Unelmani eivät toteutuneet.. en saanut sitä mitä elämässäni halusin. =(

[QUOTE="vieras";24876766][/QUOTE]


ainakin saan ihmiset näköjään nauramaan.

 

Mä sitten vihaan noita sanontoja! Jokainen on oman onnensa seppä jne. Joo ehkä on. Mulla vaan ei käynyt tuuri. Mies on kova puhumaan suuria haaveitaan. Mitään niistä ei ole toteuttanut. En vain tiedä mitä tekisin tässä tilanteessa. Onko neuvoja tai vinkkejä?

Miehenkö sun haaveet pitäisi toteuttaa? Tämä on sitä toisten kautta elämistä. SINUN elämäsi, SINUN haaveesi, SINUN unelmasi. Ei miehen. Iso ero.

 

Ja rautalankaa: Sä voit vaihtaa miestä jos mies on este onnellisuudellesi, tosin et tule kenenkään kanssa löytämään parempaa ellet itse paranna omaa oloasi. Ei omaa onnellisuuttaan voi roikottaa toisen ihmisen varaan, se ei yksinkertaisesti toimi. Kukaan muu ei voi toimia puolestasi, kukaan muu ei pääse pääsi sisään, kukaan ei voi puolestasi vaihtaa duunia tai hakea opiskelemaan, pudottaa painoa tai tuntea olosi paremmaksi. Sun homma. Niin syvältä kuin se välillä onkin.

Sitten tulee se iso valinta: Haluatko sä tehdä asioille oikeasti jotain vai tykkäätkö vain valittaa? Jos mies on este, kierrä se. Poista se. Tee sille jotain. Jos sinä olet se este (mistä voin kertoa sinulle jo nyt että tässä se ongelma makaa), tee sille jotain. So simple mutta niin helvetin vaikeaa. Tsemppiä anyways

 

Ihan kaikki on mahdollista jos vain haluaa. Jokainen voi laihduttaa, jokainen voi päästä opiskelemaan, saada paremman työn, paremman palkan, rikastua. Se vain vaatii työtä jota monikaan ei ole valmis tekemään. On helpompi tyytyä ja syyttää toisia. Sitten voi miettiä mitä kuolinvuoteellaan katuu ja ihan lyhyemmälläkin tähtäimellä, olenko tyytyväinen elämään jota elän ja miksen tee sille jotain?

 

Ihan kaikki on mahdollista jos vain haluaa. Jokainen voi laihduttaa, jokainen voi päästä opiskelemaan, saada paremman työn, paremman palkan, rikastua. Se vain vaatii työtä jota monikaan ei ole valmis tekemään. On helpompi tyytyä ja syyttää toisia. Sitten voi miettiä mitä kuolinvuoteellaan katuu ja ihan lyhyemmälläkin tähtäimellä, olenko tyytyväinen elämään jota elän ja miksen tee sille jotain?

Voi lapsikulta, ei kaikki ole mahdollista.

Toi kuolinvuoteet teema on jokaisella erilainen riippuen vakaumuksesta.

 

[QUOTE="mä";24876841]Voi lapsikulta, ei kaikki ole mahdollista.

Toi kuolinvuoteet teema on jokaisella erilainen riippuen vakaumuksesta.[/QUOTE]

Kyllä minunkin mielestä Suomessa on aika lailla mahdollista toteuttaa unelmia. Esimerkiksi minulle on lapsuudesta asti jankutettu sitä, että pitää opiskella ja kuinka saan olla tyytyväinen, kun on opiskelumahdollisuudet ja voin päästä pitkälle. Nyt aikuisena tajusin sitten, että myös vanhemmillani on ollut ihan samat mahdollisuudet. He eivät vain ole viitsineet opiskella. No opiskelupaikka ei ihan kaikille irtoa, mutta eihän koulutus ja työ voi olla ihan koko elämä. Muitakin tapoja on toteuttaa unelmia. Tietystkään kaikille haaveille ei aina mahdollisuuksia ole kuten lapsen saanti, tietty työpaikka ym. joihin ei itse välttämättä voi vaikuttaa, mutta ei kaikkia haaveita ole edes tarkoitettu toteutettavaksi. Elämästä menee maku, jos ei unelmia enää ole.

Kuitenkin jokainen itse luo omaa elämäänsä. Tulee eteen kaikenmoisia valintatilanteita ja aina ei tietystikään tiedä mitä valinnasta seuraa. Itse kuitenkin on vastuussa teoistaan ja haaveiden toteutumisesta.

