Minkä ikäisenä lapset alkaa kiusata?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pompula"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"pompula"

Vieras
Aika usein leikkipuistoissa sattuu sellaista, että joku vähän isompi lapsi ihan selkeästi on "kiusaamistuulella". Haluaa tahallaan tulla juuri siihen telineeseen, missä pienempi lapsi on, etuilee, vaivihkaa portaissa ohittaessa tökkää, huutelee ilkeitä jne. Ja vaikka kuinka yritettäis välttää tätä lasta, niin aina ilmestyy sinne missä me ollaan. Mun (noin 2 v) ei onneksi vielä ymmärrä tuota "kiusaamista" eikä osaa loukkaantua paitsi jos fyysisesti sattuu. Mutta sitä vain mietin, että onko tuo ihan joku kehitysvaihe, jonka kaikki käyvät läpi? Että jossain vaiheessa lapsi kuin lapsi haluaa kiusata ja nauttii pienemmän kiusaamisesta.

Miten tuota vois välttää? Ja miten tuollaisissa tilanteissa pitäis toimia?
 
Jotenkin vaan ihmetyttää, että mistä se tulee sellainen että haluaa jotenkin satuttaa toista. En kyllä usko että se olis jotenkin geeneissä. Miten esim. 3 tai 4 vuotias edes osaa olla niin ilkeä kuin joskus näkee? Tai miten hän voi edes haluta olla ilkeä? Uhmat vanhempia kohtaan on eri asia.

Ja miten sitä onnistuisi omasta lapsesta kasvattamaan niin vahvan, että pystyisi puolustautumaan ja suojautumaan kiusaamista vastaan, mutta ei alkaisi itse kiusaajaksi?
 
No ei kyllä ole pelkästään poikien hommaa! Meidän naapurin tyttö on kiusannut pienempiään aina siitä asti, kun täytti 3-vuotta. Jätti tahallaan lelun sellaiseen paikkaan, että pienempi sen n´huomasi ja juuri, kun alkoi tavoitella, kävi tyttö nappaamassa sen pois. Tämä toistui monta kertaa päivässä.

Sama karkkien ja muiden kanssa. Tuli heiluttelemaan meidän koiran kuonon eteen jäätelöä. Arvatkaa kielsinkö vain kerran ja jäin mielenkiinnolla seuraamaan, kun mukula jäi ulvomaan koiran syötyä jäätelön. No, äiti kipitti ostaan uuden kun annoin rahat. Ei tullut siis isoa vahinkoa :)
Mutta sama kiusaaminen jatkuu vielä, tyttö nyt 5-vuotias... Mutta ei tule enää meidän pihalle onneksi!
 
[QUOTE="äittä";25046930]oisko noin 4-6v poikien hommaa tuommoinen ja luullakseni aika yleistä? rajojen ja huomion hakuisuutta...[/QUOTE]

No mun mielestä tätä näkyy kyllä tytöissäkin paljon. Usein tytöillä just sellaista huutelua "sä et saa tulla tänne" "ei olla tuon kavereita" "hei äiti käske tuo pois täältä".

Mutta niin, pitäiskö vaan hyväksyä että se kuuluu kehitykseen. Ja varautua että meillekin tulee tuollainen vaihe että joskus alkaa olla ilkeä toisille lapsille... vielä sitä ei kyllä uskoisi.
 
[QUOTE="hmmm";25046989]Pirukkaasta suvusta peräisin. Siskoni aloitti minun kiusaamisen 3-v. itse en ole ollut yhtään pyhempi tapaus.[/QUOTE]

En mä kyllä jotenkin usko että se kiusaaminen olis geeneissä. Mun mielestä se on jotain opittua tapaa. Eikä kyllä todella mikään ylpeilyn aihe.
 
poikien hommaa?! mie oon huomannu ett semmoset 4-5v tytöt "kiusaa" ja syrjii enemmän. menevät aina leikkimään just niillä leluilla joilla meijän tyttö leikkii ja kohta töniivät ja tyrkkiivät tytön pois, ja huutavat "mee pois myö ei haluta sinuu tähän kun tää on meijän juttu". poikien leikkeihin mahtuu aina mukaan, ne ei ikinä oo töniny eikä muutenkaan kiusannu.

ja miehän en tuommosta käytöstä kattele, oli sit ikäkausi tai ei. monet itkut oon aikaan saanu aiheesta "kyllä se muuten siinä saa leikkiä niillä jos haluaa". samalla tavalla kyllä sanon omallekkin sit jos joskus se aiheellista on.
 
