Mulla on salaisuus :(

Soitin veljelleni kun rohkaistuin kommenteista. Otti asian aika hyvin ja lupasi tulla käymään mahdollisimman pian.

Kyl puhelun jälkeen pääs itku kun toinen esittää rohkeaa ja vahvaa ja silti äänestä kuulee et järkyttyi

:hug:

Voimia sinulle, sanoja minulla ei ole tällaiseen tilanteeseen.

 

Osaatkohan kyynisyydeltäsi kuvitella, että minä (itsekin osin kyynisenä ja skeptisenä ihmisenä) uskoin ap:n tarinan ja itkin ketjua lukiessani, aidosti ajattelin, että voisinpa jotenkin konkreettisesti auttaa tai ainakin sanoillani minimaalisesti helpottaa ap:n oloa. Kun ei sitä oikein voi muuta tehdä täällä. Ja jos tuntisit minut, tietäisit, että empaattisempaa ihmistä saa hakea. Vaikka joku täällä satuilee ja toinen latelee kylmiä ja viiltäviä kommentteja, on meitä ihan oikeasti välittäviä ja empaattisiakin ihmisiä täällä.

Omakehu haisee...

Olihan Blumekin ihan todellinen ihminen suurinpiirtein kaikkien mielestä.

 

[QUOTE="vieras";24818337]Omakehu haisee...

Olihan Blumekin ihan todellinen ihminen suurinpiirtein kaikkien mielestä.[/QUOTE]

Voit poistua tästä ketjusta, jos sinulla ei ole muuta sanottavaa.

Ap:lle voimia!

 

Olet jäänyt vuosien takaa muualta netistä mieleeni lämpimänä ihmisenä, vaikka ei hirveästi koskaan tunnettu. En oikeasti tiedä mitä sanoisin, silloin joskus ajattelin ja toivoin, kun sairaudestasi mainitsit, että kyllä sä vielä pärjäät pitkään.

Halauksia koko sylin täydeltä. Uskon, että löydät viisauden ja voimia tehdä oikeat asiat.

 

Oi, olipa hirveä salaisuus sinulla :'( Ihan ekaksi sanoisin, että älä pidä tuota salaisuutena. Asia on niin iso, ettei sitä pidä kantaa yksin. Tarvitset läheisiäsi, myös niitä lapsia. Sinuna kertoisin heille pikimmiten, koska ovat kuitenkin jo noinkin vanhoja, että ymmärtävät asian hyvin.

En osaa sanoa mitään, mikä auttaisi tai lohduttaisi. Tilanteesi on yksinkertaisuudessaan hirveä ja epäreilu. Voimia kovasti jatkoon :hug:

 

[QUOTE="vieras";24818348]Voit poistua tästä ketjusta, jos sinulla ei ole muuta sanottavaa.

Ap:lle voimia![/QUOTE]

Mikäs sheriffi se sinä olet?

 

Soitin veljelleni kun rohkaistuin kommenteista. Otti asian aika hyvin ja lupasi tulla käymään mahdollisimman pian.

Kyl puhelun jälkeen pääs itku kun toinen esittää rohkeaa ja vahvaa ja silti äänestä kuulee et järkyttyi

Itkekää yhdessä. Itku on mun mielestä parasta, mitä ihmiselle on suotu. Se tekee kipeää, mutta se myös lohduttaa. Mikään muu ei auta niin hyvin kuin itku. Se puhdistaa sielun syövereitään myöten. Varaa veljesi kanssa aikaa. Pullo viiniä ja sopivaa pikkupurtavaa. Syttyttäkää kynttilät ja istukaa puhumaan. Itkemään ydessä, halaamaan ja olemaan vain hiljaa. Yhdessä. Nyt, kun vielä aikaa on. Sanat on oikeastaan aika yhdentekeviä, paljon tärkeämpää on läheisyys. Olkaa molemmat heikkoja ja antakaa voiman kasvaa heikkoudestanne. Teillä on toisenne juuri nyt :heart:

