"ihana" anoppi ja appiukko

Siis rakennamme taloa ja vanha appiukko touhaa siellä joka päivä itekseen. Tekee mitä mieleen tulee. No, olen sanonut heille, et ollaan miehen kanssa sovittu et sunnuntai on viikon lepopäivä ja perhepäivä, et lapsille aikaa, ettei mene ihan liiallisuuksiin tämä homma.

Nyt on jo toinen sunnuntai, kun anoppi soittaa mun miehelle, et appiukko on mennyt sinne teidän raksalle ja odottaa suaki sinne. No, mä olen suuttunut miehelle et sano niille, et sä et mene sunnuntaisin. No, se ei uskalla vanhoille vanhemmilleen sanoa mitään ja sen on pakko mennä kattoon perään, et mitä se tekee ja ettei se loukkaa tms. Eli tässä sitte taas keksitään jotain tekemistä tällekin päivää. Kun olis edes ystäviä enemmän et vois keksiä jotain!!

Sitte mä olin menossa laminaattia valitseen ja vein pojan anopille siks aikaa niin se sano "onko se kovin harmaata se laminaatti, kun tämä meidän lattia on ollu niin hyvän väristä. Ei nyt kannata harmaata sitten ottaa" samoin tapeteista " ei saa mitään lapsellisia valita, kun lapset on jo kuitenki noin isoja" ja oletko käynyt nyt siellä ja siellä liikkeessä.

sitte rahasta molemmat "taasko olet ostanut ja tuhlannut" kun ostin kesällä aurinkotuolin "voi hyvänen aika, millä te nyt sitte talon maksatte" ja sitte aina, kun lapset sanoo vaikka saaneensa jonku levyn tms. vaikka en ostele siis jatkuvasti, mun joskus ni aina saan kuulla. Sitte ne kyselee "paljonko teillä on velkaa? Paljonko teillä on rahaa jäljellä" mua ärsyttää ja sanoinki viimen tohon velkaan, et "taskut täynnä"...

Mä en oikeen nyt tiedä, et miten mun pitäis suhtautua tähän. Olen koittanut ajatella, että he on kuitenkin miehen vanhemmat, et miehen tehtävä olis sanoo, et ei saa puuttua. Ja et en halua riitoja, kun olen kerran joutunut pyytää niiltä anteeksi, vaikka he alotti koko sopan mut meillä meinas mennä miehen kanssa niin välit solmuun, et jouduin nöyrtyä. Ja mies ei sano, vaikka pyydän. Et pitääkö tässä ottaa ja kerran karjasta, kun ne ei ole takaamassa eikä senttiäkään ole niillä meissä kiinni. Yhtään ei olla rahaa sieltä ruinattu eikä ole kyllä tarjottukaan. Vai onko vain parempi kestää ja olla hiljaa.

 

Vaihdetaan osia. Voi kun minunkin ongelmat olisi tuota tasoa.

 

Parempi vain antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

Siitä sunnuntaityöstä sanoisin nyt sille papalle henkilökohtaisesti ja tiukasti, että sitä ette tee.

Pappanne on vanhan liiton miehiä ja näkee syksyn olevan tulossa ja päivien lyhenevän, ja nyt ei enää voi katsoa onko arki eli sunnuntai. Tämä on siis hänen lähtökohtansa, otaksun. Ja siihen lähtökohtaan on vaikea tunkea ajatusta siitä, että miehesi, Suuri Talonrakentaja, käyttää hyvää valoisaa työaikaa lapsienne kanssa leikkimiseen.

Se on sitä paljon puhuttua sukupolvien kuilua, ja tämä kitka ja ärsytys on hinta, jonka maksatte saamastanne avusta.

 

Miehen tehtävä on laittaa omat vanhempansa kuriin ja jos itselle tulee tuollaista holhousta (loukkausta omaa älyä kohtaan) niin sanoo jämptisti, että tietää kyllä mitä tekee ja osaa tehdä omat päätökset.

 

No häh, miksi appivanhemmat pitää laittaa kuriin? En ymnmärtänyt mitä kauheata nyt olis tapahtunut.

Vanhat ihmiset, auttavat rakennushommissa, hoitavat lasta. Sanovat sitä ja tätä,
ovat huolissaan riittääkö teidän rahat, eivät osaa ilmaista sitä (tai muita asioita) fiksusti.

No onko mitään väliä mitä tapettia *anopin* mielestä pitää ostaa? Sanot, että kiitos neuvosta, hyvä pointti ja ostat sellaisen josta tykkäät.