 

No voi kyynel. Sun elämä on kyllä eittämättä ohi ja vaikka ei olisikaan, mitään et takuulla ole itse valmis asialle tekemään. Nyyh nyyh ja elämäsi on pilalla, koita elää sen kanssa, itsehän et pysty asioihin vaikuttamaan!

 

Olen hakenut opiskelemaan mutten päässyt. Olen yrittänyt laihduttaa mutta 4kg jälkeen se stoppaa ja en laihdu. Nämä pienempiä murheita. Mutta mies...elämä kait ihan okei ja moni olisi tyytyväinen mutta kun se ei riitä. Kun haluisin sen miehen jota voisin kunnioittaa. Jota voisin rakastaa ja ikävöidä jos olisin erossa. Kun haluisin sen paremman asunnon. Kun haluisin matkustaa enempi. Kun haluisin sen sosiaalisen elämän johon olisin tyytyväinen.

 

Mutta mies...elämä kait ihan okei ja moni olisi tyytyväinen mutta kun se ei riitä. Kun haluisin sen miehen jota voisin kunnioittaa. Jota voisin rakastaa ja ikävöidä jos olisin erossa. Kun haluisin sen paremman asunnon. Kun haluisin matkustaa enempi. Kun haluisin sen sosiaalisen elämän johon olisin tyytyväinen.

Ukko kiertoon?

 

Chala puhuu asiaa :flower:

Itse olen ollut hämmästynyt siitä, kuinka haaveet toteutuukaan. Mulla on paljon sellaista, mitä joskus parikymmentä vuotta sitten toivoin. No, mun toiveena ei ollut yritysjohtajan paikka ja miljoonatulot, vaan jotain vaatimattomampa, mutta mukavaa -ja olen ne saavuttanut.

Itsepä olen tähän pisteeseen päässyt. Tavoitellut sen, mitä halusin.

 

Et kai sä odota, että mies (tai joku muu kuin sinä itse) tekee sun elämästä onnellista ja arvokasta?

 

Miten saavuttaa onni? Miten jos en ylläkkään tavoitteisiini? Se olisi suuri suru minulle. Ja mitään en niin kaipaa kuin rakkautta elämässäni..

 

Miten saavuttaa onni? Miten jos en ylläkkään tavoitteisiini? Se olisi suuri suru minulle. Ja mitään en niin kaipaa kuin rakkautta elämässäni..

No täällä itkemisellä kannattaa aloittaa! Plussa pystyy mihin vaan!

 

Onko elämäsi nyt ohi vai mikset voi vielä saavuttaa muuta kuin mitä tähän saakka olet saanut?

Näin minäkin ajattelin. Tuskin olet mikään ikäloppu vielä!

 

Miten saavuttaa onni? Miten jos en ylläkkään tavoitteisiini? Se olisi suuri suru minulle. Ja mitään en niin kaipaa kuin rakkautta elämässäni..

Helpommin sanottu kuin tehty... Mutta, yksinkertaisesti: Ole onnellinen. Rakasta. Aloita itsesi rakastamisesta sellaisena kuin olet.
Onni ei ole saavutus, eikä tule ulkoisista asioista. Se tulee sisältä.
Tarvitset päätöksen. Anna itsellesi lupa.

 

Onnellisuutta ei saavuteta asioilla, vaan sillä, että on psyykkisesti tasapainoinen. Tasapainoiset ihmiset pystyvät mukautumaan, sopeutumaan ja tyytymään, kuten normaaliin elämään kuuluu. Ja tekemään niille asioille jotakin mille voi.

 

Olen paljon mukautunut ja antanut periksi elämässäni. Siitä ei ole kiinni. Esim. miehessä paljon antanut anteeksi ja mukautunut ja sietänyt.

 

Olen paljon mukautunut ja antanut periksi elämässäni. Siitä ei ole kiinni. Esim. miehessä paljon antanut anteeksi ja mukautunut ja sietänyt.

Koska emme ole täydellisiä, en minä ainakaan, niin oletan, että miehesikin on joutunut mukautumaan elämään sinun kanssasi, sietämään ja antamaan anteeksi asioita. Eikös se yhteiselämä ole juuri sellaista?

Unelmani eivät ole toteutuneet, mutta olen saanut elämältä paljon enemmän kuin koskaan kuvittelin mahdolliseksi. Ei mennyt niin kuin toivoin, mutta mutkien kautta olen onnellinen.

 

Oletko vaan halunnut niitä asioita vai oletko ihan oikeasti tehnyt töitä niiden asioiden eteen? Menestys ei tule vaan sillä, että tarpeeksi haluaa.

Puhutko miehesi kanssa asioista, vai oletatko vaan?

Miksi elämä nyt olisi jo ohi? Miten niin et voi vielä saavuttaa niitä haluamiasi asioita?

