Halvat on huvit köyhän lapsilla

Tässä muutamia joista ei kaikista oikein tiedä itkiskö vai nauraisko.

1. Lapset sai sukulaiselta tölkkilimsat (hienoa ja erikoista meillä) .
No keksin sit kun limsa loppu et kaadan tölkkeihin vielä xtran colaa.
Ja lapset oli onnellisia kun sai juoda tölkeistä.

2. Kovalla tuulella tehdään muovipussista ja narusta leijat.

3. Pojat (4 ja 6v) kokosivat autoradan, mutta autot ei toiminu. Sanoin et ei sitä saa toimimaan niin tuo 6v iloisena et ei se haittaa me ajetaankin vaan leikisti. Ja siis sillä kapulalla muka ajo näkymättömiä autoja.

Jatkakaa listaa kellä tehdään vastaavia juttuja..

 

mua on pari kertaa hävettänyt kun mumma on tullut ja tuonut lapsille kaupasta vaikka esim banaaneja ja isompi kiljuu täyteen ääneen rappukäytävään jeeee me saadaan banaaneja

ihan kuin olis joku suurempikin juhla ja naapurit luulee ettei raukat saa ruokaa kotona

 

mua on pari kertaa hävettänyt kun mumma on tullut ja tuonut lapsille kaupasta vaikka esim banaaneja ja isompi kiljuu täyteen ääneen rappukäytävään jeeee me saadaan banaaneja

ihan kuin olis joku suurempikin juhla ja naapurit luulee ettei raukat saa ruokaa kotona

Tais olla viime tai toissa joulu kun mun äiti toi todella ison hedelmä korin. Ja lapset oli yhtä onnellisia kuin oisivat saaneet yhtä ison säkin karkkia. Ja juu mua kans hävetti.

 

No meidän 2,5v on kulkenut pari viikkoa kaulallaan vessapaperihylsyistä ja maalarinteipistä tehdyt kiikarit, made by isi <3 Viikottainen kirjastoreissu on lapselle aina upea retki! Joka kuun toinen sunnuntai täällä naisvoimistelijat tekee kyläkoulun jumppasaliin puuha-hallin, jossa on liukuja, keinuja, trampoliini, patjoja, palloja yms. Sisäänmaksu euron, siellä käydään joka kerta.

 

Voi kun kaikki lapset osaisivat olla iloisia ja onnellisia noin "käyhästä" nykyään! Minusta tuo on normaalia mielikuvituksen käyttöä, Harmittaa ihan vietävästi, että nykyaika suosii kertakäyttökulttuuria, kulutushysteriaa ja materianpalvontaa.

 

[quote="vieras";24861348]tässä muutamia joista ei kaikista oikein tiedä itkiskö vai nauraisko.

1. Lapset sai sukulaiselta tölkkilimsat (hienoa ja erikoista meillä) .
No keksin sit kun limsa loppu et kaadan tölkkeihin vielä xtran colaa.
Ja lapset oli onnellisia kun sai juoda tölkeistä.

2. Kovalla tuulella tehdään muovipussista ja narusta leijat.

3. Pojat (4 ja 6v) kokosivat autoradan, mutta autot ei toiminu. Sanoin et ei sitä saa toimimaan niin tuo 6v iloisena et ei se haittaa me ajetaankin vaan leikisti. Ja siis sillä kapulalla muka ajo näkymättömiä autoja.

Jatkakaa listaa kellä tehdään vastaavia juttuja..[/quote]

ihania! :d

 

[QUOTE="Lellu";24861471]Voi kun kaikki lapset osaisivat olla iloisia ja onnellisia noin "käyhästä" nykyään! Minusta tuo on normaalia mielikuvituksen käyttöä, Harmittaa ihan vietävästi, että nykyaika suosii kertakäyttökulttuuria, kulutushysteriaa ja materianpalvontaa.[/QUOTE]

Mutta oikeasti välillä miettii onko tää lapsia kohtaan oikein. Itellä syyllisyys ettei ole enempää antaa. Toisaalta tervettä ettei kaikkea saa valmiina.

 

ihania! :d

Ois näitä varmaan paljon lisääkin jos vaan muistais.

 

Köyhäilyä ehei vaan luovuutta ja sitä lapsilla riittää =)

 

Muistinpa tän ketjun kun lapset tuossa keksivät uuden leikin. Kaapista hakivat lankakerän. Yks istu sohvalla kerä sylissä, toinen lähti kiertämään taloa ja kuljettamaan lankaa. Tuossa vierähti sit pari tuntia. Kun vuorotellen kiersivät taloa.

