Avautumiseni teille ihmiset! Te äidit <3

[juuri minä]

HEI KAIKKI! Nyt minä haluan vain avautua teille,juuri minä,jota kukaan ei tunne vain minä j,ostain vaan,minä jota kukaan ei kuuntele,minä joka puhun itsekseni ,minä jolla ei ole ystäviä,ei vertaistukea tai mitään.Minä,joka olen myös äiti. Eli---haluan vain avatua,koska muuta paikkaa kertoa ajatuksiani ei ole. Olen "ns.Nuori" (ei enää niin..nuori?) äiti 26v. keskikokoiselta paikkakunnalta. Minulla on 2 lasta tyttö ja poika maailman ihanimmat elämän iloni!!! yksi ilo vai elämästäni puuttuu :ystävä,kyllä,juuri se äiti ystävä.>en tiedä kuinka monella yleensä on äiti-ystävä/tuttu mutta kokemuksieni mukaan tooodella monella muulla.Minä olen aina ja yhä olen se yksinäinen äiti.Mulla ei ole yhtäkään ystävää (äitiä) kenen kanssa jakaa nämä elämän ilot ja surut,kokemukset,kuulumiset,ei ole ketää kelle ikinä,koskaan puhua milta musta tuntuu. suoraan sanottuna on todella,todella yksinäinen olo ja kaipaan suunnattomasti äiti ihmistä ystäväkseni puhumaan,keskustelemaan avoimesti pelkäämättä jakamaan tuntemuksia ja asioita.MUlla ei oo koskaa ollu kovin läheisiä ystäviä ja kun tulin 1.kerran raskaaksi loputkin lähti kun en voinu enää käydä bilettämäs joka viikoloppu. olen 2 lapsen onnellinen äiti ja arvaa olenko kaivannut seuraa muista äideistä?! Ikinä vaan en ole sitä löytänyt,joo on ehdotettu kerhoja sun muita ja oon käynytkin kokeilemas mutta ujouttani en siellä paljon suutani auki saanu.On käyty puistoissa ja vaikka missä,ja haettu kontaktia mutta keskustelut jää aina lyhyeen "joo nähään sitte ehkä joskus tässä samassa puistossa" päiväkodissa tervehdin kohteliaasti muita,ja yritän alottaa keskusteluja,usein ne jää päälli pintasiks,meiän vauva-teiän vauva keskusteluiksi ja siinä kaikki.On niin vaikeaa tutustua.Viimeinen yritykseni tutustua ja saada juttukaveria toisesta äidistä oli lapseni päiväkodilla kun kysyin voisiko hänen lapsensa mahdollisesti tulla joskus ehkä meille leikkimään(kun lapset olivat entuudestaa kavereita) ja aattelin että ois hyvä idea mutta meni vain vaivautuneeksi eikä keskustelu sit siitä edenny.Oon usein miettiny missä vika,mä oon sit varmaa niin erilainen äiti kun on meikkiä naamas,ja ns."muotivaatteet" (en kehu itseäni) kyllä,poltan tupakkaa ,juon jopa kaljaa.Kuuntelen bilemusaa ja tykkään joskus käydä vielä diskossakin. minulla on outo huumorintaju ja olen avoin miltei kaikelle.eli tätäkö äidit mussa "aristaa"? nimim.kaipaan äitikaveria todella.

 

["äitee"]

Täälä on toinen samamoinen sillä erotuksella ette arkena meikkaile tai käytä muotivaatteita vaan oon tällänen ihan tavistonttu Mistä päin olet jos sopii kysyä?

 

[juuri minä]

Mä olen pirkanmaalta päin...

 

["shihtzu"]

Ei ole minullakaan sellaisia äiti-ystäviä, joiden kanssa kävisi leikkipuistossa lasten kanssa tai kaupungilla pyörimässä ja mahdollisesti kahvilla jossain. Mulla on pari ystävää, joilla on suht samanikäiset lapset kuin mulla ja me nähdään todella harvoin, kun ei koskaan kenelläkään ole aikaa, tosin itsekin olen ajoittain aika kiireinen.