Viimeksi muokattu:
Lapsi aloitaa sen jo 2vuotiaana jos sitä annetaan tehdä :( näin se vaan on . Tai jos sitten annetaan perheen isompien kiusata pienempiä ...
Onneksi 3v kiusaaja on vielä aika helppo "kouluttaa " pois kiusaamisesta jos vanhemmilta löytyy yhteistyöhalukkuutta.
Itse olen nähnyt jo puistossa pienet 3v pojat jotka jo silloin kiusasivat pienempiään ja äidit eivät puuttuneet, kyllä niiden tulee oppia selvittämään riitansa :( yksin. . Samat pojat jatkaa tuota nyt koulussa ja heidän pikkusisaruksensa tulevat samaa rataa perässä.
 
En mä kyllä jotenkin usko että se kiusaaminen olis geeneissä. Mun mielestä se on jotain opittua tapaa. Eikä kyllä todella mikään ylpeilyn aihe.

Ei kai se mikään opittu tapa ole, se on aivan normaalia noin kaksivuotisen käytöstä, siis semmoinen että otetaan lelut toisen kädestä, tuupitaan pienempiä, raivotaan ja uhmataan. Taapero on oman maailmansa keskipiste eikä osaa vielä ottaa muita huomioon, eikä osaa puhumalla seölvittää riitoja jne.

Ennemminkin siis on kyse siitä että nämä 4-6 vuotiaat käyttäytyvät edelleen kuin kaksvuotiaat, eivät siis ole oppineet pois siitä.

Lapsille opetetaan vahvutta olemalla ite vahva. Jos sinä vetäydyt ja väistät kun vieras lapsi vainoaa teitä niin lapsesikin alkaa uhrin asemaan. Selvitä tilanne puhumalla lapsen kanssa, jos ei se auta niin sitten lapsen vanhemman.
 
Pitääkö niiitä kiusaajalapsia sitten vain yrittää välttää? Mutta eihän lapsi sitten koskaan opi ratkaisemaan tilanteita, oppii vain väistymään tieltä pois. Vai pitäiskö itse ryhtyä "poliisiksi"?

Ja ei sitä aina itsekään osaa toimia niin oikein, kun tilanteet tulee niin nopeasti. Ja aina ei edes näe kunnolla mitä tapahtuu, tai miten tilanteet kehittyy.
 
Ei kai se mikään opittu tapa ole, se on aivan normaalia noin kaksivuotisen käytöstä, siis semmoinen että otetaan lelut toisen kädestä, tuupitaan pienempiä, raivotaan ja uhmataan. Taapero on oman maailmansa keskipiste eikä osaa vielä ottaa muita huomioon, eikä osaa puhumalla seölvittää riitoja jne.

Ennemminkin siis on kyse siitä että nämä 4-6 vuotiaat käyttäytyvät edelleen kuin kaksvuotiaat, eivät siis ole oppineet pois siitä.

Lapsille opetetaan vahvutta olemalla ite vahva. Jos sinä vetäydyt ja väistät kun vieras lapsi vainoaa teitä niin lapsesikin alkaa uhrin asemaan. Selvitä tilanne puhumalla lapsen kanssa, jos ei se auta niin sitten lapsen vanhemman.


Uhman ymmärrän kyllä ja sitä on meilläkin. Mutta meillä on varmaan sitten kauhean epänormaali 2 vuotias kun ei se töni tai tuupi ketään. Eikä ota leluja toisen kädestä. Josku tulee mieleen, että onko liiankin kiltti. Mutta toisaalta on kyllä seurallinen ja usein alkaa esim. houkutella toista lasta mukaan leikkiin.
 
