Miksi jotkut tekee lisää lapsia, vaikka edelliset sairaita/pieniä keskosia jne..?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ellieee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ellieee

Vieras
Tunnen perheen, jossa kaksi lasta on syntynyt keskosena (äidillä sairaus, joka lisää tätä riskiä). Toisella näistä lapsista on vaikea keuhkosairaus, mikä vaikuttaa koko elämään. Toisella taas on ongelmia puheen tuottamisessa ja epäillään, että hyvin ennenaikaisena syntyminen on tähän vaikuttanut. Ja tadaa - nyt on tulossa kolmas lapsi, vaikka erittäin suurella todennäköisyydellä tässäkin raskaudessa tulee ongelmia. Miksi ihmeessä sairaita lapsia pitää tehdä lisää?? Itsekkyys?
 
Sepä.

Mutta voihan se kolmannella kerralla mennä paremmin. Tai saada sairaan lapsen normaalista raskaudesta. Tai lapsi vammautua synnytyksessä tai vaikka liikenteessä sen jälkeen.

Ei sitä niinkään voi ajatella, että epäitsekkyyttään ei tee mitään.
 
Keskosista en tiedä, mutta luin just jutun jossa oli perhe, joiden lapsilla oli perinnöllinen geenivirhe tai muu vastaava syndrooma ja silti siihen perheeseen pukattiin 3 mukulaa.
Muutama niistä olikin sitten syntynyt ilman sitä peräaukkoa, oli epämuodostomia, autismia ja kaikkea muuta herkkua. Sitä mä en ymmärtänyt. Anteeksi vaan.
 
Älä tuomitse. Lapsi on paljon muutakin kuin sairautensa.. Samalla julmalla opillasi voidaan kysyä miksi sinä olet syntynyt, millä oikeudella? Mahtuvatko tähän maailmaan vain "terveet" ihmiset?
 
[QUOTE="äiti";25276894] Mahtuvatko tähän maailmaan vain "terveet" ihmiset?[/QUOTE]

Mä en ihan tätä nyt tarkoita, sillä "ei terveitä" toki syntyy ja saa syntyäkin, mutta mä en ymmärrä sitä, että tarkoituksella tehdään sairaita / vammaisia lapsia.

Se on todella itsekästä, niinkuin tiety lasten tekeminen muutenkin.
 
Biologinen vietti? Toivo siitä, että se seuraava ainakin olisi kunnossa? Kyllähän kehitysmaissakin ihmiset pukkaa lapsia vaikka edelliset kuolee nälkään - tai ehkä juuri sen takia, jos niistä joku jäisi henkiin ja vanhuuden turvaksi. Taitaa tosin olla ehkäisykeinotkin vähissä.

Mutta en kyllä oikeasti tiedä tai ymmärrä.
 
mä työskentelen kehitysvammaisten lasten hoitokodissa ja kysyin ihan suoraa eräältä äidiltä että mikä on saanut sen tekemään kolme lasta jotka jokainen on toinen toistaan pahemmin vammautuneita. Ekan lapsen kohdalla luultiin että se on sattumaa, tokan lapsen jälkeen heille annettiin 50% mahdollisuus saada terve lapsi ja he halusivat kokeilla josko heille vaikeuksien jälkeen suotaisiin terve lapsi. Onni ei ollut myötä toiveessa. Jotkut vanhemmat rakastavat lapsiaan, joillekin vammaisuus ei herätä niin suurta kauhua kuin toisille. Jotkut varmasti katuvatkin. Mitä se loppujenlopuksi kuuluu sulle? Kyllä noi vanhemmat on saaneet oman taakkansa kantaa ihan varmasti. Kukaan meistä terveiden lasten äiteistä ei varmasti tiedä puoliakaan minkälaisia tunteita noilla vanhemmilla on kun jokainen raskausuutinen varmaan herättää kuitenkin toiveen siitä että kaikki menisi hyvin.
 
Keskosista en tiedä, mutta luin just jutun jossa oli perhe, joiden lapsilla oli perinnöllinen geenivirhe tai muu vastaava syndrooma ja silti siihen perheeseen pukattiin 3 mukulaa.
Muutama niistä olikin sitten syntynyt ilman sitä peräaukkoa, oli epämuodostomia, autismia ja kaikkea muuta herkkua. Sitä mä en ymmärtänyt. Anteeksi vaan.

Anteeksi vaan munkin puolesta sitten.
 
Niin tottakai sitä toivoisi että jokainen lapsi saisi tarvitemansa ja kaipaamansa huomion ja ei terve lapsi kaipaa sitä vielä enemmän, läsnäolevan vanhemman turvaa. Mutta miksi sairaalla lapsella ei olisi oikeutta vaikka sisaruksiin, jopa niin että he ovat kohtalontovereita ja jakavat mahdollisesti jopa samat sairaudet?
Sairauden kanssakin elämä voi olla arvokasta elämää, samalla tavalla ahdasmielinen elämä voi olla toisen mielestä sellainen joka toisia tuomitsee, siinä missä toisen mielestä sellainen elämä ei ole syntymisen ja elämisen arvoista kärsiä kivuista, erilaisuudesta, maksaa sairaalalaskuja ja olla toisten varassa.

Minusta lapsia saadaan rakkauden takia.
 
Ehkei vanhemmat ajattele lapsiaan "sairaina yksilöinä" vaan arvokkaina, rakkaina pieninä ihmisinä. joita kokevat perheeseensä mahtuvan useampiakin?


Noin juuri, omieni terveiden lisäksi.
Hyvä eimerkki tuo madicen, ei mennyt varmaan oikein Kaksi vammaista lasta, mutta heille rakkaita ja nyt kolmas. Toivon niin että hän on terve. Sopeutuisivaisivat he kyllä baikka kolmanteenkin vammaiseen.
Onhan siinä elämässä paljon enemmän kuin 'normi' lapsilla, kuitenkin rikasta elämää.
 
Hei ajatus jäi hiukan hukkaan. Että ymmärrän tietysti että hyvä elämä on toisille helppo elämä. Mutta toiselle hyvä elämä on jotain muuta. Elämä on niin paljon enemmän kuin ihmiset määrittelemme.
 

Yhteistyössä