Paniikkihäiriön hoito ilman lääkkeitä?!

  • Viestiketjun aloittaja "paniikki"
  • Ensimmäinen viesti
"paniikki"
Onko kellään kokemusta paniikkihäiriön hoidosta ilman lääkitystä? Tai antaa hyviä vinkkejä miten saada itsensä rauhoittumaan paniikin iskiessä?
Lääkitystä en huoli, mielummin kärsin kohtauksista.

Itselläni paniikki iskee autolla ajaessa tai paikoissa jossa on paljon ihmisiä, kuten kaupan kassa ja konsertit. Ajattelen aina että pyörryn.
Minulla kaikki alkoi ihan yhtäkkiä, nyt oireita on ollut viimeisen 6kk. Välttelen paikkoja joissa kohtaus tulee ja eniten pelkään autolla ajoa juuri kohtauksen pelosta.

Auttakaa jos teillä on antaa hyviä vinkkejä, kiitos :)
 
Itellä kaksi vuotta kestänyt terapia auttoi, mutta lääkkeet olisi nopeampi ratkaisu ja ne auttavat hyvin. Siis mielialalääkket, ei rauhoittavia! Omalla kohdalla en olisi pysynyt työkykyisenä ilman lääkkeitä ja palasin omaksi itsekseni ahdistuneesta hermokimpusta. Mieti siis vielä lääkitystä!

Mikä terapiassa auttoi itseäni parhaiten, oli "sisäinen puhe" käyttö: kaikki on hyvin, olet selvinnyt tästä ennekin jne. Lisäksi veden juonti, pastillin syönti, rauhallinen hengitys.
 
ex-panikoija
Paniikkihäiriön hoidossa yksi tehokkaimmista hoidista on kognitiivinen käyttäytymisterapia eli CBT. Etsi sen koulukunnan psykoterapeutti paikkakunnaltasi ja aivan varmasti saat avun ongelmiisi. Terapiassa "opetellaan" sekä rentoutusta että uusia reagointitapoja paniikkikohtausten ehkäisemiseksi, samoin kuin automaattisten ajatusten ja toimintojen uudelleen muotoilua. ( ihminen on usein oppinut reagoimaan ajatuksin ja käyttäytymällä tietyllä tavalla). Riippuu vähän tilanteestasi, mutta turvallisissa olosuhteissa sinua on myös mahdollista altistaa sellaisille tilanteille,joissa kohtaus tulee ja näiden harjoitusten avulla opetella olemaan reagoimatta kohtauksella, toimii jopa yöllisissä kohtauksissa, joissa herää päällä olevaan paniikkiin. Itsellä on kokemusta ja toimii sekä itsenäisenä hoitona että yhdistettynä lääkitykseen. Muiden terapiamuotojen hoitomenetelmistä en tiedä, mutta tätä suosittelen!
 
"minä"
[QUOTE="Hmm";25416587]Meditointi (opettelet olemaan rauhallinen myös hereillä ollessasi) ja kofeiini kokonaan pois käytöstä, niin johan näkyy muutaman päivän päästä jo tuloksia![/QUOTE]

Yleensäkin säännölliset elämäntavat. Syödä säännöllisesti ettei verensokeri laske liikaa, nukkua hyvin, kahvia kohtuudella jos ei voi kokonaan lopettaa. Alkoholi pahentaa oireita. Mielenhallinta on se juttu. Toki kannattaa käydä juttelemassa jossain, terapia varmasti hyvä. Eikä sitä lääkettäkään kannata pelätä, jos sen lisäksi harjoittaa myös mieltään. Itelläkin tuo kiusallinen vaiva, ja koittanut vaan sinnitellä ilman apuja. :/

Ja noita paikkoja ei kannata alkaa välttelemään missä kohtaus tullut, vaan rohkeasti vain sinne, vaikkei se helppoa ole, tiedän kokemuksesta. :(
 
"a.p"
Itellä kaksi vuotta kestänyt terapia auttoi, mutta lääkkeet olisi nopeampi ratkaisu ja ne auttavat hyvin. Siis mielialalääkket, ei rauhoittavia! Omalla kohdalla en olisi pysynyt työkykyisenä ilman lääkkeitä ja palasin omaksi itsekseni ahdistuneesta hermokimpusta. Mieti siis vielä lääkitystä!