Pitääkö niiitä kiusaajalapsia sitten vain yrittää välttää? Mutta eihän lapsi sitten koskaan opi ratkaisemaan tilanteita, oppii vain väistymään tieltä pois. Vai pitäiskö itse ryhtyä "poliisiksi"?

Ja ei sitä aina itsekään osaa toimia niin oikein, kun tilanteet tulee niin nopeasti. Ja aina ei edes näe kunnolla mitä tapahtuu, tai miten tilanteet kehittyy.

Itse olen aina puuttunut jos oma lapseni on ollut tilanteessa eli on ollut tuuppija tai tuupittu.
Jotkut äidit vaan vetää heti herneet nenään jos heidä lastaan opastaa tai vaatii että hän antaa toiselta repimänsä lelun takaisin :(
Olen sanonut myös omalle lapselle että ei tarvitse antaa toiselle lelua millä itse leikkii . Huuda vaikka kuin palosireeni ja pidä puolesi, kyllä mä tulen avuksi jos toinen jatkaa eikä lopeta.
 
[QUOTE="hoitsu";25047182]Itse olen aina puuttunut jos oma lapseni on ollut tilanteessa eli on ollut tuuppija tai tuupittu.
Jotkut äidit vaan vetää heti herneet nenään jos heidä lastaan opastaa tai vaatii että hän antaa toiselta repimänsä lelun takaisin :(
Olen sanonut myös omalle lapselle että ei tarvitse antaa toiselle lelua millä itse leikkii . Huuda vaikka kuin palosireeni ja pidä puolesi, kyllä mä tulen avuksi jos toinen jatkaa eikä lopeta.[/QUOTE]

Sitä itsekin vähän pelkään joskus, että miten se vieressä vanhempi suhtautuisi jos vaikka sanoisin tiukasti lapselle esim. tönimisestä. Ja varmaan sekin aiheuttaa väärinkäsityksiä monesti, että niitä tilanteita ei aina näe. Kuka teki mitä ja mistä riita johtui.
 
no ei 2 v:stä voi sanoa et kiusaa se on pelkkää uhmaa jne mut n4v asti voi jo kutsua kiusaamiseksi nuo on niiin kamalia kun huudetaan " mee pois" etsää tän tuu" muistan viel itsekkin kun mulle noin sanottiin useasti:( entie mistä johtuu mut todellakaan kaikki lapset ei tommosta"vaihetta" käy et kiusais jotain..ite oon aina ollut kaikkien kaveri ja enemmänki pitänyt seuraa niille ketkä jätetään yksin. Eikä mua siihen mitenkään erityisesti kasvatettu,meillä kotona aika löysä kuri mikä jopa harmittaa..mut oon huomannu et ne samat ketkä pväkodissa kiusas oli ihan samanlaisia vielä yläasteella
 
Sitä itsekin vähän pelkään joskus, että miten se vieressä vanhempi suhtautuisi jos vaikka sanoisin tiukasti lapselle esim. tönimisestä. Ja varmaan sekin aiheuttaa väärinkäsityksiä monesti, että niitä tilanteita ei aina näe. Kuka teki mitä ja mistä riita johtui.

Juuri tästä syystä seuraan lasten leikkejä puistossa jos etenkin määrätyt perhekunnat ovat paikalla. Ihan vaan varmuuden vuoksi .
Jos nämä päällepäsmärit ovat pois niin eipä tarvitse seurata :) kun ei niitä riitojakaan tule.
 
