Mulla ei oo elämää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kyllästynyt.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kyllästynyt.

Vieras
Mä kuuntelen päivästä päivään kiljuvia tenavia toki ne on monesti aivan ihania, mutta esim nyt sairastettu jo todella pitkään ovat korvakierteessä jne. Tuntuu ettei mun elämässä oo mitään muuta kun kiljuvat lapset vaikka käydään perhekahvillassa kerhossa jne.
Mitä te muut kotiäidit teette että elämä tuntuu mielekkäältä edes suurimman osan aikaa?
Turhauttaa ja kyllästyttää väliillä koko homma...
 
Sitä samaa kuin sinäkin, istun koneella ja idlaan, raahaan muksua parissa kerhossa ja nyt haen töitä, jotta lapsi saisi enemmän seuraa tarhassa ja itse pääsisin ulos täältä :D Toki rahaa on kiva tienata ja on aina inhottava ajatus jättää lapsi tarhaan, mutta meidän tilanteessa, jossa on vain yksi, erittäin äidissä roikkuva lapsi, joka ei suostu edes muiden lasten kanssa leikkimään, tarvitaan sitä tarhaa. Koepäiviä ollut pari tarhassa ja oli tosi hyvin mennyt kun alkuitku oli loppunut :)
 
Töitä olis kyllä ihana saada mutta mistä sellasia löytää amiksesta turhanpäiväiseksi valmistunut jo monta vuotta kotona ollut ihminen, siivoamaan toki pääsee aina mutta en tiedä onko se nyt parempi vaihtoehto kun tämän hetkinen.
 
Sitä samaa kuin sinäkin, istun koneella ja idlaan, raahaan muksua parissa kerhossa ja nyt haen töitä, jotta lapsi saisi enemmän seuraa tarhassa ja itse pääsisin ulos täältä :D Toki rahaa on kiva tienata ja on aina inhottava ajatus jättää lapsi tarhaan, mutta meidän tilanteessa, jossa on vain yksi, erittäin äidissä roikkuva lapsi, joka ei suostu edes muiden lasten kanssa leikkimään, tarvitaan sitä tarhaa. Koepäiviä ollut pari tarhassa ja oli tosi hyvin mennyt kun alkuitku oli loppunut :)


Aika absurdi ajatus: jos pieni lapsi ei halua eroon äidistään, eikä leikkiä muiden lasten kanssa, erotetaan lapsi äidistään ja pakotetaan muiden seuraan...

Mutta siis asiaan: ymmärrän kyllä, että toisinaan kaipaa vaihtelua arkeen, mutta miten lapset sen estävät? Ja on luonnollista, että ei jaksaisi sairasteluja alvariinsa, mutta sille ei oikein mitään voi, paitsi olla viemättä lapsia päiväkotiin, jollei pakko ole. Apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan.
 
Jos lähet lasten kanssa hankkimaan oikeen vaihtelua arkeen niin rytmit heittää ihan häränpyllyä ja ilta ja seutraava aamu kiukutellaan eli plus miinus nolla tilanteessa ollaan siinä. Ja kun ne sitä paitsi on kokoajan kipeenä niin ei niiden kanssa viitti oikeen ees mennä mihkään ja Varmaan se mun turhautumisen alkuperäinen ongelma on siinä että rakennettiin talo keskellä mettäkylää n vuosi sitte mä hullu itse sellaseen järjestelyyn suostuin tahdon takas kaupunkiin.
 
Kyllähän perusrytmit pystyy pitämään, vaikka jotain vaihtelua keksisikin arkeen (näin ainakin minun mielestäni ja omien kokemusteni pohjalta väitän - toki kaikki tilanteet ovat erilaisia). Sairauskierteen poikki saaminen onkin haastavampi juttu. :)
 

Yhteistyössä