Komensin kaverin lasta, oikein vai väärin?

Tapahtui muutama päivä sitten:

Kaverini oli tyttönsä (3,5 v) kanssa käymässä kylässä. Istuimme kahvipöydässä ja tyttö tutkiskeli kämppääni siinä. Minulla on kissa, joka on hyvin ihmisrakas ja joka tulikin lapsen luo heti kun tyttö vähän kutsui "kis kis". Kaverini kertoili kuulumisiaan ja minä sivusilmällä seurasin kun kissa meni tytön luo puskemaan ja silityksiä kaipaamaan. Aluksi tyttö hoitikin kissaani nätisti ja näytti olevan riemuissaan siitä miten eläin silityksistä piti.
Ja sitten, yhtäkkiä tyttö alkoi puristella kissaani kovakouraisemmin, kissa tietenkin säikähti ja pyrki kauemmas. Tyttö sieppasi hännästä kiinni ja kiskaisi voimalla, kissa rääkäisi ja minä kiljaisin että "*tytön nimi* EI!"

Kissani on sitä sorttia joka ei koskaan käytä kynsiään, ei edes koiria tavatessaan vaikka niitä pelkääkin ja niille sähisee, eikä siis nytkään.

Minä hyppäsin väliin ja irrotin tytön kissasta ja kissa syöksyi sohvan alle. Sanoin aika tiukasti tytölle silmiin katsoen että kissaan ei saa koskea jos ei osaa koskea sievästi, ja että eläimeen sattuu. En huutanut tai mitään, mutta tyttö taisi säikähtää ja alkoi itkemään. Tässä vaiheessa kaverinikin reagoi tilanteeseen (oli tilanteen tapahtuessa vain tuijottanut pöllämystyneenä, toisaalta kaikki tapahtui niin nopeasti) ja otti tytön syliin ja halasi ja lohdutti ja leperteli, eikä kommentoinut sanallakaan tilannetta. Itsekin taputin tyttöä päälle ja sanoin ystävällisesti että ei se mitään, kunhan muistaa ensi kerralla, ja että täti vain säikähti kovasti. Loppu vierailun kaverini oli jähmeä ja lähti pois niukkasanaisesti.

Myöhemmin sain sitten kuulla yhteisen kaverimme kautta miten hälle kaverini oli raivonnut miten olin _huutanut_ hänen lapselleen jonkun typerän katin takia ja että tämä on justiinsa tätä kun lapseton joka ei mistään tajua "ylittää rajan" ja että ei kyllä aio lastaan enää minulle kylään tuoda saati sitten itse enää käydä jne jne.

Asiaa puitiin sitten facebookissa yksityisviesteillä. Minä selitin että reaktio oli tullut automaattisesti, ja että kissani on minulle rakas enkä tietenkään salli sitä satutettavan. Kaverini tulkitsi tämän niin että en välitä paskaakaan hänen lapsestaan ja että on sairasta nostaa joku kissa noin tärkeäksi. Minä totesin että pitäähän nyt herranjestas lapsenkin oppia että eläimiä kohdellaan kunnioitettavasti. Tämä sitten kaverini mielestä oli taas viisastelua ihmiseltä joka ei mitään mistään tiedä.

Itseäni ärsyttää tilanne ja kaverini on verisesti suuttunut. Kumpi tässä nyt teki enemmän väärin? Kuulostaa siltä että jos minä en olisi puuttunut tilanteeseen niin kaverini olisi antanut tytön kiskoa kissaa hännästä vaikka maailman tappiin asti koska kyseessä on "vain" eläin.

...ymmärrän että se oma lapsi on maailmansa napa ja rakkain ja noin, mutta kyseessä oli _minun_rakas_lemmikkini_ joka on niin höperö ettei edes puolusta itseään. Tosin mielestäni vieläkin suuremmalla syyllä tilanteeseen olisi pitänyt puuttua salamannopeasti, jos olisi ollut riski että kissa alkaa kynsimään/puremaan lasta puolustautuakseen. Mitähän kaverini siihen olisi sitten sanonut? Varmaan vaatinut kissan päätä pölkylle -_____-

 

Kaverisi ylireagoi. Lasten on hyvä oppia heti pienestä, että eläimiä ei saa "kiusata".