no ei 2 v:stä voi sanoa et kiusaa se on pelkkää uhmaa jne mut n4v asti voi jo kutsua kiusaamiseksi nuo on niiin kamalia kun huudetaan " mee pois" etsää tän tuu" muistan viel itsekkin kun mulle noin sanottiin useasti:( entie mistä johtuu mut todellakaan kaikki lapset ei tommosta"vaihetta" käy et kiusais jotain..ite oon aina ollut kaikkien kaveri ja enemmänki pitänyt seuraa niille ketkä jätetään yksin. Eikä mua siihen mitenkään erityisesti kasvatettu,meillä kotona aika löysä kuri mikä jopa harmittaa..mut oon huomannu et ne samat ketkä pväkodissa kiusas oli ihan samanlaisia vielä yläasteella

jostain vaan tulee kiusaaja oli minkälaisesta perheestä vaan kotoisin,se on ihan lapsesta itsestäkiinni,perusluonteesta. Ei tietenkään saa antaa kiusata ja siihen pitää puuttua mut ei sitä kauheesti ennaltaehkäistä voi..
 
jostain vaan tulee kiusaaja oli minkälaisesta perheestä vaan kotoisin,se on ihan lapsesta itsestäkiinni,perusluonteesta. Ei tietenkään saa antaa kiusata ja siihen pitää puuttua mut ei sitä kauheesti ennaltaehkäistä voi..

En kyllä ihan ole tuosta samaa mieltä. Lapset on yksilöitä, mutta ei se "vaikea" tai "haastava" luonne aina kanavoidu kiusaamiseksi. Kyllä siinä mun mielestä on paljonkin ympäristöllä osuutta.
 
Mun taaperotyttöni ei tiennyt mitään kiusaamisesta, ennenkuin pikkusisko syntyi. Nyt on alkanut tulla kiusaamista mukaan, kun pienempi on 4kk ja siis jopa kiinnostuu jostain ja vetää huomiota puoleensa. Se on osa sitä sosiaalista kilpailua, jotenkin se synnynnäistä näyttää olevan.

On tyttö ollut kiusaamisen kohteena, mutta on niin pieni itse (1v9kk), ettei ole älynnyt sitä.
 
En kyllä ihan ole tuosta samaa mieltä. Lapset on yksilöitä, mutta ei se "vaikea" tai "haastava" luonne aina kanavoidu kiusaamiseksi. Kyllä siinä mun mielestä on paljonkin ympäristöllä osuutta.

en sanonut et haastavista lapsista tulee kiusaajia vaan lapsesta itsestä kiinni onko kiusaamiseen taipuvainen..yhtälailla kiusaaja voi olla hyvästä perheestä missä kaikki on hyvin kuin perheestä jossa kaikki viturallaan..samoten kiusattuja voi olla molemmista kategorioista..
 
Mun taaperotyttöni ei tiennyt mitään kiusaamisesta, ennenkuin pikkusisko syntyi. Nyt on alkanut tulla kiusaamista mukaan, kun pienempi on 4kk ja siis jopa kiinnostuu jostain ja vetää huomiota puoleensa. Se on osa sitä sosiaalista kilpailua, jotenkin se synnynnäistä näyttää olevan.

On tyttö ollut kiusaamisen kohteena, mutta on niin pieni itse (1v9kk), ettei ole älynnyt sitä.

Voiko se olla sitten niin, että se sosiaalinen kilpailu jotenkin leviää perheen ulkopuolelle myös. Siis tietty käyttäytymismalli. Ja purkautuu myös ulkopuolisiin lapsiin. Meillä on tuo ainokainen, joten kotona hänen ei tarvitse käydä sosiaalista kilpailua niin ei sitten ole tottunut siihen, eikä varmaan edes osaa oikein tunnistaa sellaista kun sitä kohtaa.

Ehkä se pitäis sitten yrittää ratkaista jo siellä juurilla, eli sisaruussuhteissa ja kotona, ennekuin siitä tulee ihan vakiintunutta käyttäytymistä.
 
en sanonut et haastavista lapsista tulee kiusaajia vaan lapsesta itsestä kiinni onko kiusaamiseen taipuvainen..yhtälailla kiusaaja voi olla hyvästä perheestä missä kaikki on hyvin kuin perheestä jossa kaikki viturallaan..samoten kiusattuja voi olla molemmista kategorioista..

No kyllä siihen mun mielestä voi vaikuttaa ja pitää yrittää vaikuttaa. Ei saa nostaa käsiä ylös, että "no sillä on vaan nyt tuollainen perusluonne".
 

Yhteistyössä