Miehen kommentti...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mä vaan..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Taitaa olla miehen vaihto kohta se paras vaihtoehto, en kyllä kuuntelis huoritteluja, millään verukkeella.
Kuten en myöskään soittelisi kesken illanvieton, tulen kun tulen, kunhan kotiin tulen ja mitään väliaika tarkistuksia ei myöskään mulle tarvitsis soitella.

Sehän tuntuu vievän sua kuin pässiä narussa, ja sä menet perässä.

Nyt omaa mielipidettä peliin ja teet mikä susta tuntuu hyvältä, se kun ei ole mieheltä pois, ja hitto vaikka vähän oliskin, niin siitä vaan.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mä vaan..;24840102:
Huvittavinta tässä on se että mies kuulemma elää mun tossun alla!
Mä kun päätän kaikesta ( koska mies ei saisi koskaan mitään aikaiseksi, mä teen ihan kaiken ja suunnitelen joululahjat, yms. ) :P

Sulla on kusipää mies! Mä tunnen tollaset miehet. Miehesi voi sanoa hyvällä omallatunnolla eläväsi sun tossusi alla, koska sä päätät muka asiat. (miehesi perustelee noin) Noh eihän hän osaa sanoa juuta eikä jaata, joten siksi sä joudut päättämään asiat. Noh... Tähän sun opiskeluun miehesi sanoi sanansa, koska hän ajatteli haluavansa hyötyä sinusta vielä enemmän että sinä elättäisit hänet ja hän saisi mennä miten haluaa, eikä sallisi moittimisia, koska hän perustelisi sitä sillä kuten aiemminkin, että sinä päätät asioista, joten kai mä saan mennä miten haluan ja olla vaikka ilman töitä. Hän on yksinkertainen mies, mutta myös hyvin itsekäs. Mä jättäisin tollasen lurjuksen heti.
 
MIKSI sä olet tuommoisen miehen kanssa?

Olet näköjään jo terapiat ja muut koettanut, ja mies on sama sika kuin ennenkin, niin MIKSI sä jatkat? Siksi, kun mies "on hyvä isä lapsille"?

Hitot, eikä ole. Yksikään mies, joka huorittelee lastensa äitiä, ei ole hyvä isä lapsilleen.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Alkuperäinen kirjoittaja MÄ vaan..;24840051:
Mulla olisikin jo työpaikka valmiina- oma lh:n toimeni voidaan muuttaa sh:ksi jos ja kun joskus opiekelen ja valmistun. Esimies on luvannut mulle vapaapäiviksi opiskelupäivät, joten olisi suhteellisen helppoalkin opiskella nyt.
Kaiken lisäksi saisin suorittaa osan harjoitteluista oman työpaikan toisella osastolla palkallisena, joten sekään ei söisi rahaa kovin paljoa.

Yksityisellä lisäksi on hiukan parempi palkka kuin kunnallisella ( 100- 200e ).

Ihan ehdottomasti lähdet opiskelemaan, toihan on ihannetilanne! :) Laita mies vaihtoon jos hän vaatii sinua elämään hänen mielikseen, älä yhtä ja ainoaa elämääsi tuhlaa sellaisen kanssa! Onko se edes rakkautta, jos toinen ei iloitse sun kanssa kun sun elämässä tapahtuu jotain kivaa, tai että ei halua sun tekevän asioita joista nautit, ei halua sun toteuttavan itseäsi. Miehesi kannattaisi ottaa ennemmin vaikka koira.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama ja bud
Alkuperäinen kirjoittaja Mä vaan..;24840112:
Mä olen jo katkera ja koen että mies rajoittaa elämääni, lopulta olen 70-v ja "kaikki" kiva jäi kokematta ja elmättä koska mies ei halunnut sitä ja tätä :(

