Ahdistaa tuttavan tapa kohdella lastaan!!

Inhottavaa,tiedän kyllä etten sais puuttua toisten asioihin,mutta kun alan jo hiukan huolestumaan. Tutullani on 1v 8kk tyttö. Asumme samassa talossa ja kuulen joka päivä huutoa. Itselläni on saman ikäinen poika,eikä meillä huudeta samalla tavalla.

Huutajia ovat siis lapsi ja tämän yh-äiti. Mua alkaa jo häiritsemään se,että useina iltoina kuulen kuinka lapsi itkee ja huutaa hädissään ja tämä äiti huutaa lapselleen.

Oletin ensin että kyse on unikoulusta tai vastaavasta,mutta tuttavani kertoo että saattaa jopa jättää lapsen sänkyyn huutamaan ja sanoo että äiti lähtee nyt,eikä tule ikinä enää takaisin. Olen varovasti tarjonnut apuani,mutta tuttuni sanoo että kaikki tekevät virheitä ja silti lapsista kasvaa normaaleja.

Mitä mun pitäis tehdä? Olla niinkuin mitään ei tapahtuisi,vaikka huomaan että tällä äidillä on voimat lopussa,eikä taida ymmärtää lainkaan kuinka pahasti hänen käytöksensä lasta loukkaa ja pelottaa..

Meillä on selkeät rutiinit,eikä tuollaisia ongelmia ollenkaan. Tietysti lapset ovat erilaisia,mutta niin on meidän kasvatustyylitkin!

 

Juuri oli joku äiti yrittänyt tappaa lapsensa.. Kannattaisiko tehdä ls-ilmoitus jos äiti itse ei tajua mistään mitään!!!

 

Juuri oli joku äiti yrittänyt tappaa lapsensa.. Kannattaisiko tehdä ls-ilmoitus jos äiti itse ei tajua mistään mitään!!!

Peesaan

 

Ihan hirveää sille lapselle kun luulee että ainut johon voi luottaa niin lähtee ikuisiksi ajoiksi pois. Kannatan ls-ilmoitusta!

 

josmulla olisi vain tuo esikko niin kyl mäkin helposti olisin arvostelemassa muiden kasvatusta. ai ai miten kaikki oli helppoa ja me hyviä kasvattajia. mut sit toi tokka,siis voi luoja! ekaks erittäin vaikea koliikki 3kk, sit korvakierre vähän yli 2 vuotiaaksi. siitä sit jo luisuttiinki uhmiin ja ne ei oleet mitään kiukuttelua vaan ihan kunnon raiviksia. nyt on murkkis ovella ja ihan hirveä jallittaja, koko ajan vinkuu ja kiukuttelee, saivartelee ja jurputtaa. kivaa odotella sitä ihan oikeaa murkkista.

esikko on koko ajan kuin enkeli, kaikki sujuu. toisen kaa ei suju mikään. ja kyllä, huudan hänelle välillä niin että ääni menee! on ollut rytmit ja rutiinit ja vaikka mitkä mut semmonen se vaan on. mutta hirveän rakas silti vaikka huudankin sille.

 

Oletko tarjoutunut ottamaan lasta hoitoon, että äiti saisi vähän levähtää?

 

Tuntuu vaan hassulta tehdä ilmoitus pelkän huudon takia. Toisaalta,tuskin kovin moni huutaa lapselleen joka päivä.. Kyllä mä snon tiukasti ja komennan,mutta ei mun oo vielä tarvinnut turhautumistani purkaa lapsen niskaan. Olen yrittänyt keskustella asiasta,mut jotenki saan sellaisen kuvan että tämä äiti kokee käyttäytyvänsä normaaliuden rajoissa.

 

Kyllä musta pitäisi kertoa tälle äidille mitä se tekee väärin, kun se ei itse osaa ajatella. Jos se on vähän tyhmä ihminen?

