Ensimmäistä lastaan yrittävät yli 35v

Hei,

Lupasin tuossa aiemmin päivittää taustamme tänne. Olemme molemmat 35 -vuotiaita. Minä keväällä 36 v. Yritystä on takana pikkasen päälle 2,5 vuotta eli sinänsä olemme vasta tiemme "alussa". Vuoden iänikuisten ovulaatiotikutusten ja negtiivisten testien jälkeen hakeuduimme hoitoon ja pian selvisi, että minulla on molemmat munajohtimet tukossa ja miehellä sperman fragmentaatioindeksi on hieman koholla. Meille on tehty 5. IVF:ää, joista olemme saaneet á 4-11 solua, kaikista on riittänyt tuoresiirtoon (4-solusta blastoihin) ja tuosta 11 kappaleen erästä jopa pari pakkaseen - mutta ne muruset eivät selvinneet sulatuksesta. Se on ollut minulle henkisesti kaikkein raskain paikka, koska sen piti olla "se helppo kerta", PAS omaan luomusiirtoon ja se "salainen" kerta, jolloin kukaan muu ei tiennyt aikatauluistamme (minun on vaikea olla kertomatta)... Muserruin ihan täysin. Mutta piruvie sitkeyttä ei tästä naisesta puutu. Kaikki hoidot (yksityisellä) on tähän mennessä aloitettu nollasta ja perjantaina punktoidaan taas... jospa kuudes kerta toden sanois? Ja Sintu, minäkin olen toivottanut ihan käsittämättömän lääkearsenaalin hoitojen tueksi - vaikka julkisella haukkuvat kaikki yksityisen päätökset (käytiin NKL:llä hoidonsuunnittelussa, mutta päätettiin jatkaa yksityisellä). Nyt hoidoissa mulla seuraavat lääkkeet: Synarela, Pergoveris + Menopur, Prednison (kortisoni), Pregnyl, EmrbyoGlue (kiinnitymistä mahdollisesti tukeva aihe siirrossa), Klexane (verenohennuslääke - piikki!, jatkuu rv 8, jos positiivinen tulos), Doximycin (antibiootti), progesteron-valmiste (nimetön) ja sitten toi vitamiini-hivenainehässäkkä: A, D, E-vitamiini, Omega-3, sinkki, seleeni ja foolihappo.. Jospa nuo riittäisivät?

Olemme olleet naimisissa vasta pari vuotta ja eihän sitä vastanaineena odota tälläistä surua ja murhetta, mutta Luojan kiitos, tämä on tuonut meitä entistäkin lähemmäksi ja juurruttanut meitä yhteen. Kävimme kerran klinikan terapeutin kanssa juttelemassa, mikä oli hyvä juttu molemmille. Suosittelen lämpimästi kaikille. Oli hyvä puhua ammattilaisen kanssa siitä, mikä tilanne hoidoissa on kummallekin se raskain osa (minulle negatiivinen tulos, miehelle se, miten hän voisi suruani paremmin lievittää) ja mitkä ne taustalla olevat pelot olivat (minulla mieheni menetys, vaikkei siihen ole mitään uhkaa) ja keinot, millä tavoin, voimme tukea toisiamme (olemalla lähellä, halaamalla ja vaikka vaan kertomalla, että minä olen tässä, en ole menossa minnekään, et sinä menetä minua ja myös puhumalla aiheesta ja haaveilemalla yhdessä). Huh, tuli ihan kyyneleet silmiin...

Ja se seksi, juu, meillä on pitkiä "kuivia kausia" toki usein hoitojen takia. Tässä vähän aikaa sitten ei ollut hoitoa, mutta eipähän ollut seksiäkään... Ja meillä minä olen se aktiivisempi osapuoli. Ei tainnut oikein kumpaakaan huvittaa. Onneksi kuitenkin ollaan päästy tuosta suorittamisen paineesta (jokseenkin) yli, sillä ihme tarvitaan, jos ilman hoitoja raskaudutaan. Seksi on siis kivaa ja ihanaa yhdessäoloa, jakamista. Okei, pakko se on myöntää, että alusvaatekaappi voisi kaivata päivittämistä (tänään ostin parit uudet liivit). Mies myös rupes taas myös puristelemaan peffasta, kun aloin käydä salilla. : ) Ja vaikka seksin ei pidä missään nimessä olla vain toisen vastuulla, katsoin, että voisin hieman yrittää lisätä pökköä pesään ; )... Olin päästänyt itseni lössähtämään niin fyysisesti kuin henkisestikin ja jos itse en ole tyytyväinen itseeni niin kyllä tuo mieskin sen vaistoaa - ei se ole kauhean seksikästä... ja herranen aika, mies meni sivutoimisen aerobic-ohjaajan kanssa naimisiin. : ) Salitreenien avulla on syntynyt pikkuhiljaa tulosta: kroppa on kiinteytynyt, kunto parantunut, itsetunto alkaa nousta ja ihan kiva, että pilke silmäkulmaanikin on taas syttynyt. Tykkää mieskin... Nyt toivon, että oma esimerkkini saisi miehenikin salille. ; ) win-win.