Vaikuttaa siltä, että miehesi ei ole psyykkisesti tasapainossa, mutta älä alistu sellaisen vallan alle, tai sairastut itsekin. Jokaisella on oikeus tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset, ja terve ihminen pystyy elämään toisen tekemien päätösten kanssa, kun on kyse täysin arkipäiväisistä valinnoista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mä vaan..;24840112:
Mä olen jo katkera ja koen että mies rajoittaa elämääni, lopulta olen 70-v ja "kaikki" kiva jäi kokematta ja elmättä koska mies ei halunnut sitä ja tätä :(

Oi voi, katkeruus on paha merkki siitä, että metsään on menty ja pitkälle :( Toisaalta tosi hyvä, että tiedostat tämän tunteen itsessäsi. Sanoisin, että tässä sinulle on se käännekohta, jossa lähdet toteuttamaan oman näköistä elämääsi.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
Oi voi, katkeruus on paha merkki siitä, että metsään on menty ja pitkälle :( Toisaalta tosi hyvä, että tiedostat tämän tunteen itsessäsi. Sanoisin, että tässä sinulle on se käännekohta, jossa lähdet toteuttamaan oman näköistä elämääsi.

Käännekohta tuli jo pari kk sitten kun päätin että eroa. Sen sanottuani mies ensin raivottuaan tokaisi ettei suostu sellaiseen ( =olemaan erossa lapsistaan tai maksamaan elareita ) eli hänen mielikseen lähdin pariterapiaan.
Mulla vaan on koko ajan sellainen olo että mies ei ole kanssani oikeista syistä vaan juurikin sen takia ettei tarvitse asua yksinään ja maksaa niitä elatusmaksuja..Että katkerako..kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mä vaan..;24840226:
Käännekohta tuli jo pari kk sitten kun päätin että eroa. Sen sanottuani mies ensin raivottuaan tokaisi ettei suostu sellaiseen ( =olemaan erossa lapsistaan tai maksamaan elareita ) eli hänen mielikseen lähdin pariterapiaan.
Mulla vaan on koko ajan sellainen olo että mies ei ole kanssani oikeista syistä vaan juurikin sen takia ettei tarvitse asua yksinään ja maksaa niitä elatusmaksuja..Että katkerako..kyllä.

Sinun onnesi on, ettet tarvitse miehen lupaa eroon. Lastenvalvojalla sitten sovitte, miten ero käytännössä lasten kanssa hoituu. Miehesi varmasti suuttuu ja kiukustuu hyvin paljon, mutta yritä nousta sen yläpuolelle. Harvoin ketään suoraan tai edes epäsuoraan kehoittaisin näin vähäisillä tiedoilla eroamaan, mutta sinun kanssasi melkein tekisin niin. Koska olet itsekin ajatellut eron olevan helpottava tekijä elämässäsi.
 
Sinun onnesi on, ettet tarvitse miehen lupaa eroon. Lastenvalvojalla sitten sovitte, miten ero käytännössä lasten kanssa hoituu. Miehesi varmasti suuttuu ja kiukustuu hyvin paljon, mutta yritä nousta sen yläpuolelle. Harvoin ketään suoraan tai edes epäsuoraan kehoittaisin näin vähäisillä tiedoilla eroamaan, mutta sinun kanssasi melkein tekisin niin. Koska olet itsekin ajatellut eron olevan helpottava tekijä elämässäsi.

Kai mä yritän vielä, ainakin terapian ajan. Mä en vaan näe koko hommalla mitään jatkoa, enkä voi lempata miestä pihallekaan :/ Kuten hän itse sanoi- ei suostu maksamaan elareita tai lähtemään minnekään yksiön murjuun ilman lapsia.
Hah, en voisi kuvitella lapsia hänelle- eihän hän heidän kanssaan mitään tee..Viikonloppukin on "pilalla" jos mulla on töitä kun hänellä ei sitten ole vapaata koko viikon aikana. Saa kyllä mun kotona ollessani olla ihan niin vapaasti kuin haluaa eikä tarvitse tehdä mitään kotitöitä- mä siivoan ja laitan kaiken omien vapaapäivieni aikana.

