Jäähy vai lohtu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "RIIKKA"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

"RIIKKA"

Vieras
Mietinpä tässä kun lueskelin tuota wc-paperi ketjua....

Miten teillä toimitaan kun lapsi alkaa riehua pettymystään? Asia tuli mieleen siitäkin syystä kun minä olen maailman surkein penkillä istuttaja ja mies taas pistää jäähylle samointein kun alkaa kypsyttää. Esimerkkinä se, kun lapsi pyytää leikkimään, vanhempi sanoo, ei nyt, lapsi alkaa itkun ja kiukun sekaisena hyppiä ja vinkua. Mitä te teette? Pistätte jäähylle vai lohdutatte pettynyttä?

Tähän olisi kaikkien helppo vastata lohdutan, mutta miettikää tarkkaan, mitä te aivan oikeasti tekisitte?
 
Riippuu tilanteesta. Jos ihan uhmaamistaan alkaa kiukutella, jäähylle. Jos rehellisesti pettyy ja on surullinen ilman uhmaa, niin lohdutan. Esim. on odottanut isiä kotiin leikkimään, mutta isillä onkin kova päänsärky eikä leiki --> lasta harmittaa ja kiukuttaa --> lohdutan. Tai teen jotakin tärkeää mutta lapsi haluaisi minun leikkivän. Kieltäydyn ja lapsi alkaa uhmata, huutaa ja itkeä, koska haluaisi saada tahtonsa läpi --> mennään miettimään käytöstä ja mietitään koska on yhteisen leikin aika.
 
Toi leikkiin pyytäminen ei nyt istu, mut jos vaihdan sen johonkin muuhun, joka tuntuu tutulta, niin vastaus on ihan selvä. Jäähy tulee vasta kun ei sana riitä eikä vielä silloinkaan vaan silloin kun toimintaa ei saa ohjattua muualle. Se on aikalailla viimeinen juttu, tulee ennemmin sanottua napakasti, sitten vasta uhkailua ja sen toteuttamista. Onneksi harvenemaan päin, ehkä vielä myöhemmin lisääntyy... kiva suvantovaihe ainakin meneillään.
 
Mä jäähytän kun lapsi riehuu ilman syytä. Siis vaikka tahallaan heittää maitolasin lattialle ruokapöydässä tai heittelee tavaroita vaikka sanon monta kertaa ettei saa. Sama pätee kun ei anna pukea vaan raivoaa ja rimpuilee ja karjuu.

Sit on paljon niitä jotka pistää jäähylle kun oma hermo ei kestä jotain häiriöö. Vaikka se kun äiti on koneella ja lapsi tulee pyytää piirrustustavaroita. Äiti sanoo, ei ja lapsi alkaa itkeä ja viskaa vaikka pikkuauton lattialle. Sit lapsi pannaan penkille ja äiti jatkaa surffaamista ja karjaisee, että ole kunnolla siinä penkillä kun et tottele ja olet niin omapäinen ja huonokäytöksinen. Sellaisia juttuja mä vaan en käsitä...en sitten milllään.. :(
 
Ensisijaisesti lapselle aikaa ja jotain tekemistä, yksin, kaverin kanssa tai vanhemman kanssa. Tekemisen puutteessa kiukkuva pieni lapsi on vähän niin ja näin, olisi varmaan vähän helpotettavissa se kiukku.

Selkeään uhmaan ja sitä seuraavan kiukkuun/ raivonpuuskiin: jäähy/ rauhoittuminen/ juttelu/ sylissä pitäminen lapsesta riippuen.

Sellaista jäähyä, eli yksin johonkin tilaan laittamista en oikein ymmärrä muuten kuin hetkellisen rauhoittumisen vuoksi, jonka jälkeen voidaan rakentaa tilannetta. Mä koetan jutella lasten kanssa, että oppisivat tunnistamaan tunteitaan ja sitä mistä raivonpuuskat johtuvat. Aika pieneltäkin voi kysyä että mikä harmittaa niin paljon että lyö toista.
 
[QUOTE="RIIKKA";25220551]

Sit on paljon niitä jotka pistää jäähylle kun oma hermo ei kestä jotain häiriöö. Vaikka se kun äiti on koneella ja lapsi tulee pyytää piirrustustavaroita. Äiti sanoo, ei ja lapsi alkaa itkeä ja viskaa vaikka pikkuauton lattialle. Sit lapsi pannaan penkille ja äiti jatkaa surffaamista ja karjaisee, että ole kunnolla siinä penkillä kun et tottele ja olet niin omapäinen ja huonokäytöksinen. Sellaisia juttuja mä vaan en käsitä...en sitten milllään.. :([/QUOTE]

No yöks. Tunnetko tällaisen/tällaisia mammoja sitten?
 
Molemmat tilannekohtaisesti, ei noista kumpaakaan voi sulkea pois.

Jotenkin lapsen itkuäänestä kuulee sen kiukuttelevan sävyn tai sitten sen surkean ja syliä hakevan.
 
lohdutan aina jos on kyse siitä että pettyy. Mulle on tärkeää että lapsi saa tukea tunteidensa käsittelemiseen. Oli se sitten iloa, pettymystä tai suuttumusta. Mä itse aina näytän tunteeni ja suon sen lapsellekin.
 
Ensisijaisesti lapselle aikaa ja jotain tekemistä, yksin, kaverin kanssa tai vanhemman kanssa. Tekemisen puutteessa kiukkuva pieni lapsi on vähän niin ja näin, olisi varmaan vähän helpotettavissa se kiukku.

Selkeään uhmaan ja sitä seuraavan kiukkuun/ raivonpuuskiin: jäähy/ rauhoittuminen/ juttelu/ sylissä pitäminen lapsesta riippuen.

Sellaista jäähyä, eli yksin johonkin tilaan laittamista en oikein ymmärrä muuten kuin hetkellisen rauhoittumisen vuoksi, jonka jälkeen voidaan rakentaa tilannetta. Mä koetan jutella lasten kanssa, että oppisivat tunnistamaan tunteitaan ja sitä mistä raivonpuuskat johtuvat. Aika pieneltäkin voi kysyä että mikä harmittaa niin paljon että lyö toista.

veit jauhot pussistani. Tähän mun mielestä pitäisi tähdätä. Lapset on fiksuja ja vanhemmat tyhmiä kun ei tajua miksi lapset kiukkuavat, koska eivät vaivaudu kysymään tai jaksa. Vanhempana ja "viisaampana" on toisten mielestä oikeus vaientaa lapsen paha olo arestilla ja sitten on lupa olla huomioimatta lasta ja saa itse tehdä omia juttuja rauhassa kun lapsi on arestissa. Ja auta helskutti jos se lapsi koittaa arestista pois niin ainakin 5min lisää....
 
[QUOTE="vieras";25220661]Molemmat tilannekohtaisesti, ei noista kumpaakaan voi sulkea pois.

Jotenkin lapsen itkuäänestä kuulee sen kiukuttelevan sävyn tai sitten sen surkean ja syliä hakevan.[/QUOTE]

Niinpä, mutta kysymys kuuluukin eikö se lapsi ole oikeutettu kiukkuamaan pettymystä ja pahaa oloa? Ei lapsen pahaan oloon liity aina itku ja sylin haku vaan hän saattaa kaivata halausta ja asiasta yli auttamista kiukunkin avulla. Itse olen monesti huomannut, että pettymystään kiukkuavan taaperon kanssa pääsee helpolla kun halaa ja vaikean kautta kun pistää jäähylle kysymättä mikä painaa ja selittämättä miksi joskus pitää pettyä.
 

Yhteistyössä