[QUOTE="Onneton";25149786]Ei, en minä uutta lasta ole tähän soppaan nyt tekemässäkään. Onneksi sen verran on järkeä vielä päässä =)
Tarkoitin sitä, että jos me pysyttäis yhdessä, niin mikä takaa ettei tulevaisuudessa oltaisi ihan samassa tilanteessa...
Mä niin toivon, siis todella toivon, että voisin vaan ottaa ja lähteä. Ajattelen sitäkin päivittäin. Mutta mulla on itelläni vielä vuosi jäljellä ennen kuin valmistun koulusta. Meillä on se talolaina...ja vaikka talo on kyllä nyt myynnissä, niin emme taida siitä saada omiamme takaisin.
Lyhyesti siis, mulla ei taida olla edes rohkeutta lähteä lapsen kanssa omilleen.[/QUOTE]
Ne tuntuu isoilta asioilta mutta tärkeämpää on perheenjäsenten hyvinvointi. Asioilla on tapana järjestyä mutta henkisellä puolella yleensä tarvii vähän sitä omaa panosta enempi, eli ei jää paskaan lillumaan koska sellasta pakkoa ei oo minkätakia pitäis tuhlata elämää johonki, mikä ei välttämättä ole sen arvosta. Tottahan sitä keksii "tekosyitä" loputtommiin miksi ei voi lähteä, miksi ei halua lähteä, mutta jonkusortin kokemuksesta sanoisin ettei se ajatus lähtemisestä jätä rauhaan.
Mikä tahansa muuki asia voi järkyttää sinun puolisoa niin että hakeutuu toisen seuraan. Ei toki kaikki ole sitä sorttia että ko kerran pettää niin aina pettää, mut suurinosa ehkä on ja se kannattaa ottaa huomioon. Lopulta huomaat että kyttäät ja kyyläät joka asian, puhelut, tekstarit, naamakirjan, menemiset, tulemiset ja ko toinen on jossaki, itket itekses missä se todellisuuessa on ja mitä tekkee.
Jos siihen jäät nii menkää ees terapiaan. Ulkopuolisen apu monesti auttaa avaamaan silmiä ja ymmärtämään toisen tekoja ja se joka on tehny pahasti, ymmärtää seurauksia paremmin.