Minulla on kaksi rakasta ystävätärtä, jotka ovat vastikää saaneet lapset hoitojen avulla. He ovat minulle niin uskomattoman tärkeitä - he osaavat kysyä oikeat kysymykset, olla tuomitsematta ja loukkaamatta ja puhua oikeaa asiaa. Ympärilläni on myös joukko uskomattomia naisia ja olen tästä tiivistä naisporukastamme ainoa lapseton naimisissa olevista. Useimmilla on jo kaksi lasta, ja mitä murusia he ovat!! Saavat kyllä tältä tädiltä kaiken rakkauden. Kaikki ystävämme tietävät hoidoistamme, niin heidän puolisotkin ja lähisukulaisemme sekä esimiehemme, että työtiimimme. Sopimus on, että me kerromme, jos haluamme kertoa ja vain sen, mitä haluamme kertoa. On uskomatonta saada heiltä kasapäin tukea oli tilanne mikä tahansa. Se on ollut meille tärkeää. Mutta juu, kyllä sitä välillä olisi ihanaa ihan salassakin näitä hoitoja tehdä. : )

Minun suurin haaveni on saada raskaustestiin se vahvistus, jota en vielä koskaan ole nähnyt ja tottakai synnyttää oma biologinen lapsi minulle ja miehelleni ja hoivata ja helliä pikkuista nyyttiä ja kasvattaa siitä aikuinen ihminen. Mutta ymmärrän, että jaksamme hoitoja vain tiettyyn rajaan asti ja kun se raja tulee vastaan, vaihtoehtoja on. Kuten terapeuttikillakin totesimme, me menimme ensisijaisesti naimisiin ollaksemme toistemme kanssa, emme vain lapsentekoaikeiden takia.

Voi teitä onnellisia lemmikin omistajia! Minulla on tietenkin hirveä elukkakuume, mutta olen niin tolkuttoman allerginen, että ei onnistu. Joka ilta keksin jonkun uuden ötökän, jonka haluaisin hellittäväkseni oli se sitten koira Stockan kuvastosta tai Pedigree mainoksesta tai paijattava pikkuine pöllö... Kohta pitänee ostaa roboottikoira.

Tsemppiä kaikille yhdessä ja erikseen - me olemme surussaimme, pettymyksissämme ja menetyksissämme maailman vahvoimpia naisia! Kunhan emme kadota itsejämme. Pitäkää huolta! :heart:

 

Laitoit, että käytte vain julkisen puolen hoidot läpi ja sitten lopetatte.
Meille oli oikea ratkaisu vaihtaa yksityiselle tilanteemme kiireellisyyden huomioon ottaen...
Lääkärin mielipide seuraavasta IVF-hoidosta oli, että se voi jäädä viimeiseksemme joten seuraavassa hoidossa otetaan koko lääkearsenaali käyttöön mitä mahdollista IVF:ssä. Keinot/oljenkorret joita yksityisellä puolella käytetään, ovat sellaisia joita julkisella puolella ei edes harkita.

Vaikka yksityiset hoidot maksavat julkista paljon enemmän, niin ainakin minä olen valmis maksamaan tuosta laadukkaasta hoidosta.
Kun tietää että kaikki mahdolliset konstit on käytetty oman lapsen saamiseksi, ei ainakaan mitään jää ns. hampaankoloon... onnistuu sitten saamaan lapsen tai ei.

Olimmepa sitten hoidoissa julkisella tai yksityisellä, niin plussapuhurit ois ihan tervetulleita meille jokaiselle. :heart:

Ja-haa, aika pitkä lääke lista oli Joku_päivälläkin. En ole koskaan ajatellut tuota noin, jotekin olen ollut siinä uskossa että julkisellakin puolella tehdään kaikki voitava. Varmasti yksityisellä saa muutenkin parempaa kohtelua, kun tuo julkisen puolen hoito on aika liukuhihnameininkiä.

