Oma aika ? Äidin harratukset ? Onko täällä ketään joka ei väitä ..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Minulla on 3 lasta, kuljetan työajan ulkopuoliset ajat lapsia 5 päivää viikkossa ja käytännössä viikonloput menee peleissä.Yhdellä lapsella 1 harrastus, toisella 2 ja kolmas ei vielä ole kiinnostunut mistään, 6 v, joten hän kulkee lähinnä mukanani.

Asumme kauempana , maalla, joten kimppakyytejä ei ole, ja matka sellainen että kävellen / pyörällä lasta ei voi päästää. Turvaton matka pimeällä.

työt loppuu klo 16 ja harrastukset alkaa 17 -18 joten käytännössä olen siis suoraan töistä kuskina noin klo 19.30 saakka, sitten ruokaa ja "koti kuntoon" ja odottamaan aamua ja samaa rumbaa uudestaan.

Mies on, keikkatöissä / päivystyshommissa, joten en oikeasti laske sen varaan ikinä, että hän olisi apuna. Sitten kun on kotona, auttaa kyllä täysipainoisesti ja saan vapaa iltoja, mutta se on ns. epävarmaa apua, joten en tosiaan laske sen varaan.

Tätä on jatkunut 5 vuotta ja jatkuu vielä luultavasti toiset 5 v, koska lapsilla isot ikäerot.

Nyt olen saanut moneltakin kaverilta palautetta, että minun pitäisi hankkia omia harrastuksia ja aikaa itselleni, koska muuten kuulemma tulen hulluksi .

Väsynyt minä välillä toden totta olen, mutta en koe että elämäni olisi yhtään helpompaa, jos vielä "joutuisin" säätämään tähän kuvioon vielä jonkun oman jumpan tms. itselleni.

Mutta jäin miettimään tuota omaa aikaa. Onko teillä kaikilla sitä? ja olenko mä nyt tuomittu ehdottomasti kotiburnouttiin?
Pitäisikö minun nyt oikeasti jotenkin repiä se aika joltain lapselta pois?

Vaikken itse kyllä tunne "hulluksi tulemisen " olevan lähelläkään. Vaikka myönnän, että välillä väsyttää ja vituttaa, teen tätä lasten takia mielelläni.

Onko täällä ketään joilla on sama tilanne, ja pystytte elämään sen kanssa ilman että koette että tämä on jootenkin kamalan ,marttyyrimaista ?
 
Kyllä äitikin tarvitsee oman jaksamisensa, ja perheen hyvinvoinnin vuoksi omaa aikaa. Missä ne lapset ovat silloin, joilla ei ole harrastuksia sinä iltana, mukana vai keskenään kotona? Ettei teillä olisi liikaa menoa, jos teillä ei jää yhtään koti-iltaa?
 
Vanhin lapseni on nyt 15 ja nuorin 8, suht samanlaista elämää täälläkin on eletty... Enkä ole aiemmin kaivannut "omaa aikaa". Nyt ajattelin repäistä ja ottaa ihan koko vuorokauden loman, ihan itselleni. Ja ihan pian... ehkä.

Lapset ovat osa elämääni, enkä tunne kaipaavani lomaa elämästäni. ystäväsihän ne ovat hulluiksi tulossa, kun luulevat tietävän paremmin sinun tarpeesi. :D
 
Itse olen ikionnellinen siitä, että meidän 10v:llä on tällä hetkellä vain 1 harrastuskerta viikossa. Tosin haaveilee aloittavansa partion tohon lisäksi, mutta mun käsittääkseni sekin olisi "vain" kerran viikossa? Lisäksi tuo ainoa harrastus on ihan tässä lähellä, joten voi viilettää sinne itsekseen.
7v:llä on kerran viikossa uimakoulu, ei muuta. Se on viikonloppuna.

Mulla on työvuorotkin sellaiset, että olen välillä kotona vasta 17.15 aikaan ja joissain harrastuksissahan harkat alkaa jo klo: 17. Pari harrastusta onkin tuon asian vuoksi jouduttu esikoiselta eväämään. On kyllä ymmärtänyt ettei sovi.