 

Sä teit aivan oikein.

Lapsen äiti laiminlöi velvollisuutensa, kun ei vahtinut lastaan.

En toki voi tietää, miten oikeasti komensit lasta (ts. huusitko vai olitko muuten kohtuuttoman tiukkasanainen), mutta jos kaikki tapahtui kuten kerroit niin sä et tehnyt mitään väärää.

 

mielestäni tuollaisessa tilanteessa ei voi olla "kohtuuttoman tiukkasanainen". Tuon ikäisen lapsen pitää ehdottomasti ymmärtää jo se, että eläintä ei kiusata.

Meillä tulee omille lapsille "tiukkaa tekstiä / huutoa" välittömästi, mikäli eläimiä kiusaa. Ja aivan varmasti komennan samoin myös vieraiden lapsia, mikäli eläinten kiusaamista näen.

Toisin sanoen, lapsen äiti ensinnäkin laiminlöi lapsensa vahtimisen ja sen lisäksi ylireagoi naurettavasti. AP:lla ei mielestäni ole mitään anteeksi pyydettävää, todella noloa käytöstä lapsen äidiltä...

 

Ne joilla ei ole lemmikkejä eivät vaan tajua että lemmikki ei ole leikkikalu jota voi revellä miten huvittaa.Itse samasta asiasta olen verisesti joutunut ottamaan yhteen ja tuttavapiirini kävi hyvin pieneksi ja minut on leimattu natsiksi,vittumaiseksi ämmäksi joka ei ymmärrä pieniä lapsia vaikka itselläänkin niitä on.
Mä kun olen aina vaatinut tuttavapiirin mukuloilta samaa käytöstä kuin omiltani.Koskien sekä meidän perheen lukuisia lemmikkejä että yleistä käyttäytymistä,sitä että lelut siivotaan leikin jälkeen pois eikä lähdetä kotiin ja jätetä sitä yksin mun ja mun mukuloiden hommaksi.Mä olen asiasta sanonut vierailijoille,sekä lapsille että niiden vanhemmille ja kahden kerran jälkeen jos homma ei toimi,kolmatta kertaa meille ei sitten olekkaan tultu. =)

 

Oikein teit. Lasten on opittava miten eläinten kanssa ollaan. Jos kotona ei ole lemmikkejä, tai sallitaan mikä vaan niin ei lapsi opi. Meillä on elukoita talo täynnä, ja 2 vuotias osaa jo kohdella nätisti. Ja jos ei kohtele, niin MINÄ ärähdän.

 

Oikein teit, kun sanoit... Pitää oppia eläimiä kohtelemaan nätisti... ja onhan se ny lapsellekin vaaraksi, jos alkaa liian kovakouraisesti kohtelemaan eläintä (kun se eläin tosiaan lopulta jossain vaiheessa alkaa itseään puolustamaan....)

Tietenki se, että jos olet vähän liikaa korottanut ääntäsi, ni ei ole hyvä.. toisaalta senkin ymmärtää: ihmiset kun tuuppaa säikähtäessään tekemään niin *näkee sielunsa silmin sen, kun ekaa kertaa kiljuu omalle lapselleen : "ei saa vetää hännästä, ei!!! irti!!!""*

Mua vaan ihmetyttää aika paljon tuo sun kaveri... Hänen mielestään hänen lapselle joku raivoaa ihan tyhjästä ja hän vaan istuu vieressä sanomatta mitään :O

 

Äidin olisi pitänyt olla heti kieltämässä lastaan eikä sinun. Olet tehnyt ihan oikein.

 

Voi herra jumala! Ei lapset mene rikki tuollaisesta, niin kun niin monet (vanhemmat) nykyään luulevat. Ja ikääkin tytöllä on jo sen verran, että tuollaiset asiat pitäisi jo tietää. Ystäväsi ei itse taida ymmärtää eläimistä mitään. Tietysti aina voi sanoa nätimmin, mutta varmasti aika moni olisi reagoinut juuri kuten sinä.

