Ensimmäistä lastaan yrittävät yli 35v

:wave:
Voisin kans liittyä tähän ketjuun kun tuota ikää on 37 ja ensimmäisestä tepastelijasta haaveillaan.
Historiaa lyhyesti. -09 alotettiin varsinaiset hoidot. Meillä mentiin heti kättelyssä suoraan ICSI-hoitoon. syystä, että mulla paha PCO ja miehellä vähän siittiöitä ja niistä vähistäkään ei kunnollisia ole nimeksikään. Eka ICSI:ssä tehtiin tuoresiirto, josta nega. Ylläräylläri kun sirtopäivänä iski joku sikalentsun lievä versio. pakkaseen saatiin 6 toivonkipinää. -09 jälkeen sattu ja taphtu kaikenlaista ja erokin oli hilkulla. Kaikesta selvittiin ja ensimmäinen PAS tehtiin nyt syyskyyssa -11. kaksi alkiota sulatettiin ja toinen niistä selvisi. Tästä saatiin elämäni ensimmäinen plussa. Alusta asti oli tunne ettei kaikki oo ihan niinku pitäs ja niinhän siinä kävi, että tuulimunahan se oli. Tätä en osannu tavallaan edes surra kun olin niin onnellinen kun sain tietää, että on mahdollista sentään raskautua. oikeestaan vasta nyt on alkanu pelko hiipiä... entä jos ei enää onnistutakaan. Silti samaan aikaan on liiankin toiveikas seuraavan PAS:n suhteen.
siispä suuntana on PAS. Ennen joulua ei enää keretä koska kontrollikäynnillä limakalvo ei ollu kuulemma tarpeeksi siisti mutta ettei kaavintaa tarvittais. Terolutit tuossa popsittiin ja nyt on sit täti toivottu kylässä =) joskin todella ihmeellisellä tavalla. Päivällä ei vuoda olleskaan ja sit illalla tuhnuttaa :eek: Seuraavan kerran tädin ois määrä tullakin heti tammikuun alussa. MUTTA nyt on sellanen kutina ettei siirtoon päästä tammikuussa niinkun viime käynnillä suunniteltiin. No se ei sit auta kun odotella seuraava kierto josko sit ois onni myötä jos se nyt potkii.
Mennään tässä nyt sit kuitenkin päivä kerrallaan ja katotaan kuinka tässä käy :)
 
Tervetuloa Jenksulalle! Sulla on hyvä suhtautuminen tuulimunaan. Itse ajattelin viime kierron nopean keskenmenon jälkeen samaa - siis että raskauden mahdollisuus on nyt todistetusti olemassa, eli monta mahdollista ongelman paikkaa on ohitettu :) Toivotaan siis parempaa onnea meille molemmille tähän kertaan.

Sarjassamme todella järkevää oireiden kyttäystä: oon mittaillut lämpöä parina päivänä, vaikken tiedä tarkoittaako koholla oleva lämpö yhtään mitään, vai onko se normaali loppukierron ilmiö. Mitäs sanotte?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joku_päivä;25185791:
Ellenni, ihanaa, että sait limikset paksuuntumaan ja jo isot alkiot matkaan! Tarrasukkia ja vauvaliimaa!

)ON( täällä kuukautiset alkoivat ennen aikojaan, kuten aavistelinkin. Näin ei ole koskaan aikaisemmin käynyt ja vielä progesteronivalmisteen läpi. Eilen illalla oli jo selviä merkkejä ja aamulla testasin myös negan ja sitten vuoto pian alkoikin kunnolla. En siis pääse valitettavasti aloittamaan plussaketjua. :'( Surettaa ihan vietävästi... pakkasessa on onneksi kolme, kunpa oi kunpa tällä kertaa niiden sulatus/sulatukset onnistuisivat, että edes kerran pääsisimme kokeilemaan "helppoa" hoitoa (nyt ajattelen vain omaa napaa - muille PAS:kin on rankka hoito), jossa ei tarvitsisi aloittaa TAAAAAAAAS uudelleen nollasta tätä iänikuista piikitystä, en taida jaksaa tehdä niin enää...
Pahoitteluni... :hug:
 
