Onko olemassa sopivaa hetkeä vauvalle?

Olemme aviomieheni kanssa haaveilleet lapsesta, mutta sitten on ajateltu että ensin pitää rempata talo yms. Vauvakuume on hirmuinen, mutta hieman ehkä pelottaa miten sitten pärjätään kun se vauva joskus tulee taloon. Olen juuri valmistunut lähihoitajaksi, tiedän töitä saavani en tosin mitään vakituista vaan sijaisuuksia, mieheni on kyllä vakituisessa työsuhteessa. Itsellä ikää 25 vuotta ja mieheni 34 vuotias.

Millainen tilanne teillä muilla kuumeilijoilla on?

 

Heissan

Meillä kävi niin, että vauvakuume iski vasta sitten, kun koitti molempien mielestä sopiva hetki. Eli, olimme menneet naimisiin, ostettu oma talo, molemmilla vakituiset työpaikat. Aiemmin ei oikein osannutkaan vauvaa ajatella tosissaan. Onhan nytkin toki omat huolenaiheensa, esim. asuntolaina. Että eipä kai sellaista täysin huoletonta tilannetta ole olemassakaan...

 

Meillä tilanne ennen ensimmäistä oli: Minä 22v, mies 26v, molemmilla työpaikat, mulla määräaikainen (olis vasta valmistunut myöskin lähihoitajaksi). auto oli, asuimme anoppini asunnossa vuokralla. Vauvan syntyessä mulla ei työpaikka aollut kun määräaikainen loppui, mutta mitäs sillä kotona ollessa tekee
Toinen lapsi syntyi reilu vuosi ensimmäisestä ja kotona olin 4v. Työpaikan haku oli edessä ensin ja työt aloitinkin samaan aikana kun lapsilla alkoi hoito (elokuun alussa). Nyt muutamaa paikkaa ja määräaikaisuutta myöhemmin mulla on vakituinen paikka (määräaikaisen jälkeen vakinaistettiin). Kolmannen lapsen aika oli kun vakituinen paikka oli alla. Nyt on neljännen lapsen aika.

Meillä on aina ollut oikea aika vauvan tulla. Tosin sukulaiset ovat välillä olleet erimieltä, varsinkin se anoppi Hän kun ei ollut valmis mummiksi esikosien synnyttyä, hänhän oli sentään alle 50v! :O Näin siis HÄN asian esitti No samasta syystä sitten päätti myydä asunnon jossa me asuttiin ja siis heitti meidän pihalle... Viikko ennen määrättyä muuttopäivää saatiin vihdoinkin uusi asunto. Onneksi tuo aika on nyt mennyttä ja anoppikin nauttii lapsista ja heidän kanssaa olemisesta.

Lisäänpä vielä.. Aina yritysaikaan kuitenkin on mielessä pyörinyt onko nyt ihan varma siitä vauvasta, kuinka sitten pärjää jne. Ne ovat aivan normaaleja ajatuksia, jotka tulevat mieleen viimeistään plussan tullessa.

 

Tiedän että meillä ainakin olisi appiukko innoissaan vauvasta ja varmasti oma äitinikin tykkäisi vauvasta. Pärjätään taloudellisesti hyvin vaikka on asuntolaina eikä ole tarvinnut tinkiä oikeestaan mistään, ei edes minun opiskellessani. Toisaalta tietää ettei paniikkia syntyisi, vaikka minulla ei töitä olisikaan raskaaksi tullessani. Olisi ehkä juuri se oikea hetki viime kesänä mentiin naimisiin ja viime jouluna ostettiin talo. Joten eiköhän se vauva saa tulla jos on tullakseen=)

 

Oikea hetki vauvalle on nyt, tämä hetki! Ei sitten, tai sitkun..

On kivaa suunnitella elämälle mieleinen käsikirjoitus, mutta mitä sitten kun elämä kirjoittaa sen uudelleen?

Rohkeesti vaan vauvantekoon, töitä ehtii tehdä ja haalia omaisuutta vaikka loppuelämän, mutta loppupeleissä tärkeintä ja arvokkainta on oma lapsi, perhe ja yhdessä vietetty aika!

 

Hei!

Ajattelin myös jakaa vähän ajatuksia kun meillä on miehen kanssa on ollut tätä "onko nyt oikea aika?" keskustelua. Minä olen siis 19 vuotias(tammikuussa tosin 20) Kihlattuni 23vuotias. Minulla on vakituinen työpaikka ja miehellä hieman epämääräisesti määritelty kestoltaan mutta työt näyttää aina vain jatkuvan. Asutaan yhdessä kerrostalo kaksiossa(60m2) ja olemme päättäneet että jätän pillerit huhtikuussa pois ja aletaan odottaa vauvan tuloa.

 

Heip

EHaavi teidän tilanne kuulostaa kyllä hyvältä, jos teillä on talo ja molemmilla omanalan työt. Lähihoitajan koulutuksella saa lähes aina töitä, ja remontin ehtii hyvin tehdä 9 kuukaudessa! Mutta todellakin ymmärrän kyseenalaistavan tunteen... Sillä meillä myös pyörii samat asiat päässä ja ollaan jo käyty alkusyskystä asti lukuisina päivinä keskustelua "koska on oikea aika".

