Voi ketun ketun kettu!! Eikö tää ikävä hellitä oikeesti ikinä!

["kettujen kettu"]

perkele kun rupee jo ketuttaa tää ikävä exää kohtaan en haluaisi ikävöidä sitä petturia mutta en vaan pääse yli enkä ympäri. Oikein ryven itsesäälissä ja kamala pelko yksin jäämisestä.

ja ei tarvi ruveta kettuilee ja haukkumaan tiedän itekin et itestä se on kiinni et pääsee taas ylös mutta vaikeeta kun ollut vuosia toisen kanssa ja sit ykskaks yksin.

 

[tsemppaus täältä]

no ei muuta kuin ulos ihmisten ilmoille, uusia harrastuksia, ystäviä ja kenties se uusi mieskin..

 

["kettujen kettu"]

no ei muuta kuin ulos ihmisten ilmoille, uusia harrastuksia, ystäviä ja kenties se uusi mieskin..

en vaan saa aikaseksi näin pimeen aikaan,ehkä sitten keväällä kun ihmiset alkaa olemaan vähän enemmän iloisia ja hymyileväisiä.Ja uus mies..salli mun nauraa siis ei mua kukaan enää huoli ihme et ex ees kiinostu musta aikanaan.joku juttu mussa täytyy olla et miehet ei kiinnostu,siis ulkonäollisesti kai se vika naamassa on kun muuten olen ihan normaali vartaloinen.

 

["kettujen kettu"]

mulla hajoo pää ihan just! miten voi olla näin vaikeeta oikeesti päästä yli...miks mä ikävöin ja itken petturin perään?! en ite tiedä...tuskin kukaan muukaan sitä mun puolesta tietää.Kai se on vaan kun monta vuotta yhdessä oltiin...
Ihan tulee paha olo ajatuksestakin et se on sen toisen luona...mä niin rakastin sitä mut se ei arvostanu sitä.
Perrrkele!

 

["samma här"]

Kuule: se ikävä voi tulla vielä vuosien päästäkin ja sittenkin yllättää, kun sulla on se uusi mies. Kun on kerran kovasti rakastanut, ei tunnetta niin vain lopeteta. Olen ajatellut omalla kohdallani niin, että ikävän kanssa on vain elettävä. Välillä koitan ikävän hetkinä muistella kaikkia suhteen huonoja puolia ja aikoja.

Anna ikävälle lupa tulla ja olla. Ei sitä tarvitse kieltää.

 

[:-)]

Meillä oli yli 20 vuotta yhteiseloa takana. Ja kun äijä otti ja lähti, niin se oli siinä. Yhtään en haikaile perään.

 

["kettujen kettu"]

[QUOTE="samma här";24969482]Kuule: se ikävä voi tulla vielä vuosien päästäkin ja sittenkin yllättää, kun sulla on se uusi mies. Kun on kerran kovasti rakastanut, ei tunnetta niin vain lopeteta. Olen ajatellut omalla kohdallani niin, että ikävän kanssa on vain elettävä. Välillä koitan ikävän hetkinä muistella kaikkia suhteen huonoja puolia ja aikoja.

Anna ikävälle lupa tulla ja olla. Ei sitä tarvitse kieltää.[/QUOTE]

Tää osu ja uppos muhun heti sillon aikanaan.Miten niin ihanasta ja hellästä ja huomioonottavasta miehestä paljastuikin kunnon liero ja petturi.

Joo,aina kun iskee se ikävä niin yritän miettiä niitä loppuajan juttuja kun kaikki paska paljastu ja sen käyttäytymiset ja muut ja sit tulle hetkeks se ajatus et parempi näin mut sit taas toisinpäin. En olis koskaan uskonut siitä enkä olis koskaan voinut kuvitella et mä joudun kokemaan tällasen.

 

["kettujen kettu"]

Meillä oli yli 20 vuotta yhteiseloa takana. Ja kun äijä otti ja lähti, niin se oli siinä. Yhtään en haikaile perään.

no mut mulle ottaa koville vaikka noihin lukemiin ei ehditty päästä.Mä rakastin sitä niin paljon etten voi ees sanoin kuvailla.

 

["joo"]

mä tiedän, etsi netistä uus, niin teen myös mä! Tehdään ilmoitukset jo tänään

 

[Mrs Shillelagh]

Naiset ikävöi eksiensä perään, ja miehet lastensa perään. Tasan ei käy onnen lahjat.

 

["kettujen kettu"]

[QUOTE="joo";24970058]mä tiedän, etsi netistä uus, niin teen myös mä! Tehdään ilmoitukset jo tänään[/QUOTE]

no juu ei kiitos,en mä uskalla mitään netti juttuja ja erosta niin vähän aikaa etten todellakaan ole valmis mihinkään uuteen juttuun ja sit en taas ole sen sorttinen et joku laastari tulis kyseeseen.

 

["vieras"]

no ei muuta kuin ulos ihmisten ilmoille, uusia harrastuksia, ystäviä ja kenties se uusi mieskin..

Me kun erotaan, ei paljon ylimääräistä aikaa jää. Joka toinen vkl vain, silloinkin olen la töissä.