  • Tykkää
Reactions: Joku_päivä
:wave:
Voisin kans liittyä tähän ketjuun kun tuota ikää on 37 ja ensimmäisestä tepastelijasta haaveillaan.
Historiaa lyhyesti. -09 alotettiin varsinaiset hoidot. Meillä mentiin heti kättelyssä suoraan ICSI-hoitoon. syystä, että mulla paha PCO ja miehellä vähän siittiöitä ja niistä vähistäkään ei kunnollisia ole nimeksikään. Eka ICSI:ssä tehtiin tuoresiirto, josta nega. Ylläräylläri kun sirtopäivänä iski joku sikalentsun lievä versio. pakkaseen saatiin 6 toivonkipinää. -09 jälkeen sattu ja taphtu kaikenlaista ja erokin oli hilkulla. Kaikesta selvittiin ja ensimmäinen PAS tehtiin nyt syyskyyssa -11. kaksi alkiota sulatettiin ja toinen niistä selvisi. Tästä saatiin elämäni ensimmäinen plussa. Alusta asti oli tunne ettei kaikki oo ihan niinku pitäs ja niinhän siinä kävi, että tuulimunahan se oli. Tätä en osannu tavallaan edes surra kun olin niin onnellinen kun sain tietää, että on mahdollista sentään raskautua. oikeestaan vasta nyt on alkanu pelko hiipiä... entä jos ei enää onnistutakaan. Silti samaan aikaan on liiankin toiveikas seuraavan PAS:n suhteen.
siispä suuntana on PAS. Ennen joulua ei enää keretä koska kontrollikäynnillä limakalvo ei ollu kuulemma tarpeeksi siisti mutta ettei kaavintaa tarvittais. Terolutit tuossa popsittiin ja nyt on sit täti toivottu kylässä =) joskin todella ihmeellisellä tavalla. Päivällä ei vuoda olleskaan ja sit illalla tuhnuttaa :eek: Seuraavan kerran tädin ois määrä tullakin heti tammikuun alussa. MUTTA nyt on sellanen kutina ettei siirtoon päästä tammikuussa niinkun viime käynnillä suunniteltiin. No se ei sit auta kun odotella seuraava kierto josko sit ois onni myötä jos se nyt potkii.
Mennään tässä nyt sit kuitenkin päivä kerrallaan ja katotaan kuinka tässä käy :)
Mulla oli ihan samanlaiset fiilikset viime kesänä... Olin onnellinen siitä että tulin raskaaksi vaikka tuulimuna olikin. Tuohon saakka olin luullut että kohdussani on jotain vikaa, kun sinne ei mikään tartu... onneksi tuo luulo kumoutui. =)
 
Joku_päivä; voimia! Voi miten turhauttavaa tämä aina ajoittain on. Toiveikkuus ja suunnaton epätoivo / kiukku vaihtelevat. Mun on pakko nostaa hattua teille, jotka jaksatte IVF:iä ja PAS:seja, musta kun tuntuu, että oma jaksaminen loppuu jo näihin insseihin, jos ei niillä tule tulosta...
 
  • Tykkää
Reactions: Joku_päivä
Joku_päivä :hug:, voi kun ikävää :(. Onneksi teillä on vielä alkioita pakkasessa, kannattaa ehkä nyt vaan keskittää ajatukset nihin. Ehkä teidän ei sen pidemmälle enää tarvitse mennäkään. Vaikka tiedän kyllä että helppo sanoa. Onko uutta ajankohtaa jo suunniteltu?

Jenksula, onnea teille matkaan, ja tervetuloa tähän ketjuun :).

Mulla on nyt ajatukset vähän surulliset, joku_päivän negakin veti mieltä lisää maahan. Kuuntelen tässä Kaija K:ta, sillä kun on niin paljon surullisia biisejä, että pystyy yllin kyllin ja pitkään kieriskelemään näissä tunteissa.....

Meillä oli tänään ultra, ja normaalisti taas munarakkula kehittymässä. Nyt teen ovulaatiotestejä, ja sen mukaan tulee taas uusi siirto. Eli neljäs IVF, kolmas PAS. Ei hemmetti. Lääkäri sanoi jotenkin, että teillähän on vasta yksi hoito takana, ettehän ole kauaa vielä täällä kärvistelleet....(ei käyttänyt tuota sanaa, mutta kuvaa parhaiten). Jaa. Itsestä ei tunnu ihan samalta, ja ikäkin tulee vastaan.