Jos olisivat tahtoneet alkaa harrastaa jotain kilpailuhenkistä, jossa harkat usein, olisi todella pitänyt miettiä, koska itse haluan myös omaa aikaa.

Nyt on ollut sellainen sääntö, että max 2 harrastuskertaa viikossa/lapsi ja nyt tosiaan molemmilla on vain kerta/viikko. Ei paha.

Ymmärrän sua hyvin ap. Voihan se harrastus olla lapselle iso ja upea juttu, mutta vaatii kyllä vanhemmiltakin paljon!!! Voisitko lasten harrastaessa käydä vaikka lenkkeilemässä tai salilla? Mun ystävä tekee niin, kun tyttönsä käy kilpavoimisteluharkoissa.
 
vaikka me asutaankin ihan taajamassa niin lapset vielä sen verran pieniä että harrastuksiin on kuljetettava, siksi molemmat on saaneet valita yhden harrastuksen että itsekin voin harrastaa.
 
Kyllä äitikin tarvitsee oman jaksamisensa, ja perheen hyvinvoinnin vuoksi omaa aikaa. Missä ne lapset ovat silloin, joilla ei ole harrastuksia sinä iltana, mukana vai keskenään kotona? Ettei teillä olisi liikaa menoa, jos teillä ei jää yhtään koti-iltaa?

no vanhin on jo 14 , se on kotona silloin kun muut harrastelee omiaan, pienin kulkee mukana tai on tuon isoimman kanssa kotona halutessaan (tai ukillaan , joka taas on aina kotona, muttei aja autoa .. )

Liikaa menoa? Minulla on, mutta toisaalta , en minä halua evätä lapsilta harrastusta jota palavasti haluavat tehdä, vain siksi että minä saisin koti-iltoja.
Lapsillehan tämä ei niin rankkaa ole..
 
Välillä kuljetin neljänä iltana viikossa soittotunneille ja kerran viikossa muihin harrastuksiin. Mutta ei sitäkään paria vuotta kauempaa mennyt, nykyään on niin päin, että minä olen poissa pari kertaa viikossa, töissä illalla. Tasoittuuhan se näinkin.

Ja niin kauan, kuin itse tuntee, että elämä on järjellistä, ei kannata juurikaan välittää muiden käsityksestä. Ns. omaa aikaa on jokaisella, ei sitä varten tarvitse laittaa lapsia narikkaan ja elämää paussille.
 
Mitä sinun lapsesi harrastavat? Minullakin 3 lasta, joista nuorin ei vielä harrasta mitään. Onhan meilläkin illat aika täysiä, mutta siihen en alkanut, että yhtä lasta olisi vielä pitänyt alkaa kuskata 2 krt viikossa tunnin ajomatkan päässä treeneissä, siinä olisi käytännössä mennyt ne 2 iltaa viikosta ihan täysin tuon harrastuksen parissa ja olisin vielä joutunut nuorinta kuljettamaan tuolla mukana, eli ei mielestäni järkeä, vaikka lapsi olisi kovasti halunnut alkaa erästä lajia harrastaa. Itselleni otan nykyisin aika helposti lenkkiaikaa silloin kun mies on kotosalla ja lisäksi käyn silloin tällöin vielä kahdessa muussa harrastuksessa. Mutta vielä vuosi takaperin, jolloin meidän juniori oli 2v., en käynyt itse yhtään missään.
 
Mä en oiken käsitä sitä milloin lasten harrastuksista tulee vanhempien harrastuksia.. Illat kuskataan ja seistään kentän laidalla ja viikonloput talkoissa rahaa keräämässä pelimatkoihin tai sitten siellä peli-matkoilla.. Ymmärrän että maalla välimatkat on pitkiä että jos haluaa harrastaa niin on vaan pakko saada se kyyti, mutta täällä kaupungissakin tuntuu että vanhemmat sitoutuu harrastukseen ihan yhtä paljon kun lapsikin.
 
Mä kaipaan omaa aikaa ja harrastuksia. Mulle kyllä riittää omaan harrastukseeni se tunti viikossa, vaikka kiva sitä olisi harrastaa vaikka joka päivä, jos aikaa olisi. Kotiäitinä kaipasin eniten sitä aikaa, jolloin sain kotona tehdä omia juttuja esim. ommella, nyt voin onneksi töissä toteuttaa itseäni.
 