 

Ekaluokkalaisen käskin viedä pari langan pätkää roskiin niin tämä sanoo että en minä vie niitä roskiin kun kerään niitä ja solmin sit niistä pitkän narun. Ite ei tienny itkiskö vai nauraisko.

 

On joskus ollut hienoja hilavitkuttimia leikeissä, aika pian ovat unohtuneet ja menneet rikkikin. Minusta on mukavampaa, että lapset keksivät luovia leikkejä eivätkä kasva pelkkään materialismiin, joten kyllä tuollaiset leikit ovat suotavia heille (meille) myös, joilla on rahaa ostaa ns. hienoja leluja.

Mahtavia leikkejä saa luovilla jutuilla aikaan. Kun tilaan postimyynnistä jotain, lapset ovat ihan innoissaan pahvilaatikoista. Niistä rakennetaan pesää ja majaa, voidaan vielä vähän koristella pahveja että tulee hienon näköiset. Eikä haittaa, kun hajoavat. Pahveista voidaan myös tehdä askarteluja, esim. taikasauvoja. Foliota vaan ympärille ja muita koristeita. Vessapaperirullistahan saa vaikka mitä. En siis ajattelisi, että köyhyyttä on nuo leikit, rikkautta ennemminkin

 

Meillä ei ikinä toimisi tollanen. : (

Lapsilla kausikortit HopLopiin, Heurekaan, Linnanmäelle, SeaLifeen ja lähimpään laskettelukeskukseen.
Leluja on niin paljon, että synttärilahjaksi saamia avaamattiomia legopaketteja on vielä toistakymmentä kaapissa.
Eivät enää leiki, Wiipelejä ja Playstation pelejä on yksi kaappi täynnä.
Kolme lasten taivaskanavaa näkyy tv:stä.
Joka viikko on jonkun kaverin synttärit, viimeaikoina limusiini ajelua, yksityistilaisuus lasten kuntosalilla, Flamingo kylpylässä jne.
Kun mennää Toy r us:iin niin tuon sieltä joulupukin säkillisen tavaraa lapsille. Tosin vain pari kolme kertaa vuodesasa käydään (synttäreitten, merkkipäivien ja joulun lisäksi).
Kaikki lomat vietetään ulkomailla. Thaimaassa, Karibialla, Floridassa paikallisia huvipuistoja ja vastaavia kierrellen.

JA LAPSET HUUTAA ETTÄ EI OO TEKEMISTÄ.

 

Tähän väliin sopineekin loistavasti kertoa kiittämättömästä paskiaisesta. Eksäni jo kohta täysi-ikäinen tytär on on sellainen, saa mitä tahansa, niin ei edes kiitä vaan nyrpeilee kalliinkin lahjan - esmes puhelimen tai läppärin saadessaan tyyliin "Miks tää on tään värinen".

 

Meillä oli ennen lähikaupassa semmonen salaattitiski mistä sai valita itse mitä laitetaan. Se oli sitten pojan n. kolme vuotta mielestä maailman paras asia. Joka kauppareissu kysely alkoi jo eteisestä -otetaanko äiti salaattia -saanko mä salaattia......
Aina ei tietenkään otettu tiskiltä salaattia vaan valittiin vihannekset muuten, mutta se ei tietenkään ollut sama asia. Ja sitten kun joskun mentiin salaatti aineksia valkkaamaan niin poika kailottaa kirkkaalla äänellä -Kiitos äiti. Ja vielä kassa muisti myyjälle näyttää että oli saanut salaattia.
Ihan muutaman kerran korvat punoittaen sai kaupassa käydä.

 

Niin, vielä, että sillon kun mä olin lapsi, oli hieno juttu päästä juoksemaan tamburiinin tahdissa. Siis kun opettaja läpytti sillä tahtia.
Kotona ei ollut sitä tampuriinia, mutta naapurinlasten kanssa juostiin taloa ymäpri ja huudettiin että "jumppa hei, jumppa hei" . Eikä tullu mieleenkään valittaa.

 

Raksalta jääneet laudan pätkät yms romu jaksoi kiinnostaa pitkään.