 

Mun lapset on 1v 8kk ja 8kk,joten en oo vaan herkkä yhden lapsen yh. Ja mä ymmärrän et joskus väsyttää ja ihminen turhautuu. Mut ei kai se nyt oikeesti voi olla normaalia että lapselle hudetaan jos sitä pelottaa nukkua yksin! Musta ainakin vaikuttaa siltä että kyseinen lapsi pelkää nukkumaan menoa.


Ja päivälläkin huudetaan ku lapsi ei tee niinkuin toivotaan. Tämä henkilö ei ole millään tavalla johdonmukainen,kieltää ja komentaa ensin ja hetken päästä antaakin lapsen tehdä mitä vaan.

Ottaisin lapsen muuten hoitoon,mutta tällä äidillä on kyllä tukiverkostoa johon lapsensa saa hoitoon,enkä itse kertakaikkiaan jaksa ylimääräistä lasta.

 

Ehkä mä yritän taas keskustella asiasta. Tämä on niin herkkä aihe että pelkään loukkaavani,ja toivoisin ettei pelästyisi,kun hän on ihan mukava ihminen,käyttäytyy vain niin inhottavasti että toivoisin lapselle parempaa.

 

Musta se ls-ilmotus olis hyvä, koska silloin k.o. äiti sais konkereettista apua arkeen ja neuvoja ns auktoeiteetilta.

 

Jos äiti huutaa lapselleen nukkumaan mentäessä,niin kyllä täytyy olla hiukan liian väsynyt. Normaali ihminen ei saa raivokohtausta tuollaisesta tilanteesta!

 

Olet tarjonnut apuasi, eikä kelvannut. Jos sanoo, että äiti lähtee eikä tule ikinä takaisin niin se on tosi vakava juttu sille lapselle. Se on henkistä väkivaltaa. Mun äitini teki mulle sitä.
Sanoi, että lähtee, ottaa siskoni mukaansa, mua ei ota koska olen ilkeä. Mä saan jäädä isäni kanssa isänikin on yhtä kelvoton.
Siltikään ei lähtenyt, kunhan oli marttyyri ja terrorisoi.

 

Tarvitsee ehdottomasti tukea, esim perhetyöntekijän käymään muutaman kerran viikossa, Ls-ilmoitus sitten jos jatkuu tuo. Muuten olisi asiallista vinkata esim neuvolaan (jos olet itsekin äiti, voit sen tehdä hienotunteisesti terveydenhoitajan kautta, jos pienempi paikkakunta kyseessä).

 

En minä ainakaan menisi heti mitään ilmoitusta tekemään. Ensimmäisenä kannattaisi tarjota ihan vaan keskusteluapua, saada toinen purkamaan sitä ahdistustaan.

Kyllä minultakin on löytynyt viimeaikoina vähän volyymiä kun olen sairastanut kuukausia, kouluhommiin hukkuu, koeviikko päällä ja sairaana lapsen kanssa, kämppä kaatuu päälle eikä pysty nukkumaan kun pitää yskiä ensin aina tunti ennen kuin saa unta ja sitten herää pissalle ja taas yskiä tunti ennen unta... Gaaa-aagh. Tekisi mieli vaan käpertyä peiton alle viikoksi itkemään. Ja minua ei kyllä tippaakaan auttaisi tässä tilanteessa joku hiton lastensuojeluilmoitus...

 

Olen jo pyytänyt apua perhetyöntekijöiltä,jotka kävivät auttamassa minua. Tämä äiti ei kertonut ongelmistaan heille,joten ei saanut tarvitsemaansa apua. Tiedän että hänellä on perhettä joka kyllä auttaisi,mutta ilmeisesti salaa ongelmiaan. Mulle kertoo tästä,koska tietää että kuulen kuitenkin seinän läpi.

Mutta ei tämä hänen mielestään ole vakavaa käytöstä,eikä ole itse huolissaan lapsensa tunteista. Olen kyllä ehdottanut kaikenlaisia keinoja jotta ei huutaisi,mutta häntä ei oikein tunnu kiinnostavan..

