rt (ap)
Tulipa ajankohtaiseksi kuokkia taas tämäkin ketju esille, pitkästä aikaa. Mitä on tapahtunut tällä välin? Tilanne on sikäli helpottanut, että arkisin anoppi pysyy "tontillaan", mutta viikonloppuisin kokeilee vanhoja konstejaan ja paria uutta. Muutama tapaus on tuoreessa muistissa: Mies oli joutunut ärähtämään taas kerran, kun haki meidän 2v muksua mummolasta. Anoppi oli ovella alkanut epäröidä, voiko lasta sittenkään antaa isänsä mukaan ja kysynyt erikseen, että onkohan mulla mitään iltapalaa varattuna lapselle? Pitäisikö lapsen syödä siellä vielä tai ottaa eväät? Hei haloo, kai mulla nyt on aina omalle lapselleni ruokaa?
Toisen kerran anoppi tiesi, että lapsen kummitäti (minun erittäin hyvä ystäväni vuosien takaa) oli tulossa käymään. Edellispäivänä hän jälleen kerran soitti ja tiedusteli, aionko tarjota jotain, mikä ei vaikka maistukaan lapselle. Saisin kuulemma viedä lapsen ruoka-aikaan mummollekin saamaan perunaa ja lihapullia. Kerroin, että listalla on aina jotain lapsillekin sopivaa. Jälkikäteen ihmettelin kyllä pinnani pituutta puhelun aikana, tuokin oli meinaan jonkinnäköinen loukkaus. Totta hitossa teen kummitädin mieliksi jotain aikuiseen makuun käypää hienosteluruokaa ja jätän lapseni nälkäiseksi, argh! Toisekseen, en kai minä kummipoikaa vie mummolaan silloin, jos kummi on tulossa tapaamaan?
Laiteltiin siinä sitten tämän kummitädin kanssa sisällä ruokapöytää valmiiksi ja juteltiin niitä näitä. Mieheni sattui olemaan pihatöissä ja tuli sisään korin kera. Anoppi oli käynyt pihassa ja jättänyt miehelle korin, käskenyt viedä sen sisälle lämpimään ja poistunut paikalta. Siinä hemmetin kopassa oli ruokaa. Kelmulla peitetty lastenlautanen täynnä perunaa ja lihapullia kasvisten kera ja nyssäkkä lihapullia aikuisille. Oli jonkin verran selittämistä kummitädille, miksi multa meinasi katketa aivoverisuoni korin sisällön nähdessäni. Tietty hän näki jo naamasta, että jotain kummaa on tekeillä, joten oli pakko kertoa.
Viimeisin ihana tapaus on tältä päivältä. Mies oli isänsä kanssa urakoimassa, heitti työn päätteeksi isänsä autolla kotiin ja oli lähdössä poispäin, kun anoppi kuulemma ryntäsi helmat liehuen pihamaalle kysymään, minne mieheni on menossa. No kotiin tietysti. Anoppi oli kertonut sitten pojalleen, että "ei sinne kannata mennä, ei siellä ole ketään ollut koko päivänä, juuri tulin siitä ohi, eikä ollut autoakaan pihassa... jne." Arvatkaapa vaan, olenko ollut koko päivän kotona ja auto tuossa pihatiellä näkösällä.
Tämän täytyy kuulostaa ihan provolta, etenkin näin kirjoitettuna tämä vaikuttaa ihan älyttömältä. Ymmärrän hyvin, jos on vaikeuksia uskoa, mutta tervetuloa käymään, niin näette. Helevetti sentään.
Toisen kerran anoppi tiesi, että lapsen kummitäti (minun erittäin hyvä ystäväni vuosien takaa) oli tulossa käymään. Edellispäivänä hän jälleen kerran soitti ja tiedusteli, aionko tarjota jotain, mikä ei vaikka maistukaan lapselle. Saisin kuulemma viedä lapsen ruoka-aikaan mummollekin saamaan perunaa ja lihapullia. Kerroin, että listalla on aina jotain lapsillekin sopivaa. Jälkikäteen ihmettelin kyllä pinnani pituutta puhelun aikana, tuokin oli meinaan jonkinnäköinen loukkaus. Totta hitossa teen kummitädin mieliksi jotain aikuiseen makuun käypää hienosteluruokaa ja jätän lapseni nälkäiseksi, argh! Toisekseen, en kai minä kummipoikaa vie mummolaan silloin, jos kummi on tulossa tapaamaan?
Laiteltiin siinä sitten tämän kummitädin kanssa sisällä ruokapöytää valmiiksi ja juteltiin niitä näitä. Mieheni sattui olemaan pihatöissä ja tuli sisään korin kera. Anoppi oli käynyt pihassa ja jättänyt miehelle korin, käskenyt viedä sen sisälle lämpimään ja poistunut paikalta. Siinä hemmetin kopassa oli ruokaa. Kelmulla peitetty lastenlautanen täynnä perunaa ja lihapullia kasvisten kera ja nyssäkkä lihapullia aikuisille. Oli jonkin verran selittämistä kummitädille, miksi multa meinasi katketa aivoverisuoni korin sisällön nähdessäni. Tietty hän näki jo naamasta, että jotain kummaa on tekeillä, joten oli pakko kertoa.
Viimeisin ihana tapaus on tältä päivältä. Mies oli isänsä kanssa urakoimassa, heitti työn päätteeksi isänsä autolla kotiin ja oli lähdössä poispäin, kun anoppi kuulemma ryntäsi helmat liehuen pihamaalle kysymään, minne mieheni on menossa. No kotiin tietysti. Anoppi oli kertonut sitten pojalleen, että "ei sinne kannata mennä, ei siellä ole ketään ollut koko päivänä, juuri tulin siitä ohi, eikä ollut autoakaan pihassa... jne." Arvatkaapa vaan, olenko ollut koko päivän kotona ja auto tuossa pihatiellä näkösällä.
Tämän täytyy kuulostaa ihan provolta, etenkin näin kirjoitettuna tämä vaikuttaa ihan älyttömältä. Ymmärrän hyvin, jos on vaikeuksia uskoa, mutta tervetuloa käymään, niin näette. Helevetti sentään.
. Mutta näky tuosta ruokakorista on liian huvittava!