Meillä on nyt julkisella puolella hoidot hyvin käynnissä, eikä aikaa raskautua ole ihan vuottakaan kunnes tulee itse asettamani rajat vastaan. Pitää nyt kuitenkin vielä miettiä ja katsoa mitä tuolta julkiselta on mahdollista saada. Haluaisin ainakin alkion kuoren avauksen, ja tuota kortisoniakin olen pyytänyt mutta sanoivat ettei auta. Ei taida julkisella olla paljoa sanan valtaa.

 

Lisää mutkin listalle.
Toinen IVF/ICS aloitetaan, jos lääkäri tänään on sitä mieltä, että siinä on mieltä. Limakalvo on kreppipaperin tasoa, ja hankalaa on saada paksummaksi! Eka IVF meni puihin kesäkuussa ja viime vuonna oli yksi keskenmenokin.
Nyt kaikki raskautuu ympärillä ja Minäkin Haluan!

 

Yllättäen tänään alkoikin piikitys, vaikka kuukautisista ei ole Tietoakaan. Kai ne tietää paremmin, ja punktio olisi jo ens viikon pe! Nopeata siis! Olen hämilläni!

 

Ja-haa, aika pitkä lääke lista oli Joku_päivälläkin. En ole koskaan ajatellut tuota noin, jotekin olen ollut siinä uskossa että julkisellakin puolella tehdään kaikki voitava. Varmasti yksityisellä saa muutenkin parempaa kohtelua, kun tuo julkisen puolen hoito on aika liukuhihnameininkiä.

Meillä on nyt julkisella puolella hoidot hyvin käynnissä, eikä aikaa raskautua ole ihan vuottakaan kunnes tulee itse asettamani rajat vastaan. Pitää nyt kuitenkin vielä miettiä ja katsoa mitä tuolta julkiselta on mahdollista saada. Haluaisin ainakin alkion kuoren avauksen, ja tuota kortisoniakin olen pyytänyt mutta sanoivat ettei auta. Ei taida julkisella olla paljoa sanan valtaa.

Itselläni seuraavan IVF-hoidon lääkkeet, sekä vitamiinit:

-Procren Depot 3,75mg (pitkävaikutteinen pistos) korvaa Suprecur-suihkeen, jota olen tähän saakka käyttänyt hoidoissa
- Menopur 1. pvä annoksella 375 IU ja sitten 300 IU/pvä
- Primaspan 100mg 1 tbl/pvä jatkuu rv:lle 12
- Prednisolon 5mg 4 tbl/pvä siirtoon saakka, sitten jatkuu 2tbl/pvä rv:lle 8
- Multivita raskaus ja imetys
- vehnänalkioöljy 1 tl/pvä
- Omega-3-kapselit
- Pregnyl 10000 IU irroitukseen, sekä 5000 IU alkionsiirron jälkeen 4:nä päivänä parantamaan kiinnittymistä
- Lugesteron 200mg 2x2 varhaisultraan saakka eli rv:lle 8

 

Lisää mutkin listalle.
Toinen IVF/ICS aloitetaan, jos lääkäri tänään on sitä mieltä, että siinä on mieltä. Limakalvo on kreppipaperin tasoa, ja hankalaa on saada paksummaksi! Eka IVF meni puihin kesäkuussa ja viime vuonna oli yksi keskenmenokin.
Nyt kaikki raskautuu ympärillä ja Minäkin Haluan!

Mikä se olikaan se sun ikä, jos lisään sut listaan?

 

Ikähän on vain numero.... 36v Vanha!

 

Sintu ja Joku_päivä,
Mikä Kumma on EmbryoGlue?
Ja miksi olette syöneet kortinisonia ja verenohennuslääkkeitä?!!?
Tai miksi yleensä koko arsenaali, mikä on tarkoitus kaikille noille?

Tiedän foolihapon ja B-vitamiinin ja miniasperiinin, mutta nuo muut?
Auttaako ne limiksen paksuuteen ja/tai kiinnittymiseen?

 

Ikähän on vain numero.... 36v Vanha!

Ihan vaan listaa vartenhan minä kyselin...
Ikähän on todellakin vaan numeroita, mutta valitettavasti meidän naisten kohdalla biologinen kello on verrannollinen ikään...

 

Sintu ja Joku_päivä,
Mikä Kumma on EmbryoGlue?
Ja miksi olette syöneet kortinisonia ja verenohennuslääkkeitä?!!?
Tai miksi yleensä koko arsenaali, mikä on tarkoitus kaikille noille?