 

Jos äiti huutaa lapselleen nukkumaan mentäessä,niin kyllä täytyy olla hiukan liian väsynyt. Normaali ihminen ei saa raivokohtausta tuollaisesta tilanteesta!

Ei kun jotkut ihmiset ovat vaan yksinkertaisesti niin tyhmiä, ettei ne ymmärrä miten lapsia tulee käsitellä. Eivät osaa ajatella. Ei oo kysymys väsymyksestä, vaan tietämättömyydestä/tyhmyydestä/sopimattomuudesta äidiksi.

Mutta miten tällaiselle ihmiselle menet sitten sanomaan, että hei, sä kasvatat ihan pieleen tota lastasi. Ei se niin helppoa ole. Sellanen white trash-muija paukauttaa takas että "mitä vittua se sulle kuuluu".

 

Ei kun jotkut ihmiset ovat vaan yksinkertaisesti niin tyhmiä, ettei ne ymmärrä miten lapsia tulee käsitellä. Eivät osaa ajatella. Ei oo kysymys väsymyksestä, vaan tietämättömyydestä/tyhmyydestä/sopimattomuudesta äidiksi.

Mutta miten tällaiselle ihmiselle menet sitten sanomaan, että hei, sä kasvatat ihan pieleen tota lastasi. Ei se niin helppoa ole. Sellanen white trash-muija paukauttaa takas että "mitä vittua se sulle kuuluu".

Juuri näin. Musta tuntuu et tää ihminen ei vaan ymmärrä että se lapsi itkee sitä äidin karseaa käytöstä. Ja mulle tämä äiti vaan höpisee uhmasta ja omasta tahdosta. Mua ihan itseänikin alkaa ahdistaa ku kuuntelen sen huutoa. En mä halua ketään lisää stressata,toivoisin vaan sille lapselle mukavampaa elämää!

 

Mietitkö sä nyt sun sosiaalisia suhteita,etkä sen takia hanki apua lapselle josta olet huolissasi?
Tajuat varmaan ettei ole mitään järkeä odottaa enää. Tilanne ei muutu jos se äiti ei ymmärrä käyttäytyvänsä huonosti!

 

Ite oon ollu ilmeisesti tollanen äiti. Vanhemmalla alkoi 1,5v kauhea uhma nostaa päätään, sitä ennen oli huutanu ekat puol vuotta elämästään, nukkunu huonosti ja nukkuu edelleen, raivoaa sun muuta. Oon koittanu tehdä kaiken oikein, mut ei.. En suostunu huudattamaan yksin sängyssä, nukahtaa aina siis viereen. Pyysin lapsen isältä apua nukuttamiseen, mutta ei onnistu.. huutaa ja raivoaa vaan äitiä koko ajan. Nuorempi kun syntyi, niin tilanne paheni hetkeksi, kunnes taas palasi samaan. Kova tyyppi, asiat pitää sujua aina niin kuin hän haluaa tai muuten tulee kauheat raivarit, ihanku joku leikkais päätä auki siltä. Esim. jos antaa väärän kupin astiakaapista.

Olen huutanut lapselle Kadun sitä ja koitin selittää sen jälkeen ja huomioida ja kuunnella ja ymmärtää. Joskus vaan en jaksa koko aikaa ymmärtää häntä. En vaan jaksa. Silti välitän hänestä paljon. Toinen lapsi on erilainen, ei pahempia ole huudellut. Pelkään ettei uskalla ilmaista itteään, koska toinen raivoaa niin paljon.

Väsyneenä ei jaksa aina ymmärtää.. ja se ainainen ymmärtämisen yrittäminenkin väsyttää. Toivottavasti ap:n naapuri jaksais ja ymmärtäis lopettaa ton huutamisen.. Itseltä se onneksi on aikalailla jäänyt, kerään kaikki sisääni..