Embryo Gluesta ei ollut kuullutkaan, enkä saa sitä, enkä kortisonia, kun ei ole tutkitusti tullut tuloksia...Niinpä niin. Eli massana tässä jatketaan taas. Mrr.
 
  • Tykkää
Reactions: Joku_päivä
Heissan! Minäkin liityn tähän ketjuun mukaan...
Elikkä ikää 39 ja eka olis toiveissa! Ehkäisyn jätin pois 2009 kesäkuussa ja sen jälkeen kärsitty
kauheasta murkku iästä... Kaiken pitäis olla ok, ku on niin paljon testejä otettu ettein niitä edes muista, mut eipä vaan ole tarttunut! 1.12 käytiin Kysissä ja hoidot aloitetaan heti, eli ivf ja pitkällä kaavalla. Paprujen ja ohjeiden pitäis tulla nyt postissa, mut joulun yli mennään sumutteilla ja sit piikkiä... Pelkään ihan sikana piikittää, mut kaipa siihen tottuu??? Ja viikolla kolme oli alustavasti tarkoitus katsoa saadaanko musta mitään talteen. Pelottaa ja jännittää ku kaikki on nyt niin epävarmaa! Ja koko ajan on pettynyt, ni ei oikein osaa iloita mistään. Jouluksi on vielä matka varattu ja jos pää on ihan sekaisin muutenki ja siihen vielä jotain sumuja, ni ukko varmaan jättää mut... Mut näillä mennään!!!
 
Tervetuloa Tammuskalle!
Kyllä siihen piikittämiseen tottuu, piikit on pieniä ja hujahtaa mahaläskiin (tai nahkaan, mitä siinä nyt itse kullakin onkin :D ) ihan huomaamatta. Sitä on kyllä turha jännittää... mulla on ollut välillä mielialat hieman vaihtelevia ihan jo clomien ja yleisesti tämän jännittävän yrittämisen takia, joten miesparka on kyllä välillä ollut kovilla. Mutta ehkä ne miehet tämän jotenkin kestää, kun ymmärtävät syyn :)

Susirouva, mä niiiiin tiedän tuon tunteen, kun yrittämiseen käytetty aika tuntuu itsestä ihan ikuisuudelta!! Olen ollut tämän kierroksen suhteen jostain syystä ihan luovutusmielialalla (testipäivään siis vielä 4 päivää, mutta kun vaan olen IHAN varma siitä, että ei tärpännyt vieläkään :/ ) ja harmittaa, että aikaa vaan kuluu ja kuluu. Huonolla tuurilla ensi kierrossa vielä osuu ovulaatio uuteenvuoteen, jolloin kaiken lisäksi joudutaan haaskaamaan yksi kierto. Ärh. No, kai tässä vaan täytyy pitää pientä toivonkipinää yllä viikonloppuun asti, jolloin pääsee testaamaan.
 
APUA! Tulen ihan hulluksi pian!
Rinnat tuli Hirmu kipeiksi pian siirron jälkeen - Hyvä merkki!
Mutta mitäs kun kipu alkaa hellittää???!! Eikä ne olekaan ottaneet kiinnin, taasko miinus!!???

Jakomielitautista rintojen tunnustelua siis!!! Ja kädet ja jalat on niin ristissä, että menen pian solmuun!
 
Tammuska, piikkeihin tosiaan tottuu, irroituspiikki on vähän häijympi laittaa kun on isompi neula ja pitää ne coctailit sekoittaa, mutta menee sekin ihan hyvin varmasti. Se kynä on tosi helppo, eikä siinä tunne oikeastaan mitään kipua tms.

Ellenni, oliko teillä lääkkeellinen siirto? Mulla nimittäin ne lääkkeet aiheuttaa rintojen kipeytymistä yms. Että ei se siis välttämättä ole minkään merkki.
 
APUA! Tulen ihan hulluksi pian!
Rinnat tuli Hirmu kipeiksi pian siirron jälkeen - Hyvä merkki!
Mutta mitäs kun kipu alkaa hellittää???!! Eikä ne olekaan ottaneet kiinnin, taasko miinus!!???