Ollaan jo tavallaan päätetty että odotetaan vielä ensi syksyyn, ja sitten aloitetaan yritys. Liityin juuri tuonne "Esikoista yrittämään 2012!" - pinoon, jotta purkaisin pahinta vauvakuumettani välillä jollekin muulle kuin miesparalle

Toisaalta tiedän että yrittäminen ei välttämättä heti tuota tuloksia, ja pahimmassa tapauksessa ei koskaan. Tavallaan voitaisiin aloittaa yritys jo nyt, sillä meillä on vakityöt, ollaan valmistuttu ja asuntolainaa makseltu pois 1,5v.. Mutta miehen työssä saatttaa keväällä/alku kesästä tulla iso muutos, ehkä ylennys tai jopa toiseen maahan muutto... :O Meillä on myös vielä muutama remonttijuttu tekemättä, joihin ollaan juuri saatu rahat säästettyä. Lisäksi pitäisi ostaa uusi auto, maksaa miehen opintolaina pois (noin 5 tonnia :| ) ja remontoida vierashuone vauvalle sopivaksi.. Jotenkin vain haluaisin, että taloudellisesti oltaisiin paremmassa tilanteessa, niin ettei tarvitsisi laskeskellä mitä syödään, jos ostan vähän kalliimmat rattaat, tai voinko tilata vauvalehden yms..

Nyt kun nämä syyt listaa, niin tulee ihan sellainen olo, että hölmöjähän me ollaan.. Pitäisiköhän sittenkin ottaa vähän varaslähtöä Kuume on niin kova, että alkaa rahahuoletkin tuntua pöhköiltä :heart:

 

Oikea hetki vauvalle on nyt, tämä hetki! Ei sitten, tai sitkun..

Minä olen sellainen suunnittelija ja säheltäjä joka muuttaa mielipiteitä ja suuntaa kuin tuuliviiri. Joten minusta on tosi ahistavaa jos vaikka TÄMÄ HETKI olisikin se sopiva, niin mistä sen tietää onko se 9kk päästä oleva hetki sitten enään sopiva?

Voi että vauvakuume on ihan syvältä

 

"Jouluvauvasta" ollaan nyt miehen kanssa puhuttu joten ei kun yrittämään. Vaikka eihän sitä tietenkään tiedä tärppääkö, itselle yksi myöhäinen keskenmeno takana joten hieman pelottaa sekin että miten käy. Mieheni on tarkka raha-asioista ja haluaa pelata varman päälle joten vähän on saanut lämmitellä ajatukselle, että kyllä me pärjätään.

Kuume vaan lisääntyy kun yksi ystävä saa kesällä vauvan, minun tulevan kummilapsen. Ja muutama ystävä yrittää lasta ja pari tuttavaa saa kevättalvella vauvan. Jotenkin muiden raskauden seuraaminen lisää tunnetta että mekin pärjätään.

 

Pakko kommentoida, mun äitini oli vasta 40 kun sain ensimmäisen ja siitähän tuli vielä mummo =)

Meillä tilanne ennen ensimmäistä oli: Minä 22v, mies 26v, molemmilla työpaikat, mulla määräaikainen (olis vasta valmistunut myöskin lähihoitajaksi). auto oli, asuimme anoppini asunnossa vuokralla. Vauvan syntyessä mulla ei työpaikka aollut kun määräaikainen loppui, mutta mitäs sillä kotona ollessa tekee
Toinen lapsi syntyi reilu vuosi ensimmäisestä ja kotona olin 4v. Työpaikan haku oli edessä ensin ja työt aloitinkin samaan aikana kun lapsilla alkoi hoito (elokuun alussa). Nyt muutamaa paikkaa ja määräaikaisuutta myöhemmin mulla on vakituinen paikka (määräaikaisen jälkeen vakinaistettiin). Kolmannen lapsen aika oli kun vakituinen paikka oli alla. Nyt on neljännen lapsen aika.

Meillä on aina ollut oikea aika vauvan tulla. Tosin sukulaiset ovat välillä olleet erimieltä, varsinkin se anoppi Hän kun ei ollut valmis mummiksi esikosien synnyttyä, hänhän oli sentään alle 50v! :O Näin siis HÄN asian esitti No samasta syystä sitten päätti myydä asunnon jossa me asuttiin ja siis heitti meidän pihalle... Viikko ennen määrättyä muuttopäivää saatiin vihdoinkin uusi asunto. Onneksi tuo aika on nyt mennyttä ja anoppikin nauttii lapsista ja heidän kanssaa olemisesta.

Lisäänpä vielä.. Aina yritysaikaan kuitenkin on mielessä pyörinyt onko nyt ihan varma siitä vauvasta, kuinka sitten pärjää jne. Ne ovat aivan normaaleja ajatuksia, jotka tulevat mieleen viimeistään plussan tullessa.