Mikä terapiassa auttoi itseäni parhaiten, oli "sisäinen puhe" käyttö: kaikki on hyvin, olet selvinnyt tästä ennekin jne. Lisäksi veden juonti, pastillin syönti, rauhallinen hengitys.
Millaisia kohtauksia sait? Mietin terapia vaihtoehtoa vaikka olen koko ajan ajatellut että aika parantaa... entäs jos ei parannakkaan :(
Terapia on minun näkökulmastani juuri se vaihtoehto johon saattaisin suostua. Tilanne on niin hankala, koska tiedostan itse mistä tapahtumasta tämä vyyhti on alkanut ja mikä lisää paniikkia...ns. normaali/ rauhallinen elämä on minulle parasta mutta jos jokin muuttuu yht´äkkiä alkaa kohtausten tulo varmemmin uudestaan. Rakastin ennen autoilua ja nykyään vain mietin että kuinka silloin uskalsinkaan ajaa pitkiä matkoja yksin kun nyt en millään menisi auton rattiin :( Inhottavaa on se että tiedän itse miten paljon tämä kaikki vaikuttaa elämääni ja hallitsee sitä.
Tuomitaanko minut hulluksi mikäli haen apua? Entä joudunko seurantaan miten hoidan lapsiani jos hakeudun terapiaan kunnallisen puolen kautta...
 
"sairaanhoitaja"
Vein juuri 17 v tyttäreni mielisairaalaan nuorison vastaanotto osastolle. Pari vuotta sitten alkoi paniikkikohtauksia ja niissä oli juuri tuo pyörtymisen pelko suurin. Alkoi ajan kanssa vältella paikkoja. Aluksi oli terapiaan sitten lääkityksen aika ja nyt sitten suljettu osasto, koska ei pysynyt oireiden takia enää henkisesti kasassa eli paniikkihäiriö muuntui yleiseksi ahdistushäiriöksi, mikä meni liian pahaksi. Syy tähän oli, ettei avohoidon puolella aloitettu tuon ikäiselle kunnollista lääkitystä.
Jos tilanne on paha eli välttelet jo tilanteita, niin kyllä lääkitys olisi kohdallaan+terapia. Ei lääkitystä pidä pitää mörkönä vaan ns kainalosauvana aluksi ennen kuin tilanne paranee.
Jos on jotain sos.virasto kontaktia aikaisemmalta ajalta, niin suosittelen menemään yksityissektorin kautta terapiaan. Kelasta voi sitten anoa tuon terapiarahoituksen. Kunnasta on aika paljon kiinni,miten sos toimi asiassa toimii lasten suhteen. En halua pelotella mutta joskus on huostaanottoja tehty aika heppoisin perustein.
 
"hei"
Ei todellakaan oteta lapsia huostaa eikä aleta seuramaan teidän perhettä sen takia että käyt terapiassa! Se on täysin höpölöä! Olet fiksu ja pidät itsestäsi huolta kun menet terapiaan. Minä ole käynyt terapiassa koska jännitän ja oli ahdistusta muutenkin ja minulla on kolme lasta. Minulla oli ihana psykologi jolla itselläänkin pieni lapsi. Hän antoi minulle loppu kirjeen kun viimeks terapiani loppuis jossa hän kirjoitti että olen hyvä ja rakastava äiti jne. MInulla ei ole mitään pahaa sanottavaa terapiasta! Se todella kannattaa!
 