 

minusta ensin voisi sanoa nätisti asiasta, kuten yleensä sanotaan omillekin lapsille, jos kaverin lapselle kissa oli vieras asia.ei se kissa rikki mene. Kuulostaa siltä että vahdit ja oikein odotit että kaverin lapsi tekee jotain väärää.

Itseäki ärsyttää kyllä, jos lasten serkut kovakouraisesti lupaa kysymättä kourivat kattia vaikka se haluaisi lähteä livohkaan. En ole kylläkään saanut suutani auki, pitääkin sanoa että jättävät rauhaan, jos se ei halua silittelyä. Kuri se pitää olla mutta kyllä ensin voi sanoa nätisti, jos on vieraita itse kutsunut. Eri asia, jos joutuu tahtomattaan valvoa kakaroita joiden omat vanhemmat ovat käskeneet hävitä jonnekin että saavat itse olla rauhaassa.

Tuskin se lapsi pahuuttaan sitä kissaa kovasti hännästä otti, ei vaan ehtinyt ajatella.

 

Hyvä että komensit. Mua niin ärsyttää sellaiset vanhemmat, jotka antaa lastensa repiä ja retuuttaa lemmikkejä ja sitten ihmetellään, kun kissa/koira hermonsa menettäneenä puraisee tai jotain muuta. Kuten tässä on jo tullutkin sanottua, niin lapselle on hyvä pienestä pitäen opettaa että eläin on samallalailla kipua tunteva kuin ihminenkin.

Katoin kerran jotain hauskoja kotivideoita, missä isä tyytyväisenä kuvasi 2-3v naperoaan, joka oli kantamassa kissaa sylissään ja NAKKAAMASSA UIMA-ALTAASEEN! Isä naureskeli.. No tenava nakkas kissan, mutta kissa teki upean käännöksen ilmassa ja otti vähän lapsesta vauhtia, sillä seurauksella että lapsi ite lensi sinne altaaseen Ihan oikein!

 

minusta ensin voisi sanoa nätisti asiasta, kuten yleensä sanotaan omillekin lapsille, jos kaverin lapselle kissa oli vieras asia.ei se kissa rikki mene. Kuulostaa siltä että vahdit ja oikein odotit että kaverin lapsi tekee jotain väärää.

Itseäki ärsyttää kyllä, jos lasten serkut kovakouraisesti lupaa kysymättä kourivat kattia vaikka se haluaisi lähteä livohkaan. En ole kylläkään saanut suutani auki, pitääkin sanoa että jättävät rauhaan, jos se ei halua silittelyä. Kuri se pitää olla mutta kyllä ensin voi sanoa nätisti, jos on vieraita itse kutsunut. Eri asia, jos joutuu tahtomattaan valvoa kakaroita joiden omat vanhemmat ovat käskeneet hävitä jonnekin että saavat itse olla rauhaassa.

Tuskin se lapsi pahuuttaan sitä kissaa kovasti hännästä otti, ei vaan ehtinyt ajatella.

yleensä sanotaan nätisti siinä vaiheessa kun lapsi on koskemassa eläimeen.. eli muista sitten olla nätisti jne.. ja sitten jos eläimeen sattuu niin sanotaan jo vähemmän nätisti
mä kyllä karjaisen jos on tarvetta, jos lapsi säikähtää niin varmaankin oppii siitä sitten.
vieras tai oma lapsi niin kyllä komentaa saa ja pitää tilanteissa joissa jotain sattuu, jotain menee rikki jne

 

Apn tekstiä lainkaan lukematta, teit oikein. Minä komennan omat, kaverin lapset, vieraat lapset jos tarve vaatii. Ja varsinkin jos ovat minun kodissani tai minun matkassa. Kaverit eivät ole moksiskaan, he saavat komentaa omiani myös. Muutama "nyhverö" ystävä ollut jopa kiitollisia, kun eivat itse saa lapsia ruotuun.