Jakomielitautista rintojen tunnustelua siis!!! Ja kädet ja jalat on niin ristissä, että menen pian solmuun!
Minulla Lugesteronit aiheuttaneet rintojen turvotusta ja arkuutta, enkä silti ole ollut raskaana. Ja alkion kiinnittyminenhän tapahtuu vasta muutaman päivän päästä siirrosta muutenkin, joten raskauteen liittyvät rintakipuilutkin tulevat myöhemmin.
 
Omaa napaa:
2.12 pistetty Puregon-pistos.
Kuukautiset alko eilen ja 0-ultra ois ensviikon keskiviikkona. Toivottavasti kohdun limakalvo ois tarpeeksi ohentunu keskiviikkoon mennessä, jotta pääsis aloittamaan Menopur-pistokset. :)
 
Ei mulla luget, eikä muutkaan hormonit ole aiheuttaneet tällaisia oireita. Niitä on kuitenkin syöty jo viikkoja ja viikkoja.

Positiivisella mielellä siis. Monilla kun juuri rinnat on ne jotka ekana hoksaa mistä on kysymys.
 
Kääk! Tänään tuli puhelu Kysistä ja huomen alkaa sumuttelu!!!
:ONe oli unohtanut postittaa paperit... Onneksi kävin jo viime viikolla hakee sumut...
Olis nimittäin tullut kiire apteekkiin! Yks pikkujuttu?!? Saako Synarela-suihkeiden aikana harrastaa suojaamatonta seksiä? Uskoisin että ei, mut varmistetaan vielä... Lääkäri ei kertonut, tai sit meni ihan mun korvien ohi! Oli nimittäin niin pikakäynti se ekakerta...
 
Sintu74, testipäivä olis tosiaan ylihuomenna, mutta ei mulla mitään järin mainittavia tuntemuksia ole. Mahaa on vihlonut, välillä se tuntuu vähemmän (esim. nyt) ja välillä enemmän (esim. eilen, jolloin olin melkein koko päivän kivusta kaksinkerroin). Yksi hassu tuntemus on se, että normaali menkkoja edeltävä naaman kukkiminen puuttuu. Ja siis se tapahtuu normaalisti AINA. Jos oikein yrittää, niin voi kuvitella rinnat vähän turvonneiksi ja kosketusaroiksi, mutta ellen niin kovasti kyttäisi oloani, en varmaan edes huomaisi niissä mitään tavallista loppukiertoa poikkeavaa =) Nuo mahakivut sen sijaan kyllä olisi huomannut ihan ilman erityistä yrittämistä. Eilinen olotila oli kuin menkkakivut potenssiin kymmenen, ja olinkin ihan varma, että ne alkaa jo nyt. Ei ainakaan vielä ole näkynyt. Mutta siis periaatteessa ei mitään sellaista, minkä voisi ihan varmasti kuvitella olevan r-oire, eikä menkkaoire =) Niin joo ja lämmöt on myös olleet koholla, mutta siitä nyt oon lukenut useitakin keskusteluketjuja, että näin on monella loppukierrosta muutenkin, eli ei tarkoita välttämättä yhtään mitään.

Ajattelinkin, että olisinkohan niin rautahermoinen, että pystyisin jättämään testailun väliin vielä lauantaina, ja katsoisin rauhassa jääkö menkat tulematta. Ellei maanantaihin mennessä kuulu, niin testaisin vasta sitten. Oon ollut jo koko viikon aika luovutusmielialalla ja ihan varma, että sieltä ne taas tulee. Lisäksi en haluaisi kokea uudelleen viimekertaista, jolloin ehdin testata plussan mutta raskaus menikin heti alkuunsa kesken. Jos näin kävisi taas, niin olisi itselle parempi, ettei tuota plussaa ehtisi välissä nähdä ollenkaan. Ja muutenkin, alkavat menkat on jotenkin pienempi pettymys käsiteltäväksi kuin negatiivinen testi, jostain syystä ?!
 
Yks pikkujuttu?!? Saako Synarela-suihkeiden aikana harrastaa suojaamatonta seksiä? Uskoisin että ei, mut varmistetaan vielä... Lääkäri ei kertonut, tai sit meni ihan mun korvien ohi! Oli nimittäin niin pikakäynti se ekakerta...
Ei kyllä pitäisi, mä kyllä autuaasti unohdin tuon, mutta enpä tullut sen aikana raskaaksi (yllätys). Synarelan vaikutuksia raskauden aikana ei ole tutkittu, joten siksi siis.