"tintti"
Itse taistelin vuosia ilman lääkkeitä,nyt mun on tunnustettava ettei auttanut.Huomenna lääkäriaika,että saan lääkkeet.
Mulle on tullut paniikkikohtausten päälle nyt paljon muitakin oireita; jatkuva ahdistus,itseni tarkkailu,hermostuneisuus jne.. Nyt viimeistään aika mennä lääkäriin,enää en jaksa,koska tuntuu et oireet vaan pahenee.
Minulla oli yli vuoden väli ettei tullut kohtauksia ym..mutta nyt syksyllä alkoivat uudelleen.
 
oig
Täytyy sanoa, että minulle oli suuri apu mielialalääkkeistä, mitkä oli tarkoitettu paniikkihäiriöihin. Oli niin ihanaa, kun elämä alkoi tuntua normaalilta, eikä tarvinnut miettiä ja pyöritellä päässä kaikenmaailman ahdistavia ajatuksia yms. Suosittelen. Itse söin vain 3kk ja sen jälkeen en ole tarvinnut. Sitä ennen kärsin paniikkihäiriöistä monta vuotta...
 
"sairaanhoitaja"
Joku tuossa ketjussa väitti, ettei sos puolelta tule seurauksia. Tilanne nyt vaan on niin, että jos on ennästään lastensuojelun kanssa tekemisissä ei kannata kunta puolella välttämättä hoidattaa itseään. Tiedän kuntia jossa on tehty huostaanottoja vanhemman mielenterveyden ongelmilla enkä tarkoita nyt vakavia kuten skitsofreniaa sairastavia ihmisiä. En voi tänne laittaa ymmärrettävistä syistä listaa kenelle näin on käynyt. Jos et ole sos viraston asiakas, niin silloin tuskin on mitään vaaraa käyttää kunta puolen palveluja. Terapiaa ei kuitenkaan yleensä ole kunnan terveydenhuollossa tai siis kunnolla terapeuteiksi kouluttautuneita.
 
"a.p"
[QUOTE="sairaanhoitaja";25416986]Joku tuossa ketjussa väitti, ettei sos puolelta tule seurauksia. Tilanne nyt vaan on niin, että jos on ennästään lastensuojelun kanssa tekemisissä ei kannata kunta puolella välttämättä hoidattaa itseään. Tiedän kuntia jossa on tehty huostaanottoja vanhemman mielenterveyden ongelmilla enkä tarkoita nyt vakavia kuten skitsofreniaa sairastavia ihmisiä. En voi tänne laittaa ymmärrettävistä syistä listaa kenelle näin on käynyt. Jos et ole sos viraston asiakas, niin silloin tuskin on mitään vaaraa käyttää kunta puolen palveluja. Terapiaa ei kuitenkaan yleensä ole kunnan terveydenhuollossa tai siis kunnolla terapeuteiksi kouluttautuneita.[/QUOTE]

no just... ei ois kannattanu siis kysellä täältä mitään. En todellakaan aio hakea apua kun pelkään juuri sitä että menetän lapset. koitan siis pärjäillä ja vältellä paikkoja! En ota riskiä että menetän lapset koska itse en pidä tätä ongelmaa niin pahana etten lasten kanssa pärjäisi.
 
"tinde"
Ei ne ota yhteyttä lastensuojeluun,kun vain jos ovat huolissaan lapsista,esim kotona väkivaltaa jnee.Miehelläni on keskivaikea masennus,ja eipä ole tullut sossusta yhteydenottoja.
Turhaa pelotteluja nuo huostaanotto jutut.
 
"sarppa"
[QUOTE="a.p";25417028]no just... ei ois kannattanu siis kysellä täältä mitään. En todellakaan aio hakea apua kun pelkään juuri sitä että menetän lapset. koitan siis pärjäillä ja vältellä paikkoja! En ota riskiä että menetän lapset koska itse en pidä tätä ongelmaa niin pahana etten lasten kanssa pärjäisi.[/QUOTE]

Hae sitä apua kun sitä tarvitset.Paniikkihäiriö ei ole mikään syy huostaanottoon,siellä täytyy olla takana paljon muutakin. Eikä huostaanotto ole edes mikään ensisijainen,vaan se viimeinen oljenkorsi.
Itse olen käynyt terapiassa,psykiatrilla jne.. paniikkihäiriöni takia,eipä ole sossu yhteyttä ottanut,eikä ole ottanut vaikka miehelläni on masennus.
Olemme jopa toimineet aiemmin tukiperheenä,vaikka minulla tämä paniikkihäiriö onkin ja kävin terapiassa.
 