Tiedän foolihapon ja B-vitamiinin ja miniasperiinin, mutta nuo muut?
Auttaako ne limiksen paksuuteen ja/tai kiinnittymiseen?

Mulla ainakin kortisoni hillitsee endometrioosia kohdun limakalvolla ja täten saattaa parantaa kiinnittymistä.
Primaspania taas syön sen vuoksi että minulla korkea hemoglobiini... tuo voi joskus haitata kiinnittymistä.

 

Jaa-a. Pitääköhän maanantaina olla yhteydessä johonkin päin?
12.11 alkaneet menkat olleet jo melkein loppumaisillaan, kunnes tänään vuoto lisääntyi... ihan tummanpunaista, paksua verta... vuoto ei kovin runsasta...?

Mikä ihmeen vuotohässäkkä mulla on nyt meneillään? :O
Ensin vuotoa 1.- 6.11, sit 12.11 alkaen tähän päivään saakka, välillä tiputellen ja välillä runsaammin...
Alkaa jo pelottaan... viimeksi ku tällaista vuotohäiriötä oli, poistettiin vasen munasarja... näinköhän tuo oikea munasarjakin vetelee viimeisiään...
Toivottavasti sinnittelisi nyt ainakin sen aikaa, että saataisiin tammikuun eka viikolla 4. IVF tehtyä (se voikin jäädä viimeiseksi)...

 

Sintu74, kannattais varmaan ainakin puhelimessa jutella lekurin kanssa? Hassua toivoa, että kyseessä nimenomaa olisi vuotohäiriö ihan vain sen takia, että pääsisitte tekemään hoidot tammikuussa. Missäköhän ketjussa oli jollain kirjoittajalla vastaava ongelma..? Oisko ollut 11-ketju? Vai olitko peräti sinä?

Ellenni, mulla kortisoni ja verenohennuslääkkeet on mukana periaatteessa ihan varuiksi. Meillä ei pitäisi olla vasta-aiheita ja veren hyytymistekijöidenkin pitäisi olla ihan kunnossa, mutta mutta, tässä kun näitä raskaimman pään hoitoja (pelkkiä IVF:iä joka kerta) on 6 takana ilmaan minkäänlaista kiinnittymisyritystä, epäillään, että minulla saattaa olla ns. tappajasoluja kohdussa (Googlaa: "Killer Cells"), jotka käytännössä hyökkäävät isän dna:ta vastaan, siksi kortisoni on mukana, ettei näin pääisi tapahtumaan. Tappajasolujen olemassa oloa ei ole millään tavalla minulta kuitenkaan vahvistettu. On katos sellainen juttu, että vaikka tutkimuksissa päätelmät tiettyjen lääkkeiden suosittelemisessa hoitoon mukaan ottamisesta tehdään sen perusteella, että suurin osa hyötyy niistä, niin voi olla, että jokin lääke ei pääse yleisesti käytettävien tuotteiden listalle, vaikka vain yksi ja kaksikin paria hyötyisi niistä valtavasti, koska lääketutkimuksissa massaonnistuminen määrää ja niiden pohjalta tehdään tulokset. Lääkärin kanssa siis päätettiin, että kokeillaan kortisonia, kun ei se kustannuksiakaan aiheuta (100 kpl alle 8 euroa). Verenohennuslääke sitten on sitä varten, että limakalvossa olisi mahdollisimman hyvä verenkierto koko kiinnittymisen ja alkuraskauden ajan ja ettei mahdollisen kiinnittymisen jälkeen pieninkään verihyytymä aiheuttaisi esim. keskenmenoa. Meillä kun tuo ongelma tuntuu olevan siinä kiinnittymisen puolella - eläissäni en ole plussaa saanut. Ja sitten tuo EmbryoGlue on lääke, jota meille nyt siirrossa kokeillaan ensimmäistä kertaa (ei ole yleisessä käytössä), joka meta-analyysien mukaan saattaa tukea alkion kiinnittymistä. Tämä on siis se aine, missä alkio siirretään kohtuun. Ja antibioottikin vielä. Se tukee limakalvon kehittymistä punktion jälkeen ja estää mahdolliset tulehdusreaktiot (vrt. tappajasolukuvio - tulehduksessahan omat solut hyökkäävät vieraita aineosia vastaan).