 

no ihan oikein teit,tottakai se on opittava että mitä tahansa ei voi eläimelle tehdä!vaikka kuinka on pikku-kulta ja muualla sais tehä mi8tä haluaa,täytyy ede sjonkun komentaa tomosessa tilanteessa mun puolelta menis välit poikki tommoseen kaveriin,joka sitten selän takana jauhaa kakkaa muille ystäville,ja ylireagoi noin pikku "kullannupustaan" joo,sen mielestä sä oot lapseton joka ei ymmärrä mistään mitään,hän on ilmeisesti lemmikitön joak ei ymmärrä mistän mitään.tuli oikein myötätuntoinho...

 

Oikein, sun kaverin olisi ensinnäkin itse pitänyt pitää lasta silmällä ja olla välissä heti kun näki tilanteen kehittyvän ja koska näin ei tehnyt, on sinulla täysi oikeus mennä väliin..


Mä en ymmärrä vanhempia jotka ei yhtää vahdi ja ennakoi lastensa tekemisiä, mä ainakin näen omani ottaluun asennosta jo suurinpiirtein et nyt sillä on jotain mielessä ja on syytä kattoo tarkemmin..Huomasin tän saman ilmiön perhekerhossa, ei siellä tartte muksua vahtia, antaa sen kullannupun hakata muita muksuja leluilla jne..Ja sit mutristellaan kun joku menee väliin..

 

Oikein teit! Kyllä lapsille pitää pienestä pitäen opettaa, ettei eläintä vedetä hännästä tmv. vaan silitetään nätisti. Meillä ei oo kotona eläimiä, mutta siskolla kun ollaan niin muistutan lapsia joka kerta, että koiria ja kissaa silitetään nätisti ja jos kissa lähtee pois, niin se perässä ei juosta, koska kissakin haluaa olla rauhassa yms. Joskus on joutunut korottamaan ääntä kun on hännästä napattu tai muuten kovakouraisesti käyty eläimeen kiinni, mutta kyllä lapset jo muistavatkin miten käyttäydytään eläintä kohtaan. Kaverisi ylireagoi tilanteen ja hänen itsensä olisi pitänyt puuttua tilanteeseen, jos hänen lastaan ei muut kerta saa komentaa.

 

Kannattaa seuraavalla kerralla alkaa ohjata heti alusta pitäen silittämistä. Lapset ovat ainakin yhtä arvaamattomia kuin eläimet.

Olen itsekin ollut tuommoisissa tilanteissa, hankalia.

 

minusta ensin voisi sanoa nätisti asiasta, kuten yleensä sanotaan omillekin lapsille, jos kaverin lapselle kissa oli vieras asia.ei se kissa rikki mene. Kuulostaa siltä että vahdit ja oikein odotit että kaverin lapsi tekee jotain väärää.

Itseäki ärsyttää kyllä, jos lasten serkut kovakouraisesti lupaa kysymättä kourivat kattia vaikka se haluaisi lähteä livohkaan. En ole kylläkään saanut suutani auki, pitääkin sanoa että jättävät rauhaan, jos se ei halua silittelyä. Kuri se pitää olla mutta kyllä ensin voi sanoa nätisti, jos on vieraita itse kutsunut. Eri asia, jos joutuu tahtomattaan valvoa kakaroita joiden omat vanhemmat ovat käskeneet hävitä jonnekin että saavat itse olla rauhaassa.

Tuskin se lapsi pahuuttaan sitä kissaa kovasti hännästä otti, ei vaan ehtinyt ajatella.

Säikähdin tilanteesta joka muuttui niin nopeasti. En "oikein odottanut" että lapsi tekee jotain väärää, vaan pidin silmällä kun istuimme keittiön pöydän ääressä, kaverini selin olohuoneeseen jossa lapsi ja kissa oli ja minä vastapäätä suoralla näköyhteydellä.
En minäkään usko että lapsi ilkeyttään niin teki (tämänkin sanoin kaverilleni) vaan ajattelemattomuuttaan, mutta silti kyseessä on minun kissani eikä mikään opetusväline. Elukka on minulle hyvin rakas ja minulla tulee selkäytimestä reaktio "pelastaa" se.

