:wave:
Voisin kans liittyä tähän ketjuun kun tuota ikää on 37 ja ensimmäisestä tepastelijasta haaveillaan.
Historiaa lyhyesti. -09 alotettiin varsinaiset hoidot. Meillä mentiin heti kättelyssä suoraan ICSI-hoitoon. syystä, että mulla paha PCO ja miehellä vähän siittiöitä ja niistä vähistäkään ei kunnollisia ole nimeksikään. Eka ICSI:ssä tehtiin tuoresiirto, josta nega. Ylläräylläri kun sirtopäivänä iski joku sikalentsun lievä versio. pakkaseen saatiin 6 toivonkipinää. -09 jälkeen sattu ja taphtu kaikenlaista ja erokin oli hilkulla. Kaikesta selvittiin ja ensimmäinen PAS tehtiin nyt syyskyyssa -11. kaksi alkiota sulatettiin ja toinen niistä selvisi. Tästä saatiin elämäni ensimmäinen plussa. Alusta asti oli tunne ettei kaikki oo ihan niinku pitäs ja niinhän siinä kävi, että tuulimunahan se oli. Tätä en osannu tavallaan edes surra kun olin niin onnellinen kun sain tietää, että on mahdollista sentään raskautua. oikeestaan vasta nyt on alkanu pelko hiipiä... entä jos ei enää onnistutakaan. Silti samaan aikaan on liiankin toiveikas seuraavan PAS:n suhteen.
siispä suuntana on PAS. Ennen joulua ei enää keretä koska kontrollikäynnillä limakalvo ei ollu kuulemma tarpeeksi siisti mutta ettei kaavintaa tarvittais. Terolutit tuossa popsittiin ja nyt on sit täti toivottu kylässä =) joskin todella ihmeellisellä tavalla. Päivällä ei vuoda olleskaan ja sit illalla tuhnuttaa Seuraavan kerran tädin ois määrä tullakin heti tammikuun alussa. MUTTA nyt on sellanen kutina ettei siirtoon päästä tammikuussa niinkun viime käynnillä suunniteltiin. No se ei sit auta kun odotella seuraava kierto josko sit ois onni myötä jos se nyt potkii.
Mennään tässä nyt sit kuitenkin päivä kerrallaan ja katotaan kuinka tässä käy
Voisin kans liittyä tähän ketjuun kun tuota ikää on 37 ja ensimmäisestä tepastelijasta haaveillaan.
Historiaa lyhyesti. -09 alotettiin varsinaiset hoidot. Meillä mentiin heti kättelyssä suoraan ICSI-hoitoon. syystä, että mulla paha PCO ja miehellä vähän siittiöitä ja niistä vähistäkään ei kunnollisia ole nimeksikään. Eka ICSI:ssä tehtiin tuoresiirto, josta nega. Ylläräylläri kun sirtopäivänä iski joku sikalentsun lievä versio. pakkaseen saatiin 6 toivonkipinää. -09 jälkeen sattu ja taphtu kaikenlaista ja erokin oli hilkulla. Kaikesta selvittiin ja ensimmäinen PAS tehtiin nyt syyskyyssa -11. kaksi alkiota sulatettiin ja toinen niistä selvisi. Tästä saatiin elämäni ensimmäinen plussa. Alusta asti oli tunne ettei kaikki oo ihan niinku pitäs ja niinhän siinä kävi, että tuulimunahan se oli. Tätä en osannu tavallaan edes surra kun olin niin onnellinen kun sain tietää, että on mahdollista sentään raskautua. oikeestaan vasta nyt on alkanu pelko hiipiä... entä jos ei enää onnistutakaan. Silti samaan aikaan on liiankin toiveikas seuraavan PAS:n suhteen.
siispä suuntana on PAS. Ennen joulua ei enää keretä koska kontrollikäynnillä limakalvo ei ollu kuulemma tarpeeksi siisti mutta ettei kaavintaa tarvittais. Terolutit tuossa popsittiin ja nyt on sit täti toivottu kylässä =) joskin todella ihmeellisellä tavalla. Päivällä ei vuoda olleskaan ja sit illalla tuhnuttaa Seuraavan kerran tädin ois määrä tullakin heti tammikuun alussa. MUTTA nyt on sellanen kutina ettei siirtoon päästä tammikuussa niinkun viime käynnillä suunniteltiin. No se ei sit auta kun odotella seuraava kierto josko sit ois onni myötä jos se nyt potkii.
Mennään tässä nyt sit kuitenkin päivä kerrallaan ja katotaan kuinka tässä käy