 

No tälläkin perheellä on ongelmia nukkumisessa,ja lapsi nukutetaan viereen. Se ei ilmeisesti oikein suju,ja tämä äiti on useasti pyytänyt neuvoja taaperon nukuttamiseen

Naapurini ei ole kovinkaan johdonmukainen useissa asioissa,hän ajatteli lopettaa tutin käytön,mutta kun lapsi oli koko päivän huutanut oli äiti ostanut uuden tutin.
Mun mielestä tällaisissa asioissa täytyisi olla johdonmukainen jotta luottamus säilyy. Joskus jokainen joustaa mutta eri unikoulujakin on kokeillut ja lopettanut yrittämisen jos lapsi huutaa.

Itse en myöskään halua lasta huudattaa,mutta kun tutista meillä pian kokonaan luovutaan,niin silloin ei tuttia enää saa,vaikka kiukkua varmaan tulee.

Kertokaa mulle,että miten saisin näistä asioista puhuttua niin ettei kukaan suutu,mutta asiaan tulisi muutosta..

 

Ja kyllä mä ymmärrän et lapset huutaa välillä. Mutta sitä en ymmärrä että jos lapsi huutaa,niin auttaako äidin raivoaminen asiaan jotenki. Eikä siinä mitään,ihmiset tosiaan tekee virheitä,mutta kun se on toistuvaa ja todella raakaa kieltä,niin miten ihmeessä sitä voi pikku virheenä enää pitää.

Tämä lapsi osaa kyllä hyvin puhua,mutta miksi se äiti ei silti ymmärrä..

 

Ootko käynyt kylässä heidän luonaan? Tarjoa hoito-apua, jos pystyt. Seuraa hetki tilannetta ja tarjoa "olkapäätä". Itselläni on kokemusta yksinhuoltajuudesta ihan lapsen vauva-ajasta lähtien ja rankkaa oli. Lapsen mummu ja paappa ottavat noin kerran kuussa yökylään, mutta lenkeilystä ym. saa vain haaveilla. Eli varmaan alussa on tällaista "kasvun paikkaa", ennenkuin asiat loksahtaa paikoilleen ja osaa ottaa sitä omaa aikaa, silloin kun on mahdollista, eli kun lapsi nukkuu. Tilanne helpottuu, kun lapsi kasvaa, mutta tuo pikkulapsi vaihe on se haasteellisin aika. Yksinhuoltajat on kyllä todella kovilla. Noin 10-20 vuotta sitten sai kodinhoitajan kotiin, jos lapsi sairasti ja piti töihin. Nyt ei ole mitään mahdollisuutta siihen, eli ainut oljenkorsi on vaan tuo lasten suojelu ja sehän sitten leimaa jo alkumetreillä. Myös päiväkodissa ja koulussa yh-lapset on suurennuslasin alla ja yleensä heistä aina jotain vikaa löydetään tai keksitään....eli toivoisin, että et heti ilmoitusta lähde tekemään vaan tosiaan tarjoat apua.

 

Entä jos ap. opettelisi vain sietämään erilaisia kasvatustyylejä? Jospa vika onkin aloittajan näkemyksissä? Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

 

Vaikuttaa siltä, että äiti on joko jo masentunut eikä oikeasti osaa enää lukea toisia ihmisiä. Tai sitten hänellä on nämä suomalaiset täydellisen äitiyden paineet, ja aikoo sinnitellä yksin kunnes kuminauha paukahtaa katki. Toivoisin kyllä sekä lapsen että äidin takia, että suostuisi vastaanottamaan apua sukulaisilta ja/tai neuvolan puolelta. Eihän sitä kenenkään pidä ihan yksin jaksaa! Pidän todennäköisempänä yliväsymystä ja/tai masennusta, kuin sitä että kyseinen nainen olisi jotenkin luonnostaan kylmä ja tyhmä.