 

Vaikka kaikki sanat tuntuvat nyt tyhjiltä ja turhinta, toivon, että tästä olisi kuitenkin lohtua: Läheisteni elämää katsoessa on tavallaan tuntunut pahimmalta niiden puolesta, jotka eivät ole eläneet elämäänsä niin, että sitä voisi kutsua hyväksi elämäksi. Varsinkin lapsillesi ja muille läheisillesi antamasi aika on kaikkein kullanarvoisinta mitä olet voinut ja voit yhä antaa ja mikä on oikeaa elämää. Se on jotain mistä lapsesi tulevat sinut muistamaan. Kaikille meille tulee lähtö täältä, mutta se millä on lopulta väliä on se mitä täällä olemme ollessamme tehneet. Valitettavasti joillekin tulee lähtö aivan liian aikaisin

 

Olen niin pahoillani. itku tuli. Eikä ole oikein sanoja.

Sellaisen pienen jutun tahtoisin kuitenkin sanoa, että jos/kun kerrot lapsillesi tulevasta niin jätä mainitsematta heille, että todennäköisesti poistut nukkuessasi. Lapset voi alkaa pelätä jokaista tulevaa yötä, eivätkä uskalla nukahtaa. Eli vaikka kerrotkin heille rehellisesti jossain vaiheessa tilanteesta niin älä mainitse tuota yöasiaa.

Paljon voimia sinulle. En tiedä elämäntarinaasi tai mitään, mutta jos voin jotenkin auttaa niin minulle voi laittaa viestiä.

 

Itkekää yhdessä. Itku on mun mielestä parasta, mitä ihmiselle on suotu. Se tekee kipeää, mutta se myös lohduttaa. Mikään muu ei auta niin hyvin kuin itku. Se puhdistaa sielun syövereitään myöten. Varaa veljesi kanssa aikaa. Pullo viiniä ja sopivaa pikkupurtavaa. Syttyttäkää kynttilät ja istukaa puhumaan. Itkemään ydessä, halaamaan ja olemaan vain hiljaa. Yhdessä. Nyt, kun vielä aikaa on. Sanat on oikeastaan aika yhdentekeviä, paljon tärkeämpää on läheisyys. Olkaa molemmat heikkoja ja antakaa voiman kasvaa heikkoudestanne. Teillä on toisenne juuri nyt :heart:

"Kyllä itkeä saa, sillä kyyneleet ovat sydämen pesuvettä" totesi 7v. poikani viime keväänä. Olen kanssasi samaa mieltä Keittis, että itku tekee hyvää.

Ja AP: Ehdottomasti kertoisin lapsilleni ja vanhemmilleni mahdollisimman pian, sillä ethän voi tietää oletko enää huomenna täällä. Puoli vuotta on vain ennuste, jonka lääkärit osasivat antaa. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, josko sinun aikasi onkin jo ensi yönä. Ja en halua tällä pelotella, mutta haluatko todella, että lapsesi joutuvat kohtaamaan tilanteen, ettet herääkään enää aamulla ilman, että ovat osanneet varautua asiaan?

Sinuna ehdottomasti hankkisin jonkun aikuisen asumaan teille nyt heti, yöt ja päivät. Varmistaakseni, että lapsilla on aikuinen läsnä, kun sinä et joku aamu enää avaakaan silmiäsi. Lisäksi hoitaisin lasten huoltajuusasiat kuntoon, jotteivat he katoa lastensuojelun järjestämiin väliaikaisiin koteihin/laitoksiin, kenties jopa erilleen toisistaan.

Paljon voimia sinulle! Niitä tarvitset ja niitä saat läheisiltäsi. Älä anna enää yhdenkään hetken valua käsistäsi. :hug:

 

Tää on niin rankkaa. Vanhemillani on heikko terveys molemmilla, yhdellä lapsellani on todella vaikeaa mielenterveyden kanssa. Ja olen lapsilleni ainoa vanhempi.Mä en haluais kertoa kun tiedän ettei mun lapset kestä sitä, niillä on ollut niin rankkaa muutenkin koko elämänsä ajan.