Ja miksi tälläinen arsenaali lääkkeitä? No siksi, että saatais edes muutama solu... meillä on senkin kanssa ollut haasteellista alusta alkaen. Vaste on ollut huono moniin lääkkeisiin eli soluja ei ole juurikaan saatu tai solut ovat olleet "raakoja" ja siksi on kokeiltu eri lääkkeitä ja eri yhdistelmin. Sitten lisäksi on tuon kiinnittymispuolen haasteet. Tiedän, että julkisella puolella olen ihan kammotus ja siellä lääkäri olisi minulle kirjoittanut saman perussetin kuin IHAN kaikille (Synarela, Menopur ja Pregnyl), mutta kun niillä ei ole saatu tuloksia aiemminkaan, niin miksi nytkään? Siksi en aloittanut hoitoja julkisella enää yksityisen jälkeen. Olen ollut tyytyväinen yksityiseen juuri tämän takia, että siellä hoito kehittyy asiakkaan mukana ja yksilöllisesti, ei vain jonkun "näin meillä aina nämä hoidot tehdään" -mallin mukaan, kuten julkisella. Me olemme kuitenkin kaikki yksilöitä. No joo, nurinat sikseen, vastasinkohan kysymykseesi? Kysy vain, jos jäi jotain epäselvää.

)ON( Täällä toivutaan aamuisesta punktiosta. Saimme ennätysaaliin 14 solua ja voitte arvata kuinka onnellinen olen! (Vrt. viimeksi saatiin vain 4, joista 3 hedelmöittyi ja yksi blasto saatiin siirtoon, muut roskiin). Maanantain olisi sitten tarkoitus siirtää alkio, kuorenavauksella ja EmbryoGluen kera kohtuu, joten sormet ristissä odotan ja toivon, että labran kaapissa tapahtuu tänään kauniita taikoja. : )

 

Sintu74, kannattais varmaan ainakin puhelimessa jutella lekurin kanssa? Hassua toivoa, että kyseessä nimenomaa olisi vuotohäiriö ihan vain sen takia, että pääsisitte tekemään hoidot tammikuussa. Missäköhän ketjussa oli jollain kirjoittajalla vastaava ongelma..? Oisko ollut 11-ketju? Vai olitko peräti sinä?

Mie kyllä kävin jo 17.11 naistentautien polilla 12.11 alkaneen vuodon vuoksi, kun olin kuvitellut että tuo 1.-6.11 ollut vuoto oli kuukautisvuoto... ajankohtakin olisi sopinut... 17.11 lääkärin tekemä tutkimus ja ultra osoittivat että kuukautisvuoto olikin vasta tämä jälkimmäinen, 12.11 alkanut.
Sitähän minä tässä lähinnä funtsin, että kun tuo vuoto/ tiputtelu ei ota loppuakseen...
Jos siis vuotoa/tiputtelua vielä viikonlopun jälkeen, pitää kyllä käydä uudemman kerran tutkimuksissa.

 

Joku_päivä, kuulostaa aivan mielettömän hyvältä tuo teidän hoito nyt, ja kaikki lääkkeet yms. tuntuvat tosi perustelluilta. Jotain tuollaista epäilen itsenikin kohdalla olevan, mutta kuten sanoit, julkisella ollaan vain yksi palikka liukuhihnalla.

Yritän kyllä mainita noista seuraavalla käynnillä, ja olenkin ottanut näitä lääkkeitä paperille ylös. Eihän se lääkäriltä pois ole jos niitä määrää, luulisi. Kortisonia olen ennenkin pyytänyt, mutta sanovat vaan että sillä ei ole todistettu olevan merkitystä. Otan kyllä seuraavaksi uudestaan tuonkin puheeksi, koska kuten sanoit, olemme yksilöitä, ja tutkimustulokset perustuu "massoihin".

Ihan hurjat määrät soluja saitte! Se on valtava helpotus, ja onneksi hyvällä lääkityksellä siihen voi päästä vaikka aiemmin onkin tullut vain vähän soluja. Suuria solumääriä toivoisi kaikille, perusteluja tuo nyt tuskin kaipaa .

Ja muuten juu, toiseen ketjuun viitaten (olit sinne hauskasti kirjoittanut, että naurahdin ääneen kun luin sen ), vähän etuajassa varmaan taas testailen :ashamed:, mulla kun on 4 testiä kotona. Mutta. Nyt olen vielä pystynyt olemaan testaamatta, ja yritän pitkittää mahdollisimman paljon kunnes testaan, koska eihän siitä mitään hyötyä ole testailla liian aikaisin. Päin vastoin, tuo vaan pahaa mieltä.