Mutta...toki mä häntä rakastan, enkä hlalua hänelle mitään kurjaa- siksi vielä yritän terapian voimin jos mä saisin kadonneet tunteet nousemaan ja kokisin että tässä suhteessa on järkeä ja toivoa paremmasta huomisesta. Ei mun elämäni mitään yhtä ja pelkkää kurjuutta ole, se suuri tunne vaan puuttuu kokonaan ja se päivä jolloin mies on jossain muualla on ihanan rauhallinen ja rentouttava :(

Mä olen ihan pihalla ja tunteet menevät vuoristorataa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mä vaan..;24840312:
Kai mä yritän vielä, ainakin terapian ajan. Mä en vaan näe koko hommalla mitään jatkoa, enkä voi lempata miestä pihallekaan :/ Kuten hän itse sanoi- ei suostu maksamaan elareita tai lähtemään minnekään yksiön murjuun ilman lapsia.
Hah, en voisi kuvitella lapsia hänelle- eihän hän heidän kanssaan mitään tee..Viikonloppukin on "pilalla" jos mulla on töitä kun hänellä ei sitten ole vapaata koko viikon aikana. Saa kyllä mun kotona ollessani olla ihan niin vapaasti kuin haluaa eikä tarvitse tehdä mitään kotitöitä- mä siivoan ja laitan kaiken omien vapaapäivieni aikana.

Mutta...toki mä häntä rakastan, enkä hlalua hänelle mitään kurjaa- siksi vielä yritän terapian voimin jos mä saisin kadonneet tunteet nousemaan ja kokisin että tässä suhteessa on järkeä ja toivoa paremmasta huomisesta. Ei mun elämäni mitään yhtä ja pelkkää kurjuutta ole, se suuri tunne vaan puuttuu kokonaan ja se päivä jolloin mies on jossain muualla on ihanan rauhallinen ja rentouttava :(

Mä olen ihan pihalla ja tunteet menevät vuoristorataa :(

Mä en tietenkään tunne tilannettasi kuin nyt muutaman lauseen verran. Mutta nekin tuovat paljon välähdyksiä entisestä elämästäni. Oma tilanteeni ei tosin ollut noin paha, mutta tarpeeksi kuitenkin. Siksi uskallan nyt vähän neuvoa, josko siitä olisi jotain apua.

Ensinnäkin, terapia ei auta, jos siinä ei ole sydämestään mukana. Miten mulle tulee sellainen ajatus, että olet päätöksesi sisimmässäsi tehnyt, mutta nyt vain roikut mukana velvollisuuden tunteesta? Voi olla, että olen väärässä, mutta kuuntele itseäsi. Mitä tekisit, jos saisit ihan itse päättää jatkon?

Toisekseen, toisen sääliminen on väärä syy olla yhdessä. Tämäkin tunne on tärkeä tiedostaa, jos sellaista tuntee. Mä tunsin ja sekoitin sen muuhun, syyllistin itseäni.

Kolmanneksi, sitten kun alkaa tuntua siltä, ettei enää tiedä mikä oli oma ajatus ja mikä ei, tai miten asiat ovat edenneet tiettyyn pisteeseen, pitää pysähtyä. Tuo tunteiden vuoristorata kuulostaa vähän siltä, vaikka on toki paljon muutakin. Itsensä hukkaaminen on se viimeinen piste, jolloin pitää herätä olemaan itsekkäämpi.

Voimia paljon ja jos haluat mustalla nikillä lähestyä, voit tehdä niinkin. Muutoin jatketaan tarpeen vaatiessa vaikka tässä :)
 
Mä en tietenkään tunne tilannettasi kuin nyt muutaman lauseen verran. Mutta nekin tuovat paljon välähdyksiä entisestä elämästäni. Oma tilanteeni ei tosin ollut noin paha, mutta tarpeeksi kuitenkin. Siksi uskallan nyt vähän neuvoa, josko siitä olisi jotain apua.