Tiedän että lapsia ajatellen on pako kertoa, mutta kun mun sydän särkyy siinä kohtaa. Paskin tilanne mitä koskaan voi äitinä kohdalle osua kun joutuu kertomaan lapsille ettei ole enää kauaa täällä

eikös niitä ole vertaistukiryhmiä perheille, jotka ovat tuommoisessa tilanteessa..?
Paljon voimia ja se kertominen kannattaa varmasti..vaikka se ei ole helppoa.

 

:hug: Olen pahoillani, ikävä uutinen, voimia paljon. :hug: :hug:
Kyllä siun on kerrottava läheisille, he voivat sitten valmistautua hetkeen ja saavat myös
ajoissa hyvästellä.

 

[QUOTE="vieras";24818385]Mikäs sheriffi se sinä olet?[/QUOTE]

Siis sä tulet tänne jauhamaan empatiasta ja sen puutteesta, vaikka kaikki muut tukevat ap:ta ja sä olet ainoa joka perseilee tässä ketjussa! Häpeä idiootti.

ap.. voimia!!

 

Oma mitättömyys suututtaa, voi jos olisi joku keino jolla auttaa.


:hug:

 

Itkekää yhdessä. Itku on mun mielestä parasta, mitä ihmiselle on suotu. Se tekee kipeää, mutta se myös lohduttaa. Mikään muu ei auta niin hyvin kuin itku. Se puhdistaa sielun syövereitään myöten. Varaa veljesi kanssa aikaa. Pullo viiniä ja sopivaa pikkupurtavaa. Syttyttäkää kynttilät ja istukaa puhumaan. Itkemään ydessä, halaamaan ja olemaan vain hiljaa. Yhdessä. Nyt, kun vielä aikaa on. Sanat on oikeastaan aika yhdentekeviä, paljon tärkeämpää on läheisyys. Olkaa molemmat heikkoja ja antakaa voiman kasvaa heikkoudestanne. Teillä on toisenne juuri nyt :heart:

Oi kuinka kauniisti sanottu.

 

Mä itkin kovastikin kun tähän ketjuun törmäsin. Olen ihan sanaton. Ainut mikä tuli mieleen, oli se, että lapsen näkökulmasta haluaisin tietää rehellisesti, jotta olisi aikaa koota äidistä ne muistot mitkä sitten kantaisi tulevaisuudessa. Eli haluaisin kuulla suoraan kaiken.

 

:hug: olen samassa tilanteessa kanssasi,tosi mulla ennuste 5v mut kuittenkin,en ole kertonut kin lapsen isälle. Kerran jo selättänyt tän taudin nyt tuli uudelleen.Mulla useampi perussairaus. Kamala kantaa salaisuutta sisällään ja kattella noita 3 ja huomenna 13v lapsosia,miettien kaunako saan heitä seurata?

Haluasitko yksörillä vaihtaa ajatuksia,laita tulemaan jos kiinnostaa. Musta olisi ainakin kiva jutella "kanssatoverin kanssa"

 

Voimia Seanna.

Salaisuutesi on iso ja raskas.

Läheisilläsi on kuitenkin oikeus tietää. Olet jo avannut kertomisen pään puhumalla veljellesi. Koulun kautta lapsilla on mahdollisuus psykologin vastaanottoon. Mitä jos ottaisit koulupsykologiin yhteyttä, ja neuvottelisit hänen kanssaan kuinka edetä lasten kanssa? Näin saisit pään auki myös sinne, ja lapsilla olisi sielläkin turvallinen ympäristö, jossa käsitellä asiaa??

Ja niin ikävää kuin se onkin, niin asioita todella on hyvä lähteä purkamaan mahdollisimman pian, jos ei tiedä "aikaansa", mutta noinkin lyhyt aika on elinennustetta annettu.