Sintu , sulle paljon voimia tuon ihmeellisen vuodon käsittelyyn. Mutta eikös se ole kuitenkin hyvä että nyt on todettu normaalin vuodon alkaneen? Toivotaan että loppuu ajallaan!!

 

Heippa, käväisin kurkkaamassa mikä boogie täällä... melkoisia lääkearsenaaleja porukat on tänne listanneet, mä pääsen siis vielä toooodella helpolla kun ei tarvi syödö kuin clomeja. Tosin ne tuntuu tekevän musta aivan raivopään, saa nähdä koska mies kyllästyy ja heittää mut pihalle vika clomi meni tosiaan eilen, tiistaiaamuna olis ultra ja siitä sitten mahdollisesti loppuviikosta inssi, jos kaikki menee hyvin.

 

Heippa Scarleth.Vähillä lääkkeillä täälläkin mennään, kun mulle on nyt tehty kaksi siirtoa omaan kiertoon (siis viimeisimmät, siirtoja on ollut yht 3 ja 3 inssiä), ja lääkkeenä vain 1 lugesteron/vrk. Mutta. Haluan kyllä seuraavan siirron lääkkeelliseksi, ja haluan myös näitä joku_päivän ja Sintun mainitsemia lääkkeitä.

Itse olen, ja olen aina ollut erittäin lääkevastainen, ja muistan kun aloitin ensimmäiset clomit, ja sen kun ensimmäisen piikin laitoin mahanahkaani. Tuon clomin ottaminen tuntui kuin olisin syönyt arsenikkiä . Mutta totuin nopeasti lääkkeisiin, enkä usko, että ilman lääkkeitä pystyn raskautumaan, jos lääkkeiden kanssakaan. Mutta en ainakaan ilman.

Enkä nyt tarkoita ettei joku muu pystyisi, ainoastan vain sitä, että mulle lääkkeet on ihmeellisesti tullut toivottaviksi hoitojen myötä.

Sanovat kyllä että omaan kiertoon on onnistumisprosentit paremmat, mutta tuloksethan menevät massojen, ei yksilöiden mukaan. Itse uskon kuuluvani siihen pienempään joukkoon.

Mutta toivon todella scarleth, että tämä on tässä sun osalta, etkä joudu tähän pitkittyneeseen hoitorumbaan. Vai miten sen ilmaisisi.

Nyt on tullut taas aika ahdistuksen . Eli mitä lähemmäksi pääsen testipäivää, niin sitä enemmän mua alkaa ahdistamaan. En aio kuitenkaan testailla vielä, koska tajusin päiviä laskeskellessani, että tämä on mun kierrossa todella aikaista, nyt on kp 25, ja kierto on mulla aina yli 28.

Mulla on nyt ollut aika paljon kipuja alavatsassa. Joskus toinen puoli kohdusta on kuin tulessa, joskus toinen. Sitten tulee välillä kauheita pistoja ja viiltoja, jotka vetää nivusiin asti.

En ole yhtään positiivisella mielellä noista, koska jotenkin tuntuu että mun elimistö alkaa taas työntämään kaikkea ulos mitä sinne on laitettu. Mitään rintojen aristusta tms. mulla kun ei ole. Nuo kivut ovat siis samoja, joita mulla on joskus menkkojen ekana päivänä.

Jotenkin vaan pelkään ettei mun kohtu pysty pitämään elämää sisällään. Olen kauhean ahdistunut kun tuosta ajatuksesta, enkä pääse siitä eroon. Elämässäni en siis ole saanut plussan plussaa, ja alkutalvesta tuleekin se ihana 40 täyteen. Argh!

Joku_päivä, ihan valtavasti onnea sulle maanantain siirtoon!!:flower:

 

Susirouva; toivon sinulle positiivista mieltä, vaikka tiedän ettei se helppoa ole :hug: Lisättäköön myös, että mulla on siis historiassa entisessä elämässä tehty muutaman vuoden tulokseton hoitorupeama, eli en kuvittele että selviäisin nyt parilla inssillä, realismi on kyllä vahvasti mukana vaikka yritän siitä huolimatta pysyä positiivisella tai ainakin sopivan neutraalilla mielellä. Kukapa sitä koskaan omalla kohdallaan uskoisi, että päätyy "järeisiin" hoitoihin, lääkityksiin jne. Pahinta on tietysti se, että lopputuloksesta / onnistumismahdollisuudesta ei tässä vaiheessa ole oikein minkäänlaista ennustetta.

