Miten tuo muuten käytännössä toimii? Siis ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään tyrmätäkseni
Meillä rangaistus on aresti, muita keinoja ei ole käytössä. Olisin varmaan pulassa jos ei olis sitä käytössä, pelkkä huomautus arestiin joutumisesta kun riittää saamaan lapsen aisoihin.
Yritän vähän selittää miten sen näen. Uskon että rangaistuksesta ei ole mitään hyötyä, ainakaan lapselle. Vanhemmat saavat ehkä tunteen että lapsi on heidän kontrollissa, mutta lapselle rangaistus aiheuttaa vain lisää negatiivisia tunteita ja ajatuksia. Mun mielestä lapsi olisi hyvä totuttaa heti alusta asti että asioista keskustellaan. Mitä mikäkin tarkoittaa, ja minkälaisia vaikutuksia eri asioilla on ihmisiin ja ympäristöön.
Rangaistuksetta jättäminen ei siis tarkoita sitä etteikö lapsen tekemisiin puututtaisi, se pitäisi vaan tehdä eri tavalla, keskustelemalla asioista. Ja jos joku nyt ajattelee että kolme vuotiaan kanssa ei pysty keskustelemaan niin että asiat saa hänelle järkeistettyä, niin sanon siihen, että tuon ikäiselle annetuista rangaistuksista varsinkaan ei ole mitään vastaavaa hyötyä, kuin että lapsi oppii olemaan toimimatta (rangaistuksen) pelon kautta. Mun mielestä se siis ei ole hyvä lähtökohta kenenkään kohdalla.
Ja niin, lapset on erilaisia. Toiset on villimpiä kuin toiset, mutta en usko että rangaistus muuttaa kuitenkaan mitään paremmaksi tuon lapsen kohdalla. Meidän on hyväksyttävä ihmisten erilaiset temperamentitkin, eikä niitä rangaistuksella saa tukahdutetuiksi, tai jos saa, niin sillon on jotain "tapettu" tuon lapsen sisältä.
Säännöt pitää kaikille opettaa, ja ne kyllä mun mielestä pystyy tekemään ilman rangaistuksia. Kaikki meistä tekee virheitä, jatkuvasti, elämämme loppuun asti, eikä me aikuisetkaan yleensä jouduta rangaistuksi kun toimimme lain mukaan (paitsi täällä 2+:lla kun täällä tuomitaan kaikki kaikesta).
Mikäli joku tekee rikoksen, joutuu hän siitä vankein
hoitolaitokseen, tai sillä on muita seuraamuksia, ihan yhtälailla kuin kaikkien muiden asioiden tekemisillä tai tekemättä jättämisillä.
Lapselle pitää siis opettaa syy-seuraus suhteet, ja pelisääntöjen noudattaminen, mutta kodin ei mun näekmyksen mukaan kuulu olla rangaistuslaitos, vaan paikka jossa opetellaan elämistä turvallisessa ja luotettavassa ympäristössä. Uskon että hyvällä saa aina enemmän kuin pahalla.
Erityislapset kaipaavat sitten terapiaa tai lääkitystä.
Ja idunnor, en arvostele yhtään sun kasvatusta. Varmasti olet ihana äiti. Mulla on vaan viime aikoina herännyt tuollaisia ajatuksia, ja nyt tekisin itse jotain asioita toisin kun ennen.