Otan todella osaa tilanteeseesi. Olen hyvin pahoillani sinun ja lastesi puolesta, sekä kaikkien läheistesi. <3

 

Mä itkin kovastikin kun tähän ketjuun törmäsin. Olen ihan sanaton. Ainut mikä tuli mieleen, oli se, että lapsen näkökulmasta haluaisin tietää rehellisesti, jotta olisi aikaa koota äidistä ne muistot mitkä sitten kantaisi tulevaisuudessa. Eli haluaisin kuulla suoraan kaiken.

Minäkin haluaisin kuulla suoraan.. helpompi olisi käsitellä asiaa sen kanssa joka kuolemassa, kysyä kaikki kysymykset yms.

Voimia sinne!

 

Noniin. Soitin lastensuojeluun ja huomenna aamulla olisi sitten viranomaisten järjestämä verkostopalaveri missä käydään tilanne läpi ja mietitään miten toimitaan jatkossa. Ongelma kuulemma on se, että olen arki- illat ja yöt yksin ja tää on se suurin huolenaihe, myös minulle. Voi olla hyvinkin mahdollista, että lapset sijoitetaan kodin ulkopuolelle kunnes Jääkärin palvelus päättyy.

Perheneuvolaan otetaan yhteys vasta huomisen palaverin jälkeen, kunhan ensin poikien lääkäri on antanut oman arvionsa siitä kestääkö varsinkaan tuo 11v. kuulla tätä asiaa vielä.

 

En minä osaa nyt muuta, kuin että hyvä että puhut ja haet tukea Seanna. Voimia, isosti voimia ja halaus, näin tuntemattomalta palstailijalta toiselle.

 

Voi Seanna, sinulle ja lapsillesi paljon voimia tulevaan. Teit todella ison palveluksen lapsille, että otit pikaisesti yhteyden lastensuojeluun. Näin lasten asioita voidaan valmistella jo nyt, eikä vasta sitten. Saat varmaan itsekin hieman levollisuutta mieleesi, kun saat mahdollisuuden tuoda oman toiveesi lasten mahdollisissa sijoitusasioissakin kuuluviin. Saank kysyä, onko Jääkäri miehesi / lasten isä vai joku sukulainen, joka kuuluu verkostoosi?

 

Noniin. Soitin lastensuojeluun ja huomenna aamulla olisi sitten viranomaisten järjestämä verkostopalaveri missä käydään tilanne läpi ja mietitään miten toimitaan jatkossa. Ongelma kuulemma on se, että olen arki- illat ja yöt yksin ja tää on se suurin huolenaihe, myös minulle. Voi olla hyvinkin mahdollista, että lapset sijoitetaan kodin ulkopuolelle kunnes Jääkärin palvelus päättyy.

Perheneuvolaan otetaan yhteys vasta huomisen palaverin jälkeen, kunhan ensin poikien lääkäri on antanut oman arvionsa siitä kestääkö varsinkaan tuo 11v. kuulla tätä asiaa vielä.

:hug: Voimia ja tsemppiä jaksamiseen :hug:

 

Voi Seanna, sinulle ja lapsillesi paljon voimia tulevaan. Teit todella ison palveluksen lapsille, että otit pikaisesti yhteyden lastensuojeluun. Näin lasten asioita voidaan valmistella jo nyt, eikä vasta sitten. Saat varmaan itsekin hieman levollisuutta mieleesi, kun saat mahdollisuuden tuoda oman toiveesi lasten mahdollisissa sijoitusasioissakin kuuluviin. Saank kysyä, onko Jääkäri miehesi / lasten isä vai joku sukulainen, joka kuuluu verkostoosi?

Jääkäri on veljeni aikuinen poika, joka on asunut meillä alkuvuodesta lähtien kun jouduin alkuvuodesta sairaalaan ja menetin osittain liikuntakykyni.

 

Voimia. Kenelle lapsesi jäävät jos kuolet pois?