Täällä mennään suhteellisen positiivisin mielin kohti tiistaista ultraa ja uskotaan, että siellä on pari lihavaa munasolua kypsymässä loppuviikon inssiä varten. Aika tuntemukseton olo on kyllä ollut, ja mielessä onkin käynyt mahtavatko clomit saada tässä kierrossa mitään aikaan, vai sotkiko keskenmeno kuitenkin kuviot.

Ai joo, olihan mulla kysyttävääkin. Tiedän, että varsinaisten reseptilääkitysten lisäksi porukat täällä käyttää myös erilaisia vitamiinicocktaileja raskausmahdollisuuksien parantamiseen.. olisinkin kysynyt, että onko teillä jollakulla tietoa näistä ja vaikkapa antaa jotain esimerkkisettiä, jossa olisi kaikki mahdollinen? Olisin kyllä valmis ja halukas kokeilemaan lisäbuustia. Foolihappoa ja greippimehua on jo kaapissa (tosin greippimehun nauttimisajankohdat ja määrät on kyllä hakusessa).

 

Scarleth, apua, mun ei siis mitenkään ollut tarkoitus mihinkään negatiiviseen tai ylimieliseen kun kirjoitin nuo. Tarkoitus oli vaan lähinnä pohtia tuota lääkkeettömyyttä vs lääkkeiden käyttöä. Mulle itselleni se lääkkeiden tahtominen on tullut niin isona yllätyksenä.

En ikinä tarkoituksella loukkaa ketään täällä, mutta joskus tulee omat ajatukset kirjoitettua niin, että ne saattaa ymmärtää väärin. Aina kuitenkin kirjoitan lämpimällä sydämellä, kaikille, eikä mulla todellakaan ole mitään sellaisia ajatuksia, että olisin jotenkin konkari tällä saralla, vaan päin vastoin. Hoidoissa ollaan oltu ehkä nyt n. parin vuoden ajan?, mutta on vielä valtavasti ihan perus asioitakin joita en tiedä.

Kiitos sulle lämpimistä sanoistasi :heart:. Ja sydämestäni toivon että tämä on teille The kerta!

Ja itselläni on kaapissa raskaus multitabs tabletteja, joissa on sekä foolihappoa, että monia muita vitamiineja. En kyllä tähän jaksoon ole niitä käyttäny, mutta jatkossa varmaan taas otan käyttöön kierron alusta.

Mulla on ongelmia vähän liiankin paksun limakalvon kanssa, että sen vuoksi en uskalla kauheasti syödä mitään mikä sitä voisi vielä entisestään paksuntaa. Tai ongelmia ja ongelmia, mutta lääkäri joskus mainitsi, että voidaankohan siirtoa edes tehdä kun tuo limakalvo on noin paksu (olikos 11mm?).

 

Voi rakas Susirouva, en mä varsinaisesti ajatellutkaan että olisit tarkoittanut kommenttisi ylimieliseksi, mutta varmuuden vuoksi ajattelin tarkentaa, kun arvelin että oma alkuperäinen viestini saattoi jostakusta jo pidemmän hoitopolun kulkeneesta kuulostaa tahdittomalta Eli siis myös positiivisen mielen toivotukseni oli aito ja vilpitön, kuten ilmeisesti ymmärsitkin.

Toivottavasti meille kaikille vielä lapsi suodaan. Olen ajatellut, että tällaisen kokemuksen jälkeen sitä ehkä (toivottavasti) osaa arvostaa vielä eri tavalla kuin silloin jos kaikki olisi käynyt helposti ja heti.

 

Mulla on perjantai-illasta vuoto lisääntynyt ja ollut eilisen päivän ajan ihan kuukautismaista hyytymineen... myöskin tänään.
Yöllä vuotoa/ edes tiputtelua ei ole, mutta heti ku nousee niin "lorahtaa".

Kyllähän minä huomenna soitan Väestöliittoon... perjantaina 2.12 kun olisi se Procren-pistoskin tulossa, niin voipas olla että senkin pistäminen siirtyy ja näin ollen hoidotkin...

Suurta ihmetystä minulla nyt aiheuttaa myöskin se, että rinnat ovat todella arat ja omasta mielestäni myös turvonneet.
Raskaanahan en siis voi olla koska lääkäri teki minulle sen ultran 17.11 näiden vuotohäiriöiden vuoksi... Kaipa se olisi nähnyt jos siellä kohdussa jotain kasvaa, koska tuolloin 17.11 olisi ollut jo menossa rv 6+3?

