Neitsyys meni, raskaus tuli. Abortti vai ei?

Annan itseleni viikon pohdinta aikaa, jossa lasken taloudelliset mahdollisuuteni, ja sitten mietin olisinko henkisesti valmis lapseen. Viikon jälkee päätän teenkö abortin vai en.

 

Olen sitä mieltä, että jos vähänkin mietityttää abortti, että tekeekö oikein niin se on parempi kun ei sitä aborttia tee.
Abortti on jokaisen oma asia ja sen päätöksen kanssa pitää sitten itse pystyä elämäänkin elämänsä loppuun saakka ja jos siinä sitten käykin niin, että kaduttaa jälkikäteen niin se on raskas taakka kantaa.

Juuri näin.

20v on AIKUINEN nainen jolla on kaikki mahdollisuudet pärjätä elämässään jos haluaa. Kyse on halusta, eikä mistään muusta. Kyllä sää raha-asiat yms. saat kuntoon lapsenkin kanssa jos haluat.

 

[QUOTE="kultakutri";24767402]Yhden illan juttu ja neitsyys meni!? Oletko tosissasi?! PROVO?![/QUOTE]

No ei ole ensimmäinen ihminen, jolla on mennyt. Mä haluan/tarvitsen siihen tunteet mukaan, mutta moni haluaa sen vain alta pois.

 

Tytsi-89, ihan mielenkiinnosta, säästätkö sä itseäsi avioliittoon vai odotat vaan jotain "oikeata" tyyppiä? Olet kuitenkin jo aika vanha, mietitkö koskaan että oletkohan asettanut vähän "liikaa paineita" asialle/sille henkilölle?

 

Tytsi-89, ihan mielenkiinnosta, säästätkö sä itseäsi avioliittoon vai odotat vaan jotain "oikeata" tyyppiä? Olet kuitenkin jo aika vanha, mietitkö koskaan että oletkohan asettanut vähän "liikaa paineita" asialle/sille henkilölle?

Odotan vaan oikeaa ihmistä/tilannetta. Mun pitää olla ihastunut ja mielellään parisuhteessa. En tosiaan aio odottaa avioliittoon asti. Yhden illan juttu tuntemattoman kanssa tuntuu vastenmieliseltä jo ajatuksenakin.

 

^^ Etkö sitten ole ikinä ollut ihastunut ja parisuhteessa, vai eikö tilanne ole silloin tuntunut oikealta?

 

^^ Etkö sitten ole ikinä ollut ihastunut ja parisuhteessa, vai eikö tilanne ole silloin tuntunut oikealta?

Ihastunut kyllä, mutten parisuhteessa. Jälkeenpäin ajateltuna sellainen tilanne olisi ehkä jo ollut, jolloin olisin ollut valmis, mutta en sitä silloin tajunnut. Mutta nyt ei ole näköpiirissä ketään potentiaalista tyyppiä.

 

En aina ymmärrä tätä, että aina pärjää jotenkin.

Jos ei ole säännöllisiä tuloja, ei tukiverkostoa, ei tietoa tulevan lapsen isästä... Tokihan sitä minimitukia saa, mutta onko se sitten riittävä? Pystyykö sillä kustantamaan 2 ihmisen elämän, maksamaan vuokrat, sähköt yms. menot.

 

En aina ymmärrä tätä, että aina pärjää jotenkin.

Jos ei ole säännöllisiä tuloja, ei tukiverkostoa, ei tietoa tulevan lapsen isästä... Tokihan sitä minimitukia saa, mutta onko se sitten riittävä? Pystyykö sillä kustantamaan 2 ihmisen elämän, maksamaan vuokrat, sähköt yms. menot.

Tukiverkkoja saa halutessaan rakennettua itse ja taloudellisista syistä ei kyllä kenenkään Suomessa tarvitse aborttia tehdä.

 

Tukiverkkoja saa halutessaan rakennettua itse ja taloudellisista syistä ei kyllä kenenkään Suomessa tarvitse aborttia tehdä.

Saa toki rakennettua.
Olen törmännyt monta kertaa lähiympäristössäni nuoriin äiteihin, joiden tilanne on kaikkea muuta kuin se lapsen paras, kun ei ole tarpeeksi tuloja ja mennään kädestä suuhun menetelmällä. Muutamat eivät ole olleet onnellisia siinä tilanteessa, mikä heijastaa myös lapseen.
Samoin on tullut vastaan yh:n lapsia, jotka kaipaavat sitä toista vanhempaa, vaikka eivät olisi koskaan edes tavanneetkaan.

 

Haluatko miettiä loppuelämäsi sitä minkä ikäinen lapsesi olisi nyt, jos hän olisi saanut elää? Oletko valmis näkemään unia lapsestasi, joka ei saanut syntyä?

Haluatko loppuelämäsi katsella ihmistä, joka pilasi opintosi, pilasi vartalosi, pilasi elämäsi ja joka isästä sinulla ei ole tietoakaan? Talous kuralla, elämä pilalla, yksin jaksaa hoitaa lasta 24/7 ilman rahaa, ilman tukea.

Adoptio - kuka jaksaa läpikäydä raskauden ja sitten luopua lapsesta, jaksaisitko sinä? Onko mahdollisuutta syödä riittävän monipuolisesti ja ravitsevasti koko odotusajan, että syntyvä lapsi on terve, pystytkö luopumaan lapsesta? Ajattelemaan koko loppuelämäsi minkä ikäinen lapsesi on, miettimään onko hän perinyt mitä sinulta ja ehkä näkemättä häntä koskaan mutta tietäen, että hän elää.

Tarkoitit kai hyvää mutta kuka ajattelee lapsestaan että toi pilasi mun elämäni? Ei se lapsen syy ole, itse en koskaan ole hetkeäkään ajatellut ettälapseni ovat elämäni pilanneet koska olen köyhä :O Vähällä rahalla pärjää ja opinnot voi suorittaa myöhemminkin. On totta kyllä että helpoin tie olisi opiskella ensin ja vasta sitten hankkia lapsia mutta onko se helpoin tie aina paras tie?

 

Saa toki rakennettua.
Olen törmännyt monta kertaa lähiympäristössäni nuoriin äiteihin, joiden tilanne on kaikkea muuta kuin se lapsen paras, kun ei ole tarpeeksi tuloja ja mennään kädestä suuhun menetelmällä. Muutamat eivät ole olleet onnellisia siinä tilanteessa, mikä heijastaa myös lapseen.
Samoin on tullut vastaan yh:n lapsia, jotka kaipaavat sitä toista vanhempaa, vaikka eivät olisi koskaan edes tavanneetkaan.

Mulla ei ole juuri ylimääräisiä lapselleni antaa (vielä ainakaan), enkä valitettavasti voi tilannetta isän puolelta lapsen kannalta paremmaksi muuttaa, joten näillä mennään ja toivotaan, että lapsesta kasvaisi onnellinen ja tasapainoinen yksilö.