[QUOTE="vieras";25109679]Mä en oiken käsitä sitä milloin lasten harrastuksista tulee vanhempien harrastuksia.. Illat kuskataan ja seistään kentän laidalla ja viikonloput talkoissa rahaa keräämässä pelimatkoihin tai sitten siellä peli-matkoilla.. Ymmärrän että maalla välimatkat on pitkiä että jos haluaa harrastaa niin on vaan pakko saada se kyyti, mutta täällä kaupungissakin tuntuu että vanhemmat sitoutuu harrastukseen ihan yhtä paljon kun lapsikin.[/QUOTE]


Mulle lapsen kuljettaminen harrastukseen ei tarkoita harrastukseen sitoutumista, koska kun vien esim. pojan juoksemaan hoidan samalla kauppakäynnin tai olen pikkuisten kanssa leikkipuistossa.
 
Kuulostaa tosi pelottavalta että tässä kohta täytyy alkaa illat käyttämään lasten harrastuksiin.

Toistaiseksi ainut harrastus on muskari jossa lapset käy kerran viikossa.

Itse en harrasta mitään säännöllistä, nautin siitä että kiireisen työn vastapainoksi illat on vapaat että voin tehdä mitä haluan, lähteä lasten kanssa kirjastoon, leipoa tms. En tykkää siitä että illatkin olisi aikataulutettu valmiiksi. Saati sitten viikonloput. En kaipaa itselleni säännöllistä harrastusta mutta pelottaa jo toi kuskaaminen, että miten kovaksi hommaksi se muodostuu.
 
Jaa a, ei niinkään ole harrastuksia. Kaikki aika valitettavasti kyllä juu menee kodin ylläpitoon, siivoamiseen yms yms..

Ei minulla ole oikeastaan edes kavereita täällä, joten en voi lähteä edes kavereiden kanssa minnekkään.

Haluaisin maalata akryyliväreillä tauluja, mutta täytyy ensiksi hankkia tarvikkeet.
 
Jos tuntuu hyvältä niin sitten ei ole syytä huoleen.

Elät onnellista aikaa: lapsesi kasvavat ja kehittyvät, ja sinulle varmasti tuottaa iloa saada sitä olla mahdollistamassa ja nääkemässä. Se, että joku toinen ei ehkä jaksaisi vastaavaa rumbaa, että joku toinen tarvitsee jotain omia harrastuksia, ei ole sinun murheesi, eikä sinun sitä varten tarvitse hommata viikon tilkkeeksi vielä jotain omaakin harrastusta.

Lasten treenien aikana on usein aikaa vaikkapa käydä pikaisesti kaupoilla, lukea jotain, tai tehdä pieni kävelylenkki. Muistan itse ainakin napanneeni pieniä omia hetkiä sieltä mistä ne milloinkin olivat otettavissa. Minun "kuljetusrumbani" ei kestänyt noin montaa vuotta, mutta joitakin vuosia kyllä, enkä kadu sitä aikaa. Joskus joku työtoveri moitti minua kummalliseksi kun totesin että harrastukseni on perhe. Perhe ei kuulemma voi olla harrastus.... no, minulla oli, ja ihan mukavaa se oli.

Kuulostele itseäsi yhtä herkällä korvalla kuin lapsiasi... ettet itse unohdu siellä kyytien väleissä. Lapset kasvavat ja aikuistuvat, heille tulee elämään muita sisältöjä; sinun on elettävä itsesi kanssa kuitenkin silloinkin. Ettet putoa itsesi kyydistä. Tsemppiä!
 
Mulla neljä lasta, nuorin 4kk. Harrastuksiin isommat kulkee itse, mutta kotiäitinä oon sen 24/7. Mulle riittää se, että pääsen silloin tällöin yksin lenkille, muuten käytän päiväuniajat hyväksi. Tosin ens vuoden puolella aloitan oman harrastuksen, 1krt/vko, se riittää mulle. Kyllä mä saisin enemmänkin omaa aikaa, mutta en oo sitä ainakaan vielä kaivannut.
 

Yhteistyössä