Kohta hajoaa pää! (valivalivali...)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miata
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olette kaikki (tai ainakin suurin osa) aivan ihania. Kiitos tsempeistä :flower:

nenna: Toi on NIIN tuttua :) Ihana kuulla, etten ole ainoa. Jaksamista sullekin.

Tiedostan kyllä, että koiran ongelmat ovat pääosin ihan omaa syytäni kun en ole jaksanut/ehtinyt siihen nyt kauheasti panostamaan. Siihen on tulossa muutos, kun vaan saisi ensin oman voinnin kohenemaan.
Kollin kanssa katsellaan vielä hetki eteenpäin, josko rauhoittuisi kun ikää tulee. On kuitenkin ihan kakara vielä. Jos ei tuosta tokene, niin sitten täytyy varmaan miettiä uudelleensijoitusta vaikka se sotiikin kovasti omia periaatteita vastaan.
Narttu tuli meille tavallaan vahingossa, mutta se ei meiltä lähde koskaan. On varsin harmiton tapaus jos tuota vessa"ongelmaa" ei lasketa.

Oma vointi tällä hetkellä on se suurin kysymysmerkki.
Perussairautena pohjalla on Basedow, jonka vuoksi kilpirauhanen on poistettu muutama vuosi sitten. Hoito on ollut näennäisesti balanssissa, mutta hoitavan lääkärin vaihduttua selvisi hormonitasojen olevan viitearvoissa, mutta silti aivan liian alhaalla. Nyt sit on nostettu Thyroxin annosta ihan reilulla otteella ja lisää tullaan vielä nostamaan kunhan nähdään mitä arvot ovat seuraavassa kontrollissa.

Nyt uutena oireiluna on ollut jatkuvat lihas- ja hermosäryt sekä lihasten jatkuva jumittuminen joka pahenee vaan kelien kylmetessä. Hoitona Panadol, Burana sekä Dolan.
Nyt kuitenkin edessä on lääkityksen muutos, kun hoito ei ole tehonnut toivotulla tavalla. Lääkäri oli sitä mieltä, että kannattaisi kokeilla seuraavaksi Tramalia tai Lyricaa, mutta itseäni vähän hirvittää noin kovat lääkkeet. Tai lähinnä se, että miten pärjään lapsen kanssa tuolla lääkityksellä.
Itse ajattelin ehdottaa, jos kuitenkin kokeiltaisi ensin Triptyl+Dolan yhdistelmällä.

Vahvana epäilyksenä on, että tämä saattaisi olla Fibromyalgiaa. Onko kenelläkään kokemuksia?
 
Miksi 2 kissaa, koira ja pieni lapsi?! En ymmärrä. Onneksi ei tarvitsekaan. Tsemppiä ap!!

Miksi ei? Meillä sama kokoonpano + kani + käärme. Joskus vaan kaikki menee perseelleen ja on niitä huonoja päiviä kun uhkaan tehdä kissoista rukkaset ja koirasta turkisliivin ja kanista vielä kostyymiin sopivan lakin mutta enemmän niistä on iloa kuin haittaa. :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: miata
Mielestäni on myös eläimiä kohtaan väärin, ettei heitä ehdi ns. hoitamaan kunnolla. Siksi ihmettelen aina näitä joilla eläimiä piisaa kuin eläintarhassa, en usko että kaikkiin ehtii paneutua sen vaatimalla tavalla ja sitten käy niin että pää hajoaa.
 
Mielestäni on myös eläimiä kohtaan väärin, ettei heitä ehdi ns. hoitamaan kunnolla. Siksi ihmettelen aina näitä joilla eläimiä piisaa kuin eläintarhassa, en usko että kaikkiin ehtii paneutua sen vaatimalla tavalla ja sitten käy niin että pää hajoaa.

Kyllä meillä ainakin huolehditaan eläinten perustarpeista ja hyvänäkin pidetään. Ihan onnellisilta nuo vaikuttavat mielestäni, mitä nyt vähän kurittomia välillä.
Nytkin koira vetelee onnellisena sikeitä miehen vieressä peiton alla ja narttukissa nukkuu kerällä jaloissani. Kehräys vaan kuuluu. Kolli todennäköisesti koisii omassa pedissään.
Koiraan panostamisella tarkoitin nimenomaan kouluttamista ja pientä kurinpalautusta.
 
Mullakin on kyllä ollut eläin, lähinnä se koira kun lapset oli pieniä.. ja oikeesti sen kanssa oli tosi rankkaa ja kokoajan huono mieli, kun ei mielestään ehtinyt tarpeeksi panostamaan sen hyvinvointiin. Sekin sitten lisäsi jaksamattomuutta kun syyllisti itseään kokoajan. Joskus sitä etäisesti ajatteli, että koiran pistäisi pois, mutta sitten taas iski se syyllisyys, että en saa koiraa lopettaa/antaa pois kun olen siitä sitoutunut huolehtimaan. Se helpotti valtavasti, kun sain sille ulkoiluttajan aamuihin. Vasta koiran kuoltua tajusin, miten hirvittävän helppoa elämä oli ilman sitä. Vaikka sitä kaipaan, niin ilman on helpompi lapsiarkea on paljon helpompaa. Se oli eroahdistuskoira vielä, ulvoi kaiken aikaa ja oli kovasti mun perään.. ihana mutta niin raskas. : /

Fibromyalagiasta mulla ei ole omaa kokemusta, mutta eräällä läheiselläni on se. Vaativa sairaus, mutta kun hoitotasapaino löytyy, niin voi olla varsin harmitonkin, joskus jatkuva väsymys on pahaksi.
 

Yhteistyössä