Pinnallisuus alkanut oksettaa

Okei, onhan ääripinnallisuus aina ärsyttänyt, mutta olen aiemmin lueskellut esim. muotilehtiä ja seuraillut sisustus- ja tyyliblogeja, ja se on tuntunut vain harmittomalta ajanvietteeltä.

Pikkuhiljaa kaikki nuo asiat ovat alkaneet oksettaa. Oksettaa se rahanmeno, jota noissa hehkutetaan. Oksettaa se epäekologinen kerskakulutus ja se, että aina pitää olla jotain UUTTA. Koska eihän noita blogeja ja lehtiä edes olisi olemassa, jos ei jatkuvasti pitäisi olla jotain uutta ja ihqua, mistä kirjoittaa! Jatkuvasti pitäisi olla uusiutumassa. Enää ei ole tärkeää olla pelkästään muodikas, vaan pitäisi olla jopa edelläkävijä. Täytyisi olla jatkuvasti keksimässä jotain, mitä muut eivät ole vielä keksineet.

En jaksa enää tuollaista. Arvostan kauneutta ja luovuutta, mutta mistä lähtien kuluttamisesta tuli se ainoa oikea tapa ilmaista itseään??

Onko kohtalotovereita?

 

Sen nimi on kotoilu ja se on nyt in. Monissa lehdissä on lähdetty myös lisäämään tätä sisältöön....

 

Onhan meitä muistakin mutta ei tarpeeksi. Hukutaan kaikki kohta krääsään ja paskaan.

 

Sen nimi on kotoilu ja se on nyt in. Monissa lehdissä on lähdetty myös lisäämään tätä sisältöön....

Minulle ei ole oikein auennut tämä kotoilu. Siis onko se kulutuksen minimoimista vai mitä se on?

 

Minua lähinnä huvittaa nämä nykyiset vaatteitten ja sisustuksen arvostelijat.
Tämäkin palsta on täynnä niitä "hyi, onpa sulla kaamea kämppä, en suostuisi tuollaisessa läävässä asumaan"-tyyppejä.
Mikäs siinä, jos itse viihtyy, tai jos ei ole varaa kunnostaa asuntoaan ihan vimpan päälle.

 

Onhan meitä muistakin mutta ei tarpeeksi. Hukutaan kaikki kohta krääsään ja paskaan.

Niinpä.

Ja krääsän lisäksi minusta myrkyllistä on myös se mielentila. Onko siitä edes paluuta, en tiedä...

 

Minua lähinnä huvittaa nämä nykyiset vaatteitten ja sisustuksen arvostelijat.
Tämäkin palsta on täynnä niitä "hyi, onpa sulla kaamea kämppä, en suostuisi tuollaisessa läävässä asumaan"-tyyppejä.
Mikäs siinä, jos itse viihtyy, tai jos ei ole varaa kunnostaa asuntoaan ihan vimpan päälle.

Sekin, totta kai. Tosin enemmän minua ihmetyttää se halu ylipäätään esitellä esim. omaa asuntoa tuntemattomille.

 

Minulle ei ole oikein auennut tämä kotoilu. Siis onko se kulutuksen minimoimista vai mitä se on?

Ei, vaan kulutuksen uusi muoto. Se on kuluttamista esittämällä sellaista, joka ei kuluta.

 

[QUOTE="aapee";25220047]Niinpä.

Ja krääsän lisäksi minusta myrkyllistä on myös se mielentila. Onko siitä edes paluuta, en tiedä...[/QUOTE]
Yksilötasolla ainakin on Voi jopa oppia iloitsemaan jokaisesta ostamatta jättämästään tavarasta.

 

[QUOTE="aapee";25220066]Sekin, totta kai. Tosin enemmän minua ihmetyttää se halu ylipäätään esitellä esim. omaa asuntoa tuntemattomille.[/QUOTE]

Niin, no tänne linkitellään myös myynnissä olevien asuntojen kuvia. Otin nekin lukuun.

 

Okei, onhan ääripinnallisuus aina ärsyttänyt, mutta olen aiemmin lueskellut esim. muotilehtiä ja seuraillut sisustus- ja tyyliblogeja, ja se on tuntunut vain harmittomalta ajanvietteeltä.

Pikkuhiljaa kaikki nuo asiat ovat alkaneet oksettaa. Oksettaa se rahanmeno, jota noissa hehkutetaan. Oksettaa se epäekologinen kerskakulutus ja se, että aina pitää olla jotain UUTTA. Koska eihän noita blogeja ja lehtiä edes olisi olemassa, jos ei jatkuvasti pitäisi olla jotain uutta ja ihqua, mistä kirjoittaa! Jatkuvasti pitäisi olla uusiutumassa. Enää ei ole tärkeää olla pelkästään muodikas, vaan pitäisi olla jopa edelläkävijä. Täytyisi olla jatkuvasti keksimässä jotain, mitä muut eivät ole vielä keksineet.

En jaksa enää tuollaista. Arvostan kauneutta ja luovuutta, mutta mistä lähtien kuluttamisesta tuli se ainoa oikea tapa ilmaista itseään??

Onko kohtalotovereita?

On varmasti, tuhansia kohtalotovereita. Sitä voidaan kutsua myös ikääntymiseksi.

No itse ainakin ajattelen että nuoret ovat enemmän kiinnostuneita muodista ja materiasta.

 

Mä vältän ihan tietoisesti uppoamisen tuohon suohon. Siellä ei tule koskaan sellaista oloa että olisi joku asia hyvin ja nätisti. Uudistan itseä ja kotia tarpeen ja rahatilanteen mukaan, saatan ottaa pientä vinkkiä lehdistä, mut en seuraa ja vahtaa uusimpia innovaatioita ja härveleitä ja tyylejä.