En mitenkään päivittäin joudu komentelemaan lapsia, joten ehkä minulla on hakusessa nyanssi tiukan ja liian tiukan äänensävyn kanssa. En huutanut lapselle, en edes korottanut ääntäni, vaan painotin vakavalla ilmeellä ja äänellä että noin ei saa tehdä. Mutta suurin loukkaus kaveriani kohtaan ilmeisesti oli että "olin yrittänyt kasvattaa HÄNEN lastaan".

 

No huh, huh. Ihan oikein teit ap ja kaverisi kyllä todella ylireagoi. Voi herrajumala, ei kai se lapsi nyt siitä rikki mene jos joku vieras aikuinen joskus vähän komentaa kun ilmeisesti oma äiti vaan lässyttä.

 

Just samankaltaisissa tilanteissa mammat loukkaantuu.
Itse olin raskaan vielä - samalla tapaa komensin kaverin lapsia (5-7 v) ettei kahvipöydässä kaikkia leivonnaisia kosketella ja rääpitä, vaan otetaan yksi.
Samoin komensin ettei kaapeille saa mennä itse penkomaan .
Kaveri ei jaksnaut ja ehtinyt komentaa itse lainkaan .
Suuttui sitten mulle verisesti moisesta .

Oma lapseni on nyt 4v - opetan ettei kaikkia leivonnaisia rääpitä, eikä toisten kaapeille mennä.
Pyrin ehtimään komentamaan itse ensin - jollen itse ehdi - en suutu jos talon emäntä komentaan.

Lasten on myös hyvä oppia että talossa talon tavoilla ja säännöillä - jos kotona saa tehdä jotain, kylässä ei aina saa .

Toki jos lapsi ei ole tottunut olemaan kissojen kanssa ollenkaan - ei teko ollut 'paha' eli tahallaan tehty - siksi ehkä Sinun olisi pitänyt malttaa rauhallisesti kieltää asiasta.
Toisaalta äidin tehtävä on pehmitellä tilanne lapselle.

 

Oikein teit. Itsekin pidän huolta siitä, että meidän kissjoa ei pienet lapset rääkkää, eikä edes "vaan" jahtaa. Kovasti en ole joutunut sanomaan, mutta olen lasten omien vanhempienkin aikana katsonut pikkulasten "perään" etteivät hännästä vetele ja roikottele tarpeettomasti, ellei vanhemmat itse ns. ole tilanteessa mukana.

 

Mun kaveri loukkaantui, kun sanoin hänen eskari-ikäiselleen, ettei toisten laukkuja (siis minun ostoskassiani) saa luvatta penkoa(!!). Toisen kerran toinen kaveri veti herneen nenään, kun totesin viisivuotiaalle, että en ole roskakori, vie itse roskasi läheiseen roskikseen. Näitä samoja asioita siis opetan samoin sanoin omille lapsilleni.

 

et ollut väärässä ja kaverillasi olisi syytä katsoa peiliin.

Ajattelepa mikä poru ja parku olisi tullut jos kissa ei olisi niin lempeä ja olisi vaistomaisesti huitaissut tassulla takaisin kynnet esillä, tai kunnolla hyökännyt ja yrittänyt taistella itsensä vapaaksi (kuten varmasti meidän kissa olisi tehnyt...)

 

Ihan oikein teit. Ei tarttis tuollasen kaverin meille enää lastaan tai itseään edes tuoda, jos ei osaa naaman edessä suutaan aukaista ja puhua asiaa selväksi. :O
Ja ennemmin toi "kaveris" on outo, kun kerta antaa lapsensa tehdä mitä ikinä ja kitisee sulle, kun pistät lasta ojennukseen jos kerta hänellä ei rahkeet siihen riitä.

 

Minun lapsiani pitää komentaa jos tarvetta on enkä minä jostain syystä huomaa tai ehdi paikalle.