 

[Sip]

Itsellä on yhtäkkiä aivan toisinpäin ystävien suhteen. Mammakavereita on kolme, joiden kanssa olemme tiiviisti tekemisissä. Tullessani raskaaksi jäi lähinnä aiemmat kaverit taka-alalle koska heitä ei pahemmin kiinnostanut koska en voinut juhlia tai ylipäätänsä olla aina menossa mukana. Nykyään tuntuu etten edes jaksa olla tekemisissä koska ovat jotenkin lapsellisia ja jutut ei vaan kiinnosta. Tällä en nyt tarkoita että haluisin puhua vaan perhe-elämästä jne, mutta ei vaan nappaa. Vähän harmittaa oma suhtautuminen..

Nämä mammakaverit ovat lähipiiristä ja yksi on vanha tuttu, jonka kanssa välit lämpenivät uudelleen kun kuulin että odottaa myöskin. Jos näitä ei olisi, en usko että mulla olis mammakavereita, koska koen sen vaikeaksi niitä metsästää puistoista tms. Oiskohan netistä keskustelukaveria sulle? Näiltä palstoilta löytyy varmasti..

Itsekin meikkaan ja pidän huolta itsestäni, monesti kylillä liikkuessa muut äidit on ihna rähjäisinä, joten se voi olla että karttavat huoliteltuja Kateellisia !

 

[Tepadj]

Voitko opetella kirjoittamaan?

 

[Ystävätön]

Ei minullakaan ole ystävää. Ei ole ollut sitten sen jälkeen kun täytyin 7.vee.
Yhteenväliin vuoden verran sain toisessa kaupungissa nauttia erään äidin seurasta ja se oli mukavaa.
Touhutiin lasten kanssa, käytiin bilettämässä, juteltiin kaikesta ja tupsahdettiin toistemme luo tosta noin vain kahvilla ja kyläilemään. Ei ollut sellaista virallista.
Nyt viimeisin vieras käynyt viimeksi kesällä. Puheluita soitan lähinnä äidilleni ja miehelleni.
Jostain syystä en kelpaa kaveriksi. Olen kovasti miettinyt mikä minussa on vikana. Johtuuko se ulkonäöstäni, vai puhunko vain niin typeriä. Vai enkö ole niin kiinnostava, että joku tahtoisi minustakin kuulla ja vaikka soittaa, että mitä sulle kuuluu? Ikävää olla aina se osapuoli joka soittelee, tuntuu kuin tuppaantuisi väkisellä roikkumaan. Lisäksi pelkään pyytää ketään enää mihinkään kun yläänsä pyyntöihini on reagoitu vaivaantuneesti, että "joo, voishan sitä joskus käydä..."
Tai sitten on näitä hyötyjä "ystäviä" jotka soittaa vain sillon kun kynnet tarttee huollon tai tarttevat ilmaiset rakennekynnet. Sitten niistä ei taas kuulukkaan mitään, kunnes taas tarttee kynnet laittaa. Kuten eilen aamulla tuli tällaiselta kaverilta viesti et " moi, Mitäs sulle? voisitsä kuule leittaa mun kynnet ku mullon firman pikkujoulut. Voisin tulla käymään." Tämä kaveri ilmaantuu aina sillon ku tarttee kynnet ja esittää kaveria. Ei oo näkyny eikä kuulunu tästäkään sitten viime kesän vaikka useasti olen pyytänyt kahville, mutta nyt ois tulossa ku tarttee kynnet, just..
En oikein tiedä mitä vastaisin, kun toisaalta tulee pahamieli kun tietää, että tulee vain kynsien takia. Muuten ei seurani kiinnosta.

 

[ploploplo]

