, korkeintaan nutissut ja narissut. Lähtee vaikka maailman ääriin mun kanssani, kunhan vaan on äksöniä. Toki jos en itse olisi tälläinen puuhastelija voisi mennä ajoittan hermo ehkä lapsen intoon tehdä koko ajan jotain projektia. Mutta tuo ominaisuus siis taitaa olla perittyä...

 

["tii"]

mulla on,ihan enkeli,kohtelias,kiltti muille,tottelee.sain pojan kun täytin 18.välillä oikein pelottaa...