Sain tänään ovisplussan, joten siirtoon päästään ehkä ensi viikon alussa. Kasvava munasolu on jotenkin tosi oudon iso, että tuntuu kuin tunkisi vatsanpeitteiden läpi ulos. Olihan se jo ma 12mm, ja tänään vasta ovis+. Toivotaan nyt että ne pakkaslapset selviää sulatuksesta.

Scarleth, sun puolesta kyllä jännittää! Jotenkin nuo kertomasi tuntemukset viittaa mun mielestä enemmänkin plusaan kuin menkkoihin. Muistan kun joskus viime keväänä? yksi piinailija kertoi täsmälleen samoista oireista, ja plussa tuli!!
Hänellä oli juuri noita tavallista kovempia menkkakipuja ennen testipäivää, ja oli sen mukaan 100% varma negasta, mutta ei se mennytkään niin ;) Nyt pitää kyllä päivystää viikonloppunakin että miten sulle käy :).

Tuli sitten soitto että ma on siirto.
 
Viimeksi muokattu:
Maistuiko teillä muilla nielussa se synarela-suihke? Vaikka mä olen tän kolme kertaa kokeillut ihme asennoissa sen suihkeen ottaa, ni aina se maistuu nielussa, eikä ole mitään hyvän makuista... Mä kuulun sairauskassaan ja kassa korvas suihkeen kokonaan, ni tänään soitin sit itse pääkallopaikalle et kuuluuko niiden korvata vai onko tulossa perästä jättilasku, ni kuulemma korvaa kaikki, jotka kuuluu normaalisti kelan korvattaviin, eli saan sit vissiin kaikki lääkkeet ilmaiseksi... Jotain hyvää meidän sairauskassasta!!! Pelasti kyllä niin totaalisesti tän päivän!!! Meillä nimittäin ens vuoden puolella lomautukset lisääntyy...
 
Maistuiko teillä muilla nielussa se synarela-suihke? Vaikka mä olen tän kolme kertaa kokeillut ihme asennoissa sen suihkeen ottaa, ni aina se maistuu nielussa, eikä ole mitään hyvän makuista... Mä kuulun sairauskassaan ja kassa korvas suihkeen kokonaan, ni tänään soitin sit itse pääkallopaikalle et kuuluuko niiden korvata vai onko tulossa perästä jättilasku, ni kuulemma korvaa kaikki, jotka kuuluu normaalisti kelan korvattaviin, eli saan sit vissiin kaikki lääkkeet ilmaiseksi... Jotain hyvää meidän sairauskassasta!!! Pelasti kyllä niin totaalisesti tän päivän!!! Meillä nimittäin ens vuoden puolella lomautukset lisääntyy...

Tosi kiva että saat kaikki lääkkeet korvaukseen. Lugesteron on ainakin meillä sellainen mikä ei kuulu korvattaviin ollenkaan (meillä siis "vaan" se tavallinen kelakorvauskattojuttu), mutta ne ei olekaan kalliita.

Ja juuuu, synarela tosiaan maistuu, mun mielestä Erikeepperille...:x
 
Noniin, testipäivä olisi ollut huomenna mutta eipä tarvi tuhlata testiä, menkat alkoi tänään PRKL! Turhauttaa, masentaa, ja olen ihan varma että me ei onnistuta tässä koskaan. Juu tiedän, vasta toinen inseminaatio, eli alussa ollaan ja suurin osa konsteista käyttämättä, mutta v***utus on silti sanoinkuvaamaton. Itkua on riittänyt tähän päivään. Olin itsekin tavallaan aika toiveikas, kun lähtötilanne näytti niin hyvältä. Mutta itseni tuntien, olen nopea nousemaan suosta, eli parin päivän päästä maailma on varmaan taas valoisa paikka. Möh :( Toivottavasti joku teistä tuo pian hyviä uutisia!
 
