A
"aloittaja"
Vieras
Musta tuntuu että mun mies on tosi lapsellinen silloin kun riidellään. Varsinkin sillon kun minä olen vihainen hänelle.
Esim. Eilen kysyin mieheltäni että voisiko hän vaihteeksi ottaa lapsen ja viettää aikaa, kun minä menen lounaalle ystäväni kanssa, viipyisin pari tuntia. Hän ilmoitti että "katotaan". Tänä aamuna sitten herätin hänet ja kysyin että sopiiko jos 7kk ikäinen lapsi jää hänelle pariksi tunniksi, niin ei, ei käy. Hänellä ei siis mitään muutakaan tekemistä vaan hengailee kotona vain päivän. Nojoo, lähtiessäni sanoin suoraan että olen vihainen sillä jos hän johonkin lähtee niin hänen ei tarvitse ottaa muuta huomioon kuin itsensä, mutta minä joudun aina huolehtimaan lapsestamme myös. Sanoin tämän rauhallisesti, mutta vakavissani.
No soitin hänelle myöhemmin ja kysyin mitä puuhailee ja lähteekö kahville mun ja kaverin kanssa niin vastaus oli että miksi ihmeessä soitan hänelle, että olin niin inhottava aamulla ja nyt yritän olla mieliksi. Tulin kotiin ja lisää valitusta hänelta ja minä puolestaan kysyin että miksi hän ei ole tehnyt mitään kotona kun kerran on vain hengaillut itsekseen koko päivän, ja siitähän se riemu vasta alkoikin. Hän sanoi että valitan liikaa...
Pointti tässä nyt on se että hän kääntää AINA kaiken päälaelleen, saa kaiken kuulostamaan siltä niinkuin kaikki on aina minun syytäni ja olen "kaiken pahan alku"... ottaa päähän..
Miten käsitellä ihmistä joka on aina syytön kaikkeen eikä ikinä ole väärässä. Voisin varovasti kutsua häntä jopa narsistiksi... Tahtoisin siis oppia käsittelemään häntä oikealla tavalla... apuja...
Esim. Eilen kysyin mieheltäni että voisiko hän vaihteeksi ottaa lapsen ja viettää aikaa, kun minä menen lounaalle ystäväni kanssa, viipyisin pari tuntia. Hän ilmoitti että "katotaan". Tänä aamuna sitten herätin hänet ja kysyin että sopiiko jos 7kk ikäinen lapsi jää hänelle pariksi tunniksi, niin ei, ei käy. Hänellä ei siis mitään muutakaan tekemistä vaan hengailee kotona vain päivän. Nojoo, lähtiessäni sanoin suoraan että olen vihainen sillä jos hän johonkin lähtee niin hänen ei tarvitse ottaa muuta huomioon kuin itsensä, mutta minä joudun aina huolehtimaan lapsestamme myös. Sanoin tämän rauhallisesti, mutta vakavissani.
No soitin hänelle myöhemmin ja kysyin mitä puuhailee ja lähteekö kahville mun ja kaverin kanssa niin vastaus oli että miksi ihmeessä soitan hänelle, että olin niin inhottava aamulla ja nyt yritän olla mieliksi. Tulin kotiin ja lisää valitusta hänelta ja minä puolestaan kysyin että miksi hän ei ole tehnyt mitään kotona kun kerran on vain hengaillut itsekseen koko päivän, ja siitähän se riemu vasta alkoikin. Hän sanoi että valitan liikaa...
Pointti tässä nyt on se että hän kääntää AINA kaiken päälaelleen, saa kaiken kuulostamaan siltä niinkuin kaikki on aina minun syytäni ja olen "kaiken pahan alku"... ottaa päähän..
Miten käsitellä ihmistä joka on aina syytön kaikkeen eikä ikinä ole väärässä. Voisin varovasti kutsua häntä jopa narsistiksi... Tahtoisin siis oppia käsittelemään häntä oikealla tavalla... apuja...