Ensinnäkin, terapia ei auta, jos siinä ei ole sydämestään mukana. Miten mulle tulee sellainen ajatus, että olet päätöksesi sisimmässäsi tehnyt, mutta nyt vain roikut mukana velvollisuuden tunteesta? Voi olla, että olen väärässä, mutta kuuntele itseäsi. Mitä tekisit, jos saisit ihan itse päättää jatkon?

Toisekseen, toisen sääliminen on väärä syy olla yhdessä. Tämäkin tunne on tärkeä tiedostaa, jos sellaista tuntee. Mä tunsin ja sekoitin sen muuhun, syyllistin itseäni.

Kolmanneksi, sitten kun alkaa tuntua siltä, ettei enää tiedä mikä oli oma ajatus ja mikä ei, tai miten asiat ovat edenneet tiettyyn pisteeseen, pitää pysähtyä. Tuo tunteiden vuoristorata kuulostaa vähän siltä, vaikka on toki paljon muutakin. Itsensä hukkaaminen on se viimeinen piste, jolloin pitää herätä olemaan itsekkäämpi.

Voimia paljon ja jos haluat mustalla nikillä lähestyä, voit tehdä niinkin. Muutoin jatketaan tarpeen vaatiessa vaikka tässä :)

Terapiaan menin tosiaan miehen toiveesta. Perusajatus mulla oli että käyn siellä hänen kanssaan, hylkäämättä ajatusta yhdessä olemisesta. Tosin, olisin eronnut ellei mies olisi sanonut että ei suostu eroon. Että joo, päätös oli tehty ja olin siihen henkisesti niin valmis kuin vaan, mutta ei.
Kantti ei riittänyt jatkamaan kun mies sanoi että pihalleko hänet heitän ja että mistä yksinäinen mies asunnon saa :/

Miten mies yhden terapian avulla mihinkään muuttuisi, koska naureskeli sielläkin omalle aggressiivisuudelleen ja äkkipikaisuudelleen..Liekkö sitten ollut sitä hänen "leikkisää huumoriaan" mutta mua ei naurattanut. Hänhän huutaa ja haukkuu töissä pomoa ja työkavereitakin ja kun ehdotan työpaikan vaihtoa se ei käy koska mulla on vuorotyö- vaikka saisin niinkin että tekisin pelkkää arkiaamua..

Kotona viettää aikaa tietokoneella pelaillen, jos mä olen töissä niin saattaa olla lasten kanssa kolmekin tuntia putkeen pelaten jotain peliä..
Mutta on hänessä hyvätkin puolet- välillä menee lasten kanssa ulos, eikä alkoa käytä juuri ollenkaan. Pääsääntöisesti kuitenkin elo on rauhallista ja ihan ok. Sitä hän mulle sanoikin kun mainitsin erosta, että senkö saa palkaksi kun on käynyt töissä ja ollut kotona perheen luona. Mulle siitä tuli olo että hän on tehnyt kaiken sen vastentahtoisesti :(

Mä tiedän että eron tullessa kaikki siitä seuraava paha olo ( niin lasten kuin kaikkien muidenkin ) on minun syytäni, samoin kaikki muukin mikä siitä seuraa ( jos mies vaika joutuu työttömäksi kun ei saa pidettyä elämäänsä kasassa..) Siksi täytyy olla äärimmäisen varma siitä että se ero on juuri se parempi vaihtoehto :(
Erikoinen juttu opn se että mitä olen lukenut juttuja, kuunnellut kavereita, yms. aika monella on samantyyppisiä asioita parisuhteessa. Että "ovatko kaikki miehet samanlaisia"..Mun mies sanoikin että mua ei ole luotu parisuhteeseen. Ehkä ei olekaan.
 

Yhteistyössä