Ei minullakaan ole ystävää. Ei ole ollut sitten sen jälkeen kun täytyin 7.vee.
Yhteenväliin vuoden verran sain toisessa kaupungissa nauttia erään äidin seurasta ja se oli mukavaa.
Touhutiin lasten kanssa, käytiin bilettämässä, juteltiin kaikesta ja tupsahdettiin toistemme luo tosta noin vain kahvilla ja kyläilemään. Ei ollut sellaista virallista.
Nyt viimeisin vieras käynyt viimeksi kesällä. Puheluita soitan lähinnä äidilleni ja miehelleni.
Jostain syystä en kelpaa kaveriksi. Olen kovasti miettinyt mikä minussa on vikana. Johtuuko se ulkonäöstäni, vai puhunko vain niin typeriä. Vai enkö ole niin kiinnostava, että joku tahtoisi minustakin kuulla ja vaikka soittaa, että mitä sulle kuuluu? Ikävää olla aina se osapuoli joka soittelee, tuntuu kuin tuppaantuisi väkisellä roikkumaan. Lisäksi pelkään pyytää ketään enää mihinkään kun yläänsä pyyntöihini on reagoitu vaivaantuneesti, että "joo, voishan sitä joskus käydä..."
Tai sitten on näitä hyötyjä "ystäviä" jotka soittaa vain sillon kun kynnet tarttee huollon tai tarttevat ilmaiset rakennekynnet. Sitten niistä ei taas kuulukkaan mitään, kunnes taas tarttee kynnet laittaa. Kuten eilen aamulla tuli tällaiselta kaverilta viesti et " moi, Mitäs sulle? voisitsä kuule leittaa mun kynnet ku mullon firman pikkujoulut. Voisin tulla käymään." Tämä kaveri ilmaantuu aina sillon ku tarttee kynnet ja esittää kaveria. Ei oo näkyny eikä kuulunu tästäkään sitten viime kesän vaikka useasti olen pyytänyt kahville, mutta nyt ois tulossa ku tarttee kynnet, just..
En oikein tiedä mitä vastaisin, kun toisaalta tulee pahamieli kun tietää, että tulee vain kynsien takia. Muuten ei seurani kiinnosta.

hei älä kuule missään tapauksessa laita niitä kynsiä!!!! sulla on vaikka tosi kiire tai jotain. tai jätät sen viestit kylmän viileesti huomiotta ja joskus myöhemmin pistät että oli sillon nNIIIIIN kova kiire!

 

[Ystävätön]

hei älä kuule missään tapauksessa laita niitä kynsiä!!!! sulla on vaikka tosi kiire tai jotain. tai jätät sen viestit kylmän viileesti huomiotta ja joskus myöhemmin pistät että oli sillon nNIIIIIN kova kiire!

Ajattelin, että vastaan että on tarvikkeet loppu, (en enää työkseni kynsiä tee, joten voisi olla mahdollista) mutta on tervetullut toki muuten kahville..
Tuskinpa tulee..

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Sama homma oli täällä kun tein tatuointeja. Kun ilmoitin että kone on rikki, ei enää ollut kavereita! Muutama äiti jäi kaveri piiriin. Pari sellaista jotka ei noista täpeistä olleet kiinnostuneita..

Itse olen aika suorapuheinen ja kun "ystäväni" joka on viimeksi käynyt meillä tammikuussa soitti että moi mitä kuuluu, kahvitellaanko?? ootko muuten korjannu konetta?? Miten lasten eskari menny??? Oisko sulla muuten tuttuja jotka tekee kuvia.... Sanoin että kahvitellaan vaan ja kuvia saa liikkeeltä, tarviitko numeron??? Ei tullut kahville sitten tämä rouva, vaan enpä tollaista ihmistä kaveriksi edes kaipaa..

 

[idunnor]

Eipä mullakaan oo ystäviä, 1 on ja paljon tuttuja, vain parilla kuitenkin lapsia ja heidän kans tekemisis pelkästään fb:s.

Oon niin erakoituvaa sorttia, et harva ymmärtää mua joten tuppaavat sitten jäämään matkan varrelle. Yks on 14v pysynyt matkassa, varmaan koska olemme molemmat sellaisia, ettemme aina jaksa.

Joskus sitä kyl kaipais ihmistä jolla ois lapsia ja viettää aikaa heidän kanssaan.

 

[masuilija.]

Minullakin ystävät jäivät raskausaikana. Yksi sydänystävä löytyy jonka kanssa nähdään hyvin harvoin, asutaan eripaikkakunnilla, mutta ei mitenkään kovin kaukana. Mutta silloin kun nähdään tuntuu kun ei oltais erossa oltukkaan. Mutta siis niitä joka päiväisiä ystäviä/kavereita tarviisin. Nyt olen aloittanut vauvakerhon, jossa on mukava tiivis porukka, tykkään jokaisesta äidistä jotka siellä käy, mutta olen heistä kaikista nuorin, olen vasta 20vuotias ja jotkut "jo" 35vuotiaita, meillä kaikilla siis ensimmäinen lapsi. Täältä kaksplussan sivuilta olen saanut yhden kaverin, jolla saman ikäinen lapsi ja yhdessä ollaan touhuttu ja kahden kanssa on suunniteltu tapaamisia. Harmittaa vaan niin kovasti kun se omat vanhat ystävät jäivät raskausaikana, eihän niitä nyt kiinnosta mun vauva jutut kun ite käyvät baareissa rellestämässä.