 

[QUOTE="vieras";24877691]Oletko vaan halunnut niitä asioita vai oletko ihan oikeasti tehnyt töitä niiden asioiden eteen? Menestys ei tule vaan sillä, että tarpeeksi haluaa.

Puhutko miehesi kanssa asioista, vai oletatko vaan?

Miksi elämä nyt olisi jo ohi? Miten niin et voi vielä saavuttaa niitä haluamiasi asioita?[/QUOTE]

Kun en tiedä miten aloittaisin niistä asioista puhumisen? Onko neuvoja? Mies käsittää sen aina että haluan riidellä. Mikä ei pidä paikkaansa.

 

Mä sitten vihaan noita sanontoja! Jokainen on oman onnensa seppä jne. Joo ehkä on. Mulla vaan ei käynyt tuuri. Mies on kova puhumaan suuria haaveitaan. Mitään niistä ei ole toteuttanut. En vain tiedä mitä tekisin tässä tilanteessa. Onko neuvoja tai vinkkejä?

No itsekin näköjään olet kova puhumaan suuria haaveita, mutta et ole toteuttanut niitä eli hyvin sovitte yhteen. Miten muuten luulet että teillä olisi varaa matkustella jja juhlia 4 lapsen kanssa jos nytkään ei ole?

 

Kun en tiedä miten aloittaisin niistä asioista puhumisen? Onko neuvoja? Mies käsittää sen aina että haluan riidellä. Mikä ei pidä paikkaansa.

Minä aloittaisin sillä, että tekisin niille asioille jotain, mille itse voi tehdä. Eli alat lukea pääsykokeisiin niin, että pääset haluamallesi alalle yliopistoon. Tai menet avoimeen lukemaan niitä aineita, sitäkin väylää pitkin voi päästä eteenpäin.

Sisusta kotisi sellaiseksi kun haluat, jos se ei siis miestäsi haittaa.

Jne.

 

Olen hakenut opiskelemaan mutten päässyt. Olen yrittänyt laihduttaa mutta 4kg jälkeen se stoppaa ja en laihdu. Nämä pienempiä murheita. Mutta mies...elämä kait ihan okei ja moni olisi tyytyväinen mutta kun se ei riitä. Kun haluisin sen miehen jota voisin kunnioittaa. Jota voisin rakastaa ja ikävöidä jos olisin erossa. Kun haluisin sen paremman asunnon. Kun haluisin matkustaa enempi. Kun haluisin sen sosiaalisen elämän johon olisin tyytyväinen.

No mitä jos jätä miehesi ja jäät yh:ksi. Onko todennäköistä että löydät heti uuden miehen? Jos et niin luuletko saavasi yksin paremman asunnon? entä yh:na vilkkaamman sosiaalisen elämän? pystyisitkö matkustaa enemmän?

Mikset nyt matkusta ystävien kanssa? harrasta jotain? käy ulkona? säästä rahaa parempaan asuntoon? (tosin niinkuin varmaan itsekin ymmärrät näitä kaikkia et välttämättä saa ilman lottovoittoa). Joka tapauksessa noiden sun haaveiden toteuttaminen on huomattavasti helpompaa nyt, kun on toinenkin ihminen tuomassa taloon rahaa. Mutta jos et todella pidä miehestäsi, niin eroa.

 

[QUOTE="minä";24877746]No mitä jos jätä miehesi ja jäät yh:ksi. Onko todennäköistä että löydät heti uuden miehen? Jos et niin luuletko saavasi yksin paremman asunnon? entä yh:na vilkkaamman sosiaalisen elämän? pystyisitkö matkustaa enemmän?

Mikset nyt matkusta ystävien kanssa? harrasta jotain? käy ulkona? säästä rahaa parempaan asuntoon? (tosin niinkuin varmaan itsekin ymmärrät näitä kaikkia et välttämättä saa ilman lottovoittoa). Joka tapauksessa noiden sun haaveiden toteuttaminen on huomattavasti helpompaa nyt, kun on toinenkin ihminen tuomassa taloon rahaa. Mutta jos et todella pidä miehestäsi, niin eroa.[/QUOTE]

No ei kait kukaan tiedä saisinko heti miehen. Parempaa asuntoa tuskin saisin yh:na. Sosiaalisesta elämästäkään en tiedä. =/
Voi miksi pitää olla niin raukkis.

 

Nyt ollut ajatuksena että kannattaisiko tästä kuitenkin lähteä? Mitä mieltä olette? Arveluttaa pärjäisinkö henkisesti tai taloudellisesti. Ja sen kanssa, että eka mies jonka kanssa tein lapset ei ollutkaan se oikea.