Heippa Kaikki kanssasisaret!
Taalla ollaan taas pienen tauon jalkeen palstalla... 27.12 alkaa Lupron piikittelyt ja
alustavaksi PAS siirtopaivaksi on sovittu 24.1.
Pelottaa ja jannittaa. Meilla on 2 alkiota pakkasessa, toivottavasti selviytyvat sulatuksesta pienet. Taa on meidan eka PAS ja jaa vikaksi hoidoksi, kunnes saadaan kerattya seuraavat rahat kokoon (13500 dollaria). Siina voi menna vuosikin.... ja ika karttuu. Mut katotaan nyt taa hoito ensin.

No ei tas ookkaan ku joulu valissa, ni eikohan se aika mee nopeesti.
Tsempit myos kaikille muille, missa vaiheessa hoitoja nyt kukin onkaan. En oo jaksanut paljoa lueskella kuulumisia, mut eikohan taa taas tasta aktivoidu kun omakin hoito taas ajankohtainen!

Dreamer74
 
Tervehdys tännekin!

Oon kirjoitellu tuolla ivf-ketjussa, mutta seuraillu tätäkin ketjua vähän aikaa ja haluan vain kertoa, että oon hengessä mukana teidän vaiheissa!

Itsellä tulee muutaman viikon kuluttua 36 vuotta mittariin ja kello tikittää...
Takana 1. IVF ja 2. PASsia, joista jälkimmäisen tulosta piinaillaan vielä pari päivää: / Meillä on pakkasessa alkioita vielä aikas moneen passiin (jos kestävät sulatuksen), mutta eri asia on, miten pää kestää näitä piinaviikkoja. Muuten olen ollut kai aika onnekas , kun olen selvinnyt tähän mennessä ilman mitään kummempia fyysisiä oireita... Syynä meidän lapsettomuuteen on mun endometrioosi, mutta miten, niin se onkin ihan arvoitus...

Joulun (ja vähän muunkin) odotusta itse kullekin:wave:
 
Scarleth:hug:. Nuo inssit eivät valitettavasti ole niin tehokkaita hoitoja, ja kuten itsekin sanoit, teillä on lähes kaikki konstit vielä käyttämättä. Nyt nokka vaan kohti uutta hoitoa! :)

Mangu, sulla on periaatteessa vielä seitsemän!! vuotta peliaikaa. Vähintään neljä erittäin hyvää vuotta vielä. Tuskinpa kaikkia noita vuosia tarvitsetkaan, mutta sun ei missään nimessä kannata antaa itsesi ahdistua vuosien puolesta :heart:. Ihmisen mielellä on iso vaikutus terveyteen ja sairauteen, miksei siis näihin hoitoihinkin olisi (kuten tuolla toisessakin ketjussa kirjoitin). Ei siis kannata kuormittaa stressireppuaan turhilla murheilla :).

Jopa mulla, joka täytän kohta 40, on sopimukset naikkarille vuoteen 2014 asti.
Lähdenkin tästä kohta hakemaan sitä meidän (todella)pienokaista kyytiin :). Siirto on siis kohta tässä iltapäivällä.
 
Kiitos positiivisuudesta, Susirouva! Täällä on välipäivinä edessä kotikonstein yritys, clomien ja pregnylin avustuksella. Klinikka kiinni, joten inssiin ei tässä kierrossa päästä. Oon menossa myös hakemaan tänään lähetettä julkisen puolen hoitoihin, eli ajattelimme aloittaa mahdolliset IVF:t siellä, jollei insseillä tule tulosta. Pari inssiä nyt kuitenkin on tarkoitus alkuvuodesta vielä tehdä. Vähän on usko hukassa onnistumiseen, mutta yritän kyllä suhteuttaa meidän tilannetta siihen, että ollaan oikeasti aika alkutaipaleella vielä.

Mangulle tervetuloa! Jännään jo sun puolestasi :) Toivotaan teille jouluplussaa!
 
Noniin, nyt on sitten siirto takana, ja pari sudenpentua kyydissä :heart:.

Kummatkin sulatetuista alkioista selvisi, mutta koska taantuivat (taas) kaksisoluisiksi, niin kysyivät että haluammeko että kummatkin siirretään. Kauhean pienet onnistumisprosentit ovat tällaisessa tapauksessa, vain 10%.

Lähden nyt kuitenkin odottavaisin ja positiivisin mielin piinailemaan.
 

Yhteistyössä