Henkilökohtainen avustaja, vinkkejä...

[Avustaja(ko?)]

Olen tehnyt tätä hommaa nyt jokusen kuukauden. Työhöni kuuluu lähinnä avustettavan kanssa puuhastelu muutaman tunnin verran viikossa. Jotain virikettä ja arkipuuhia (siivoilu ja kaupassa käynti). Olen kuitenkin viime aikoina ollut enemmän ja vähemmän epätoivoinen. Tuntuu, että tällä työllä ei oo oikeesti mitään merkitystä ja ihan sama vaikken tässä olisikaan. Lähinnä sen vuoksi tuntuu tältä, että puuhastelut, joita tehdään, pyörivät ympyrää. Tehdään paljon samoja juttuja ja tuntuu, että onkohan noista mitään hyötyä ollenkaan. Lisäksi paljon suunniteltuja juttuja peruuntuu avustettavan tahdosta. Suunnittelimme esimerkiksi joulukonserttiin menoa - hänen ehdotuksestaan - ja jo elokuusta lähtien. No, kun tuli aika ostaa ne liput, niin sitten ne yhtäkkiä olivatkin liian kalliit ja jäi menemättä. Hinta oli ollut kuitenkin tiedossa jotain kuukausi ennen lippujen ostoa. Lisäksi ennen käytiin lenkillä. Nyt ei voi sitäkään, kun on milloin liukasta ja milloin liian märkää ulkona (vaikkei välttämättä olisi kumpaakaan - on vaan pelko kaatumisesta [ko. henkilö saa helposti pelkoja itselleen ihan pikkujutuista]). Monia lenkkejä, monia eri paikoissa käyntejä, peruuntunut ihan vaan vaikka tuon vuoksi.

Ja koska henkilö on niin "reppana", niin enhän mä osaa olla näissä asioissa tiukkana. Mulle tulee vaan aina niin syyllinen olo, jos oon patistamassa. Tuntuu, että melkein pakottaisin. Ja sitten kun jäädään vaan jumimaan, niin mulle tulee just tää tarpeeton olo.

Noh joo... lähinnä kysyisin teiltä nyt ideoita erilaisiin viriketoimiin. Tuntuu, että omat aivot raksuttaa ihan tyhjää, tai sitten siellä on ideoita, mutta tuntuu, että ei ne sit kuitenkaan koskaan toteudu jonkun syyn vuoksi. Oon aika lannistunut.

 

["hoitaja"]

Avustajan työ on yksinäistä puurtamista, siksi en ikipäivänä tekisi sitä. Ei ole työkaveria, ei muuta seuraa, ei mitään. Vain avustettavan koti ja pienet piirit.

Sori, ei tästä sulle ollut mitään hyötyä Riippuu paljon avustettavan vammasta, millaista virikettä voisi ajatella? Mutta jos hän ei halua lähteä minnekään, niin eipä sitä pakottaakaan voi. Suosittelen oikean ja antoisan työnhankkimista...

 

[Goei]

Niin, no sä olet avustaja, ei homman sun näkökulmasta tarviikaan näyttää mielekkäälle.. Sun näkökulmasta homma voi pyöriä kehää ja olla merkityksetöntä, mutta mieti, onko se sitä avustettavalle. Avustaja toimii avustettavan ehdoilla.

 

["vieras"]

ei avustettavan tehtävä ole viihdyttää avustajaa.

 

["hoitaja"]

Niin, no sä olet avustaja, ei homman sun näkökulmasta tarviikaan näyttää mielekkäälle..

Kyllä se eduksi on, jos työ on myös tekijälleen mielekästä

 

[Ap.]

Goei,
En mä ole missään vaiheessa valittanut siitä, että työ ei ole mulle mielekästä. Mutta lienee luonnollista, että kun tuntee itsensä tarpeettomaksi, niin sitä yrittää asialle jotain tehdä. Mulle riittäis ihan vaan se, että näkisin työni hyödylliseksi, viis siitä näyttääkö se mielekkäälle. Etkö sä ole koskaan oikeasti ollut lannistunut siitä, että vaikka kuinka yrität, niin lopputulos vaikuttaa pyöreältä nollalta? Mähän tahdon vain olla parempi tässä työssä, ja olla enemmän hyödyksi. Viime aikoina on tosin alkanut vaikuttamaan, että avustettava saa ihan tarpeeksi virikettä esim. työpaikaltaan ja lähisukulaisensa kanssa puuhastellessaan. Mä tunnen läsnäoloni jotenkin tarpeettomaksi.

Kiitos, hoitaja, myötätunnosta. En mä tosin itseäni yksinäiseksi tunne... lähinnä vaan vähän sellaiseksi kuin olisin umpikujassa. Siis, kun muthan nimenomaan palkattiin keksimään jotain virikkeellistä avustettavan kanssa ja tekemään juttuja yhdessä, ja sitten kun asioita peruuntuu ja piiri pyörii ympyrää, niin pistää vähän pohtimaan, että teenkö mä jotain väärin vai miksi mä tästä edes palkkaa saan ylipäänsä...

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";25286308]ei avustettavan tehtävä ole viihdyttää avustajaa.[/QUOTE]

No ei tsiisus.

 

[Sassykatti]

Jotenkin sun tekstistä paistaa se että olet ymmärtänyt avustajan tehtävän vähän väärin. Sun tehtävä ei ole keksiä niitä virikkeitä tai pakottaa/potkia avustettavaa tekemään asioita, sun tehtäväs on ainoastaan mahdollistaa se tekeminen avustettavalle hänen itse niitä asioita halutessaan.

 

[Ap.]

Jotenkin sun tekstistä paistaa se että olet ymmärtänyt avustajan tehtävän vähän väärin. Sun tehtävä ei ole keksiä niitä virikkeitä tai pakottaa/potkia avustettavaa tekemään asioita, sun tehtäväs on ainoastaan mahdollistaa se tekeminen avustettavalle hänen itse niitä asioita halutessaan.

Kyllä tästä työnkuvasta puhuttiin ihan palkkaamishetkellä. Oli nimeomaan tiedossa, että avustettavalla on avuntarvetta vapaa-ajan harrastusten ja tekemisten kanssa. Justiinsa sitä virikkeellistä toimintaa. Ja keksiminen on pääpainotteisesti minun harteillani siitä syystä, että hän ei yksinkertaisesti osaa päättää. Kysyn aina, painosana tuolla sanalla , mitä hän tahtoisi tehdä ja mitä mieltä hän on, mutta lähestulkoon aina saan myös vastauksen "en mä tiedä, mitä mieltä sä oot". Ja olihan tuo konserttikin toki hänen ideansa, ja aina kaikkeen mitä hän ehdottaa, lähden täysillä mukaan. Olen vain innoissani, kun hän itse jotain ehdottaa!

Olisiko teillä mitään vinkkejä noista viriketoiminnoista? Ajattelin kyhätä jonkinlaisen listan esim. paikoista joissa voisi käydä, jonka kävisin läpi hänen kanssaan ja jättäisin sen hänelle hänen mutusteltavakseen.

Ja ei mua siis haittaisi ihan pelkkä lenkillä käyminenkään. Itseasiassa lenkillä meidän nimenomaan pitäisi käydäkin ihan hänen terveytensäkin kannalta, mutta kun siihenkin on nyt tullut stoppi tuon kaatumispelon vuoksi. Eikä pelkkä kotona istuminen ja jutteleminenkaan toki paha ole, mutta oliko mut palkattu sellaiseen? Ei...