 

Yksilötasolla ainakin on Voi jopa oppia iloitsemaan jokaisesta ostamatta jättämästään tavarasta.

Todellakin. Kun pärjää hyvin ilmankin. Henkisyys lisääntyy koko ajan iänkin kasvaessa.

 

Mua rupes kans muuten jossain vaiheessa ällöttämään muotilehdet, mä lähinnä mietin vaan niitä ketkä ne on tehneet, että miten ne jaksaa tehdä tota sontaa työkseen, enkä enää pystynyt nauttimaan artikkeleista.

Muutenkin luin niitä vain kauniiden kuvien vuoksi, mut kauniita kuvia on muuallakin, nettikin täynnä. Eipäs kun tämän palstan kuvaketjuissa!!

 

Onneksi mun ei enää pidä olla mitään. Oi niitä aikoja...

 

Onneksi mun ei enää pidä olla mitään. Oi niitä aikoja...

Kyllä muuten helpotti! Jestas sentään.... vaikka en edes koskaan kuulunut "niihin pahimpiin tapauksiin".

 

Tavallaan juu kohtalontoveri oon. Olen kaikesta niin ulkona ku lumiukko mutta olenki enemmän ulkoilma ihminen. Luonto on aina uus ja ihana mitä käyn ihailemassa.

 

On varmasti, tuhansia kohtalotovereita. Sitä voidaan kutsua myös ikääntymiseksi.

No itse ainakin ajattelen että nuoret ovat enemmän kiinnostuneita muodista ja materiasta.

Aivan totta Se saattaa perustua siihen, että kun ihminen tulee tiettyyn ikään, sillä on jo kaikki. Ei enää tarvitse mitään. Kenkiä ei enää osteta sen vuoksi, että ne ovat muodikkaat vaan sen vuoksi, että ne ovat hyvät jalkaan. Jos vanhat kengät ovat vielä ehjät, ei uusia tarvita. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan, ei pelkästään vaatteisiin.

 

Kyllä muuten helpotti! Jestas sentään.... vaikka en edes koskaan kuulunut "niihin pahimpiin tapauksiin".

Totta! Hienoa kun on tyytyväinen siihenkin mitä on, eikä koko ajan puutu jotain. Jotain mitä joku toinen keksii että sulta puuttuu....

 

mua kummastuttaa, miksi yhteiskunta ei verota sitä uudistumispakon myyntiä vaikkapa 500 prosenttia noin alkajaisiksi. Ellei sitä siis ole varaa kokonaan kieltää.

Onhan siitä valtavasti vahinkoa kaikille, jos nyt vaikka ajatellaan sitä, miten paljon tarpeetonta kulutusta lisää tuo jatkuva painostus vaihtaa jopa pintamateriaalit sekä ihmisestä että asunnosta, ennen kuin edelliset ehtivät edes kulua.

 

Onhan siitä valtavasti vahinkoa kaikille, jos nyt vaikka ajatellaan sitä, miten paljon tarpeetonta kulutusta lisää tuo jatkuva painostus vaihtaa jopa pintamateriaalit sekä ihmisestä että asunnosta, ennen kuin edelliset ehtivät edes kulua.

Ihan totta! Ennen sentään riitti, että osti uudet muodikkaat krääsät, vaikka sekin on haitallista. Nyt täytyy uusiutua perin pohjin säännöllisin väliajoin.

 

Totta! Hienoa kun on tyytyväinen siihenkin mitä on, eikä koko ajan puutu jotain. Jotain mitä joku toinen keksii että sulta puuttuu....

Tulemme siis huonommiksi markkinoinnin kohteiksi. Voi mainostoimistoparkoja kun joutuvat aina vaan keksimään uusia kujeita. Kun en mä osta ryppyvoiteitakaan oikeen siksi että uskoisin niitten tehoon ja suorastaan huvittaa jos joku uskoo.

Ja muodista en oo piitannut oikeastaan koskaan, kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ennemmin mua tekniikkavehkeet kiinnostaa. Eli kyllä sitä rahaa saisi haisemaan jos sitä kovasti olisi. Olisihan se oma uima-allaskin kiva, hypähtäisi joka aamu uinnille.

 

Enemmän oksettaa tällaiset aloitukset. Jokainen elää niin kuin haluaa.

 

Mä luulen, että bloggaus on nostanut trendejä esiin eri tavalla kuin vielä viisi tai kymmenen vuotta sitten. En mäkään mitään kerskakulutusta kannata, mutta olen ottanut oman kodin sisustuksen harrastuksena. Mulle vain on äärimmäisen tärkeää se, minkä näköistä kotona on. Olen esteetikko tässä asiassa. Eikä kiinnosta miellyttää muita, vain itseäni. Lisäksi kun joudun olemaan paljon kotona, nurkkia katselee ihan eri silmin kuin aiemmin.

 

Mä luulen, että bloggaus on nostanut trendejä esiin eri tavalla kuin vielä viisi tai kymmenen vuotta sitten. En mäkään mitään kerskakulutusta kannata, mutta olen ottanut oman kodin sisustuksen harrastuksena. Mulle vain on äärimmäisen tärkeää se, minkä näköistä kotona on. Olen esteetikko tässä asiassa. Eikä kiinnosta miellyttää muita, vain itseäni. Lisäksi kun joudun olemaan paljon kotona, nurkkia katselee ihan eri silmin kuin aiemmin.

Tästä tuli vaan mieleeni vielä kirjoittaa että mielestäni kaikki "pinta" ei suinkaan ole "pinnallista". Toiselle elintärkeä asia on toiselle turha. Pinnallista on se, että nähdään materia niin tärkeänä, että keskitytään siihen, eikä muuhun ihmisyyteen jakseta enää panostaa. Sellainen balanssi on ihan kiva olla olemassa.