"sairaanhoitaja"
että en kertonut tosiasioita vain pelotellakseni. SE ON KAUPUNKI KOHTAISTA TUO MENETTELY!!! Työn kautta olen törmännyt monenlaiseen sos.toimeen.
Aina vo kuitenkin i mennä ykstyissektorille saadakseen terapia asian eteenpäin. Jos on pelkoa lastensuojelu asioiden suhteen.Sieltä sos.puoli ei saa tietoja, koska lääkärit omistavat itse potilaskertomus asiat psykiatrisella puolella. Yleisessä terv.huollossa tiedot omistaa kunta.
On varmasti kuntia, jossa suomesssa toimitaan asiallisesti mutta ei kaikkialla. En halua pelotella mutta faktat on hyvä tietää, ettei asiat mene enempää solmuun.
Lastensuojelun asiakkuuden laatu ja siihen liittyvät seikat vaikuttavat olennaisesti asiaan.
 
"vieras"
[QUOTE="paniikki";25416403]Onko kellään kokemusta paniikkihäiriön hoidosta ilman lääkitystä? Tai antaa hyviä vinkkejä miten saada itsensä rauhoittumaan paniikin iskiessä?
Lääkitystä en huoli, mielummin kärsin kohtauksista.

Itselläni paniikki iskee autolla ajaessa tai paikoissa jossa on paljon ihmisiä, kuten kaupan kassa ja konsertit. Ajattelen aina että pyörryn.
Minulla kaikki alkoi ihan yhtäkkiä, nyt oireita on ollut viimeisen 6kk. Välttelen paikkoja joissa kohtaus tulee ja eniten pelkään autolla ajoa juuri kohtauksen pelosta.

Auttakaa jos teillä on antaa hyviä vinkkejä, kiitos :)[/QUOTE]

ei lääke ja auttaa muutaman sokeri tabletin jälkeen. Sitten on altistaminen pakotat itsesi niihin paikoihin mitä pelkäät(en suosittele ilman psykiatrin neuvoja) mutta se on sitten psykiatrin hommia. voit lukea paniikki häiriöstä netissä ja miten muut ovat sen selättäneet. Sekin auttaa kun lukee miten muut sen asian ovat käyneet läpi.
 
"vieras"
jaksamista kovasti ja täällä kahden lapsen äiti joka käy terapiassa ja syön lääkkeittä paniikkihäiriöön ja en valitettavasti voi olla ilman lääkkeitä sillä itselläni kohtaukset kyllä palaa jos ilman olen.
Lääkkeiden turvin kykenen käymään normi asioilla ja IKINÄ en pelkää että lapseni minulta pois otettaisiin ei hyvänen aika sentään.
Nimittäinpaniikkihäiriö ei ole mikään sellainen syy jonka varjolla lapsesi sinulta riistettäisiin en ikinä ole kuullutkaan mitään tuollaista.
Toivon niin että saisit avun itsellesi ja pääsisit pois siitä tunteesta mitä kannat sisälläsi huoli ennenkaikkea jaksamisesta ja siitä milloin uusi kohtaus yllättää.
Monin halauksin Marza
joka on pelkkää vitamiinia, huomasin kun luin että turvaudut lääkkeeseen? Pelkäät jotain mikä on julkisilla paikoilla? Yleensä se juotaan sieltä nuoruudesta kun pelotti esiintyä luokan edessä tai muuten olet tullut kiusatuksi?
 
"vieras"
Mulla liikunta auttoi, siis ihan kunnon hikitreeni/uiminen ym. Säännöllisesti monta kertaa viikossa liikuntaa ja paniikkioireet helpottivat.
Lääkäri sanoi et se kova liikunta jollain tapaa vaikuttaa aivokemiaan samalla lailla kuin ne lääkkeet joita käytetään paniikkihäiriön hoitoon. Mut lääkäri kyllä piti lääkkeitäkin hyvänä vaihtoehtona, itse en niitä vaan halunnut käyttää.
 