Kannattaa oppia keskustelemaan asioista, siis ei riitelemään, ei saa ottaa henkilökohtaisesti ja loukkantua. Itse sanoisin takaisin, että joo hyvinhän tässä menee, ei ole rahaongelmia ja kas, minä taas tykkään tästä tuolista ihan hirveästi, eikö olekaan nätti?! Rahaa on juuri sopivasti, ai paljon, no, tarpeeksi. Ei teidän siitä tarvitse huolehtia.

Ja tämä kaikki siis niin ystävällisesti kuin vain osaat. Se on sitten toisen vika jos mopo karkaa käsistä.

 

Vaihdetaan osia. Voi kun minunkin ongelmat olisi tuota tasoa.

Peesi,mäkin ottasin noi "ongelmat" kirkuen ilosta vastaan.

 

[QUOTE="Vieras";24835226]Siis rakennamme taloa ja vanha appiukko touhaa siellä joka päivä itekseen. Tekee mitä mieleen tulee. No, olen sanonut heille, et ollaan miehen kanssa sovittu et sunnuntai on viikon lepopäivä ja perhepäivä, et lapsille aikaa, ettei mene ihan liiallisuuksiin tämä homma.

Nyt on jo toinen sunnuntai, kun anoppi soittaa mun miehelle, et appiukko on mennyt sinne teidän raksalle ja odottaa suaki sinne. No, mä olen suuttunut miehelle et sano niille, et sä et mene sunnuntaisin. No, se ei uskalla vanhoille vanhemmilleen sanoa mitään ja sen on pakko mennä kattoon perään, et mitä se tekee ja ettei se loukkaa tms. Eli tässä sitte taas keksitään jotain tekemistä tällekin päivää. Kun olis edes ystäviä enemmän et vois keksiä jotain!!

Sitte mä olin menossa laminaattia valitseen ja vein pojan anopille siks aikaa niin se sano "onko se kovin harmaata se laminaatti, kun tämä meidän lattia on ollu niin hyvän väristä. Ei nyt kannata harmaata sitten ottaa" samoin tapeteista " ei saa mitään lapsellisia valita, kun lapset on jo kuitenki noin isoja" ja oletko käynyt nyt siellä ja siellä liikkeessä.

sitte rahasta molemmat "taasko olet ostanut ja tuhlannut" kun ostin kesällä aurinkotuolin "voi hyvänen aika, millä te nyt sitte talon maksatte" ja sitte aina, kun lapset sanoo vaikka saaneensa jonku levyn tms. vaikka en ostele siis jatkuvasti, mun joskus ni aina saan kuulla. Sitte ne kyselee "paljonko teillä on velkaa? Paljonko teillä on rahaa jäljellä" mua ärsyttää ja sanoinki viimen tohon velkaan, et "taskut täynnä"...

Mä en oikeen nyt tiedä, et miten mun pitäis suhtautua tähän. Olen koittanut ajatella, että he on kuitenkin miehen vanhemmat, et miehen tehtävä olis sanoo, et ei saa puuttua. Ja et en halua riitoja, kun olen kerran joutunut pyytää niiltä anteeksi, vaikka he alotti koko sopan mut meillä meinas mennä miehen kanssa niin välit solmuun, et jouduin nöyrtyä. Ja mies ei sano, vaikka pyydän. Et pitääkö tässä ottaa ja kerran karjasta, kun ne ei ole takaamassa eikä senttiäkään ole niillä meissä kiinni. Yhtään ei olla rahaa sieltä ruinattu eikä ole kyllä tarjottukaan. Vai onko vain parempi kestää ja olla hiljaa.[/QUOTE]

näytä missä raja menee!niin mäkin olen joutunut tekemään kun mun mies ei sano vanhemmilleen mitään vastaan.mä sanon ja näytän ettei MUN asioihin puututa.

 

Entä jos ehdotat miehelle, että ensi lauantaina soittaa appiukolle, että "En ole huomenna menossa raksalle - pidä sinäkin, vanha Isä, vapaapäivä huomenna. "

Ennen puhelua käytte asian läpi yhdessä - haluaako mies olla perheen kanssa vai lähteä raksalle?
Jos hän haluaa lähteä mielummin raksalle, niin tehkää uusi sopimus, jonka mukaan miehen on joka päivä oltava raksalla.
Samoin appiukon on jokapäivä oltava raksalla...

Anna vähän liekaa, niin eiköhän se siitä...
Niin ja kehitä sinä jotain mukavaa tekemistä lasten kanssa, mieluiten jotain kivaa ja rentouttavaa...

Ehkä sen miehenkin mieli alkaa halajamaan vapaalle, kun tarpeeksi painaa hommia siellä rakennuksilla ja oppii samalla sanomaan isällensäkin sen.