Viimeisimmän raskaustestin olen tehnyt 15.11, jolloin testi (Clear Bluen digi) siis oli negatiivinen... enkä yhtään ihmettele, olihan jo menossa dpo 31.

 

Sintu74, onpas tosiaa kummallista. Ehkäpä voisi tosiaan olla hyvä ottaa ainakin verikoe?

Scarleth, Kyselit noista vitamiinicoctaileista. En muista listasinko ne tuonne aiemmin, mutta 2 tabl. x Omega-3, jossa mukana D, E ja A, sitten ominaan 1 x sinkki, 1 x seleeni ja 1 x foolihappo. Toivotaan tosiaan, että sinun hoitoihisi ei Clomeja järeämpiä troppeja tarvita!

Susirouva, minulla kun oli ollut vastaavantyyppisiä (viiltäviä) kipuja, lääkäri sen jälkeen ne kortisonit lisäsi minulle. Silloinkaan ei kuitenkaan mitään kiinnittymisyrityksiä verikokeissa näkynyt. MUTTTTTTTAAAA, nuohan voivat olla kiinnittymis/kasvukipuja jo - ainakin, mitä noista muista ketjuista on lukenut. Sormet ristissä!!!

 

Kiitos Joku_päivä, täytyypä hakea ainakin sinkkiä ja seleeniä, muut taitaakin kuulua vakiosettiin jo ennen raskautumisyrityksiäkin Tai no, foolihappolisän aloitin vasta muutama viikko sitten.

Ja pakko hehkuttaa, että juuri kun ehdin synkistellä, että Clomit ei varmaan tässä kierrossa toimi mitenkään kun ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia, niin eikös vaan tänään ole maha ollut pinkeä kuin potkupallo, jes! Eli toivoa on sittenkin

 

Kiitos Joku_päivä, mulla on kyllä myös ennenkin ollut vastaavanlaisia kipuja, enkä siis ole niiden suhteen kovin toiveikas.

Samoin luin jostain että ne pistävät kivut tulisivat siitä kun ketarauhanen surkastuu...Ehkä jotain enemmänkin sellaista toimintaa uskon olevan. Vaikka ei mulla ihan niitä pistelyjä ole vielä ollut, sellaisia pidempiä viiltoja "vaan".

En ymmärrä mitä nämä pottavat kivut ovat. Onko kenelläkään ollut vastaavaa? Polttaa selaiselta ehkä kämmenen kokoiselta alueelta, ja se saattaa tuntua jopa nivusissa asti. Ainakin säteilee sinne, ja nytkin muuten polttelee toiselta puolelta nivusta (vai miten se sanotaan).

Lääkärissä en ikinä ehdi mainitsemaan mitään, kun käynnit ovat niin hektisiä: astut sisään huoneeseen, lääkäri sanoo blaa blaa, tossa on lääkkeet, ja sitten toivotellaankin päivän jatkoja. Ikinä kukaan ei kysy esim. mun vontia, tuntemuksia, oloa, sivuvaikutuksia lääkkeistä...ei mitään.

Mitäs sulle Sintu sanottiin?

 

Mulla on tänäänki koko päivän ollu ihan menkkamaista vuotoa.
Keskiviikolle 30.11 sain tutkimusajan. Silloin vissiin ainaki ultrataan, mutta voi olla että otetaan myös veritesti... hoitaja arveli et jos alkio kiinnittyny väärään paikkaan, niin sen vuoksi tuota vuotelua ja hCG-arvokin matalalla.
En vaan edelleenkään ymmärrä mihin väärään (kohdun ulkoiseen) paikkaan alkio voi kiinnittyä, jos molemmat munatorvet on poistettu...?
No keskiviikkona, toivottavasti, olemma viisaampia...

 

Heippa! Sintu, tsemppiä. Hyvä että asia selviää jo huomenna kuitenkin!

Susirouva, joko pian testaat...

Itselläni sellaisia iloisia kuulumisia, että toiseen inssiin päästään kuin päästäänkin. Ehdin pelätä a) että clomit ei toimi ollenkaan, kun tuli viime kerralla se keskenmeno b) clomit toimii liiankin hyvin eli kun lääkeannosta tuplattiin, olin varma että hyperstimulaatio siitä seuraa..... no, vähän villin näköiset munasarjat oli eli rakkuloita enemmänkin, mutta kuitenkin molemmin puolin selkeät johtofollikkelit. Perjantaina siis inssi, jee!