Mikä oli kuluneen vuoden hienoin hetki? Entä hirvein?

  • Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti
"Minttu"
Ikävin kokemus oli, kun ystäväni menetti kaksoset ennenaikaisessa synnytyksessä.

Parhaita hetkiä tulee mieleen pieniä tuokiota, esim. miehen kanssa telttailu Lapissa ja patikointi Karhunkierroksella.
 
Hienointa: Vaikka vuosi on ollut vaikea, minulla on silti kolme maailman ihaninta lasta joita rakastan yli kaiken. :heart: Ja matka (ex?? ) mieheni kotimaahan.

Vaikeinta: Asumisero ja avioeropaperien jättäminen
 
"hmmm"
Hienointa oli kun paras ystävä kertoi olevansa raskaana ja pyysi kummiksi tulevalle lapselle. Hirveintä oli kun hän kuoli puolessavälissä raskautta levinneeseen rintasyöpään. Ikävä on kova.
 
"Sirkkeli"
[QUOTE="Minttu";25339887]Sirkkeli: Sinulla oli koskettava viesti! Toivon tosiaan, että tuleva vuosi muuttaa suuntaa elämässäsi valoisampaan suuntaan.[/QUOTE]

Kiitos, vedet tuli silmiin. Mutta mä luulen, että tulevana vuonna tulee ikuinen pimeys.
 
Vuosi 2011 oli aika tasainen vuosi, mitään suuria mullistuksia se ei tuonut tullessaan.
Yksittäistä onnenhetkeä/ tapahtumaa en osaa nimetä, joka menisi ylitse muiden. Sellaista tavallista, hyvää arkionnea mahtui vuoteen 2011 paljon. Sain viettää hyvän vuoden ja erityisesti hyvän syksyn.
Myöskään mitään suurta surua, vaikeita vastoinkäymisiä ei mennyt vuosi tuonut osaksemme.
Arkikinoja, pieniä sairastumisia, kevyttä kenttäv.itutusta, ei kummempia.. siis ihan henkilökohtaisella tasolla ja perheen kesken. Joidenkin ystävien elämässä puhaltelivat sitten taas kovin rankat tuulet. Vaikieta asioita, isoja menetyksiä, surua. Ne toki loivat omalta osaltaan varjoa hiukan eläämääni. Mutta toisaalta, niin nurinkurista kij se onkin- toisten vaikeudet- avasivat arvostamaan sitä, että oma elämä on nyt ollut tasaista ja vakaata. Ja sitä hetkittäistä tylsyyttä, on oppinut arvostamaan.
 
"mä"
Vaikeimpia hetkiä on tänä vuonna ollut ehdottomasti, kun oma lapsi sai vakavan sairaskohtauksen.
Ja parhaimpia ne hetket, kun tajusi että lapsi selviää ja kuntoutuu ihan mukavasti :) Oma elämä ja kaikki asiat meni kerralla tärkeysjärjestykseen ja silmät avautu oikein kunnolla. Sitä tajus, että tämä pirun vaikea puolitoista vuotinen aika on nyt jätettävä taakse ja aloitettava elämä ilman miestä kolmen muksun kanssa. Ja mulla on niin hyvä olla, kun on antanut itelle luvan, ettei tarvi kärvistellä tässä suhteessa enää. Eiköhän me selvitä :)
 
odour
Hienoin: toisen lapsen syntymä kolme viikkoa sitten

Hirvein: todella tiivis vuosien ystävyyssuhde katkesi hetkessä("joudumme" kuitenkin olemaan tekemisissä koska hän on mieheni sisko)
 
JONSERED Karhunkantaja
Hirveimmästä päästä taisi olla se, kun Stasi oli kuolla, siis esikoiseni. Taloudellista turbulenssia ja äijän sairastamista on myös riittänyt, mutta siihenkin on tottunut.

Hyviä hetkiä on jatkuvasti, nyt juuri ei mikään nouse ehdottomasti muiden yli. Joka aamu, kun perhe on kasassa on mahtava. Samoin ilta.
Yksi huippuhetki oli, kun pääsin mukaan koulutukseen, jota vetää arvostamani ja ihailemani ihmiset. Toinen hieno asia oli, kun kuulin päässeeni toiseen koulutukseen, johon otettiin vain kourallinen hakijoita.

Aika erikoinen vuosi...
 
------
Huonoimmat: Mies petti luottamuksen, tein eropäätöksen. Lisäksi kävin läpi vaikean leikkauksen ja vaikean toipumisen.

Hyvät: Mies on osoittanut pystyvänsä muutokseen, olen oppinut antamaan vähitellen anteeksi. Olen huomannut itsessäni henkistä kasvua.
 
"Mummeli"
Hienoin hetki, että monen terkkarivalitusvuoden jälkeen mies päätti mennä jalkakipuinensa yksityiselle, ja sai pätevää lääkettä.
Hirveimmät jäivät näin taakse, kun pystyy taas kävelemään.
 
"Pee"
Hienointa oli kuopuksen syntymä helmikuisena -32 asteen pakkaspäivänä, auringon paistaessa ehkä kirkkaammin kuin ikinä =)

Hirvein hetki oli ehdottomasti töihin palaaminen joulukuun alussa... Mutta toisaalta ONNEKSI ei sen hirveämpää tapahtunut...
 
Hienoin hetki: Yhteenpalaaminen lasten isän kanssa, työpaikan saaminen, siinä ne sitte tais ollaki..
Huonoin hetki: Alkuvuoden vaikea masennusjakso, ojaan ajo autolla, autojen rikkoutuminen yms. vastoinkäymiset, joita on ollut TODELLA paljon viime vuonna, toivottavasti tämä tuleva vuosi tuo tullessaan enemmän onnellisia hetkiä, kuin vastoinkäymisiä! :)
 
"Argh"
Hirveintä oli saattaa lääkkeistä jo tokkurainen mies kohti leikkaussalia vaativaan leikkaukseen.

Hienointa oli nähdä miehen toipuvan ja leikkauksen aikoihin kokea, kuinka paljon hyviä, auttavia ihmisiä ympärillä on. :')
 
millii
Hienointa: Pitkäaikaisen masennuksen helpottaminen raskauden myötä tai vastasyntyneen vauvan saaminen syliin, puristaa syliin ja hyvästellä ennenkuin täytyi luovuttaa pois. Nähdä se pieni enkeli.

Hirveintä: Kun vauva todettiin kuolleeksi kohtuun rv37. Synnytys, kun yritti estää itseä synnyttämästä, ettei joutuisi luopumaan vauvasta, mutta kivut olivat niin valtavat, että oli pakko. Joutua valitsemaan pieni arkku, kantaa vauva hautaan. Taloudellisen tilanteen romahtaminen hautakiven maksujen myötä, terveyden menetys jne.
Yhteen hirveimmistä lukeutuu eilinen vierailu haudalla, kun vaan lyyhistyin kiven eteen. Päässä kaikui etten jaksa enää, en jaksa enää esittää että pärjään, olen väsynyt, en jaksa enää. On niin kova ikävä, kaikki on rikki, kaikki on hajalla, en tiedä enää miten jatkaa. En koskaan itke julkisella paikalla, mutta siinä olin, vapisin kontallani maassa itkun vietävänä, näin omat tuskan vääristämät kasvoni heijastuvan lapseni hautakivestä.
 

Yhteistyössä