 

Juuri noiden asioiden takia meidän perhe on suositty kyläpaikka. Meillä tehdään, eikä kitistä. Keksitään, leikitään, ideoidaan ja luodaan. Ei ole konsoleita eikä patterileluja. On puupyssyjä, miekkoja, keppiheppoja, sänkylaivoja, tähystyspaikkoja ja pahvilaatikkolinnoja. On riippumattoja, parvisänkyjä, köysitikkaita ja seinissä kiipeilykiinnikkeet. Leikkimökkinä on vanha katettu puuvene, joka on juntattu maahan tiukasti. Sielä on asuttu, yövytty, taisteltu ja sovittu.

 

Meillä nojataan kalatistkiin ja haaveillaan kalaruuasta. "Ei me saaha tuota, tuo on kallista. Ostettasko me tuota, tuo ois hienonvärinen kala. Ostettaspa me muikkuja."

 

[QUOTE="Lellu";24861471]Voi kun kaikki lapset osaisivat olla iloisia ja onnellisia noin "käyhästä" nykyään! Minusta tuo on normaalia mielikuvituksen käyttöä, Harmittaa ihan vietävästi, että nykyaika suosii kertakäyttökulttuuria, kulutushysteriaa ja materianpalvontaa.[/QUOTE]

No mutta se voi olla koko lapsuuden kestoinen stressi jos jää aina "pienemmälle" kyllä se on vaan totta. Tässäkin puhutaan kahdesta ääripäästä, onneksi siitä välistä löytyy paljon paljon hyvää.

Enkä tarkoita että köyhä perhe olisi huono, mutta toivottavasti ymmärsitte pointtini.

Itselleni ainakin jätti jäljet, vaikka äitini hoki tuota "onnellisia vähästä"-juttua.

 

mä ja mun veli oltiin pentuina niiiiiiin onnellisia kun saatiin valita lihatiskiltä makkaraa, m otin aina lauantai makkaraa :ashamed:

 

mä ja mun veli oltiin pentuina niiiiiiin onnellisia kun saatiin valita lihatiskiltä makkaraa, m otin aina lauantai makkaraa :ashamed:

:heart:

 

No mutta se voi olla koko lapsuuden kestoinen stressi jos jää aina "pienemmälle" kyllä se on vaan totta. Tässäkin puhutaan kahdesta ääripäästä, onneksi siitä välistä löytyy paljon paljon hyvää.

Enkä tarkoita että köyhä perhe olisi huono, mutta toivottavasti ymmärsitte pointtini.

Itselleni ainakin jätti jäljet, vaikka äitini hoki tuota "onnellisia vähästä"-juttua.

Köyhyys , nuukailu ja kitsaus jättää jäljen lapseen. Varsinkin kun säästätoimet kohdistuu juuri vain lapseen ja hänen leluihin, vaatteisiin yms.
Hoidossani on eroperheen lapsi jolla äiti on ottanut leluttoman linjan. Lapsilla on yksi monitoimikori leluja kummallakin ja enempää ei saa jos ei jostain luovu ja myy esim.
Isompi lapsi kärsii todella paljon kateudesta toisia hoitolapsia kohtaan. Hän rikkoo päivittäin leluja hoidossa ja kertoo ettei muutkaan saa sellasia kun hänellä ei ole. Tämä on aivan totta. Hänelle on toki haettu apua sillä kateellinen ei tarvitse hoidossa olla sillä lelut on yhteisiä. Isin tykönä lapsella on yksi nukke ja muutama heppa. Isä ei halua pilata asuntoaan enään romuilla. Lapset kulkee pienissä ja rääsyissä vaatteissa vaikka äiti on vimpanpääl laitettu ja meikattu.
Säälin lapsia joilla on leut rajoitettu äärettömän vähiin mutta säälin lapsia jotka saa joka kauppareissu uuden lelun.

 

mä ja mun veli oltiin pentuina niiiiiiin onnellisia kun saatiin valita lihatiskiltä makkaraa, m otin aina lauantai makkaraa :ashamed:

Ihana. Mutta siinä ei ole möykkyjä.

 

Meidän tytön (5v) yks mieluisimmista leikeistä on tällä hetkellä "Tähkäpää": Tukka ensin ponkkarille ja sitten ponkkariin kiinnittää vanhan kapaloliinansa tarrakohdasta kiinni. Liinaa laahaa maata ja on HIENO, PITKÄ tukka!
Muutenkin on sellainen tyttö, että keksii ihan sekunnissa kaikesta jotain uutta. Valmiit leikit ei innosta yhtään.