[QUOTE="vieras";25418209]joka on pelkkää vitamiinia, huomasin kun luin että turvaudut lääkkeeseen? Pelkäät jotain mikä on julkisilla paikoilla? Yleensä se juotaan sieltä nuoruudesta kun pelotti esiintyä luokan edessä tai muuten olet tullut kiusatuksi?[/QUOTE]

En ole koskaan ollut kiusattu koulussa ja ensimmäiset oireeni sain kun olin yläasteella aloin pelätä juuri tunneilla olemista koska kohtaukset saattoivat tulla esiin ihan vaan vaikka kun istui paikallaan pulpetin äärellä.surullista mutta tiedän että aina siitä selviää kuitenkin.Itsellä on hyvinkin traumaattinen lapsuus takana ja siitä juuri itselläni paniikkihäiriö on puhjennut.Läpi käynyt tapahtumia moneen kertaan ja toisinaan on parempi kausi menossa mutta sitkeästi eteenpäin.
itselläni liika kahvinjuonti ja yskänlääkkeet edesauttaa että sydän alkaa tykyttämään : /
 
kognitiivinen psykoterapeutti
kognitiivinen psykoterapia on tuloksellista ja auttaa. Yli 15 v. Julkisella puolella ja yksityisellä puolella olen ollut eikä KOSKAAN ole yhdenkään asiakkaan lasta huostaanotettu paniikkihäiriön vuoksi... Kofeiinia tosiaan kannattaa välttää, alkoholia ja valvomista myös. Tässä muutama erittäin hyvä ja halpa kirja, joista asiakkailleni on ollut apua:

edmund J. bourne: vapaaksi ahdistuksesta. Työkirja paniikista ja peloista kärsiville

mielekkäästi irti masennuksesta (ks. Netti)

mielekkäästi irti ahdistuksesta (ks. Netti)

pahoittelen tiivistä ja ppikaiseen kirjoitettua tekstiä, mutta kiire on ;). Nuo kirjat ovat erinomaisia ja suositeltavia monille. Sisältävät rentoutusharjoitteita ja paljon konkreettista apua niillekin, jotka eivät esim. Pääse psykoterapiaan.
 
Panikkiia vuodesta 04
Herranjumala, eihän nyt paniikkihäiriön takia lapsia huostaanoteta!!!! Jos et hae itsellesi apua, voit kyllä ajautua tilanteeseen, jossa tarvitsetkin raskaampaa hoitoa ja lääkitysta kuin nyt. Odotan juuri kolmatta lastani ja olen sairastanut paniikkihäiriötä nyt reilu seitsemän vuotta. Minulla on lähes koko ajan ollut lääkitys ja kahteen kertaan hoitokontakti kunnallisella puolella. Toisella kerralla lähetteen teki omasta pyynnöstäni neuvolalääkäri jo raskausaikana! Olenpa onnellinen ettei minun mieleeni edes juolahtanut, että lapseni tämän vuoksi huostaanotettaisiin. Eikös se, että ihminen itse aktiivisesti hakee itselleen apua ole merkki siitä, että hän on tiedostaa tilanteensa ja on siten kykenevä hoitamaan asioitaan.

Sen sijaan hoitamaton paniikkihäiriökin voi johtaa ennen pitkään vaikeampiin ongelmiin, esim., jos lääkitsee itseään alkoholilla tai pahimmillaan jopa psykoosiin. Ja vaikkei johtaisikaan, niin se kuluttaa ihan älyttömästi energiaa pelätä jatkuvasti ja kontrolloida sen vuoksi tekemisiään. Hae rohkeasti apua, äläkä turhaan vieroksu lääkkeitäkään. Aina ne voi lopettaa, jos/kun käyvät tarpeettomiksi. Voimia sinulle!
 

Yhteistyössä