"Onneton"
Onko ne keskustelut auttanut? Mulla ei ole oikeastaan ollut ketään jonka kanssa puhua. Äitini tietää asiasta ja on ehdottomasti sillä kannalla ettei perhettä voi hajottaa tämän takia. Itse ei ole vastaavaa kokenut.Tiedän tunteen...
Mä kirjoitan paperille tunteeni ja ajatukseni kun on tosi paha olla. Pari kertaa olen näyttänyt kirjoitukseni miehellekin. Mulla ja tällä naisella oli hyvin alkuun päässyt ystävyys, tai siis siinä uskossa mä olin... Naisen miehen kans olen puhunut monestikin (on/oli mieheni kaveri) sen jälkeen. Jonkun sortin vertaistukea. Mieheni on jutellut myös tämän miehen kans sen jälkeen kerran, mieheni soitti hälle.
Muille en ole halunnut kertoa. Jotenkin häpeän että näin tapahtui.
Mä en ymmärrä keitä nää on, nää naiset joiden mielestä on hyväksyttävää rikkoa perheitä? Ja tiedänhän toki että mies siinä kaikkein suurimman vääryyden tekee, mutta eivät ne naisetkaan mielestäni ole viattomia. Etenkään jos itselläänkin on lapsia jolloin tietävät millaista vauva-aika on.