 

[Blue]

Ap, ootko meidän kylältä (Ylöjärvi)? Täällä porukka saattaa vaikuttaa tosi sisäänpäinlämpiävältä mutta kun reippaasti ottaa kontaktia niin kivasti otetaan porukkaan mukaan.

 

["äitee"]

Ajattelin, että vastaan että on tarvikkeet loppu, (en enää työkseni kynsiä tee, joten voisi olla mahdollista) mutta on tervetullut toki muuten kahville..
Tuskinpa tulee..

Kai sä ainakin otat hintaa kynsien laitosta

 

[chrissy]

Kappalejako olis ollu kova sana..

 

["vieras"]

Sama juttu mulla, ei pahemmin kavereita, eikä varsinkaan sellaisia joilla ois lapsia. Kyllähän tuo välillä kyllästyttää kun kaikki päivät keskenämme ollaan lasten kanssa, mutta tämmöstä tämä nyt vaan on. Netin kautta on joskus yritetty jotain tapaamisia järjestää, mutta lopulta olin aina ainoa joka vaivautui tulemaan paikalle.

 

[Ystävätön]

Eipä mullakaan oo ystäviä, 1 on ja paljon tuttuja, vain parilla kuitenkin lapsia ja heidän kans tekemisis pelkästään fb:s.

Oon niin erakoituvaa sorttia, et harva ymmärtää mua joten tuppaavat sitten jäämään matkan varrelle. Yks on 14v pysynyt matkassa, varmaan koska olemme molemmat sellaisia, ettemme aina jaksa.

Joskus sitä kyl kaipais ihmistä jolla ois lapsia ja viettää aikaa heidän kanssaan.

Miekin oon oppinut olemaan yksikseni, mutta silti välillä toivois, että ois joku jolle vaikka soittaa ja jutella, kertoa ne asiat mitä ei äidille ja miehelle voi kertoa..
Jutella niistä asioista josta mies ei jaksa keskustella.. Miehelleni kyllä kerron lähes kaiken, mutta ei hänen kanssaan kaikesta voi keskustella.

Kai minussa jotain vikaa on kun ketään ei seurani kiinnosta. Kaverini ovat vain hetkellisiä, kun parempi löytyy, ei seurani enää kiinnosta eikä minulle enää soitella vaan soittelut muuttuu yksipuolisiksi ja lopulta lopetan kun ei kyseisellä henkilöllä ole enää aikaa eikä mielenkiintoa olla yhteydessä kanssani.
En vain keksi mikä on vikana. Mitä sellaista teen tai jätän tekemättä, että aina käy näin. Enkö ole tarpeeksi kiinnostunut toisten asioista, vai vaikutanko vain sellaiselta kun en kohteliaisuuttani utele asioista, vaan odotan, että niistä kerrotaan sitten kun siltä tuntuu. Pitäisikö minun olla uteliaampi? Vältän myös toisista juoruilua, onko syy siis siinä, etten juoruile? En osaa keskustella bb:stä, sillä en sitä seuraa, pitäisikö olla kiinnostunut bb:stä? Pyrin olemaan leuhkimatta mistään, enkä meikkaa tai laita parempia vaatteita päälle, kun tiedän ettei toinenkaan meikkaa ja laittaudu. Yritän ymmärtää sen että, Ville-Pertti on kaverilleni yhtä mahtava kuin Emma-Katariina on minulle. En peittele tai pimittele vaan kerron omat asiani niinkuin ne on, onko se liian suorasukaista?

 

[Ystävätön]

[QUOTE="äitee";25004707]Kai sä ainakin otat hintaa kynsien laitosta [/QUOTE]

En kun ilmaiseksi olen tehnyt. Jotenkin "iljettää" ottaa rahaa vastaan "kavereilta".
Eikä nämäkään kaverit ole kyllä sitten tulossa, jos läväytän listahinnan tiskiin.