Kuukausi synnytyksen jälkeen heti bilettämään? (Kauhistelua tutusta.)

["vieras"]

Mulla on tuttava, joka sai noin kuukausi sitten pienen tytön. Vauvan ollessa vajaan kuukauden ikäinen, tämä ko. äiti halusi lähteä heti bilettämään ja niin myös teki. Itse asiassa näinkin hänet humalassa tuolla kylillä, kun itse oltiin katselemassa näyteikkunoita tuossa yhtenä iltana. (Käveli meitä vastaan.) Muutenkin vauva tuntuu ihan jatkuvasti olevan hoidossa; "Mun pitää päästä shoppailemaan", "Mun pitää päästä tuulettumaan", "Mun pitää saada olla välillä vähän vapaallakin."

Sinänsä noissa lauseissa ei ole mitään vikaa, mutta herran tähden, vajaa kuukausi synnytyksestä, niin jo kaivataan tuulettumista? Mulla ei ainakaan olisi tullut mieleenkään lähteä tuulettumaan yhtään mihinkään, kun vauvani oli tuon ikäinen.

Jotenkin vaan tuo tuntuu tosi itsekkäältä (siis tuon tutun käytös). Kaikki tietysti tyylillään, mutta mä en voi tuollaista ymmärtää. Mites te muut, mitä tuosta ajattelette?

 

[masuilija.]

No itse en olis hannonu edes 3kk lastani jättää miehen kanssa vlopuks kun lähdin siskon polttareihin ja silloinkin oltiin bilettämässä. Ajatus oli että riipasempa nyt sit ihan kännit kun ei sit tuu kuitenkaan myöhemmin lähettyä. Jäipä kännit riipasematta kun ei maistu niin ei maistu. Baarissa oltiin pilkkuun asti mutta itse olisin halunnut lähteä jo yhen maissa

 

["Vieras"]

Aika kauheaa jos ei lapsi voi olla oman isänsä kanssa.

 

[masuilija.]

Jos minuun viittasit, kun aloittajahan ei tainnut mainita kenellä tyttö oli ollut. Niin kyllähän tuo poika hyvin on ollut isänsä kanssa, mutta äidillä iskee niin kova ikävä. Ja olen tälläistä ylihuolehtivaista sorttia, että haluan olla aina ja heti saatavilla kun sitä tarvitaan !

 

["vieras"]

Mun ei ole kyllä tuossa vaiheessa tarvinnut päästä mihinkään, mihin en olisi myös vauvaa voinut ottaa mukaan. Jos olen halunnut shoppailla, on vauva pärjännyt ihan hyvin vaunuissa minun seurassani. "Tuulettumaan" missään baareilumielessä ei edes tehnyt mieli - eikä kyllä tee vieläkään. Musta tuntu, että lapseni on mulle tärkeämpi kuin se, että mä pääsen ryyppäämään/tuulettumaan.

Parin kuukauden ikäisenä vauva oli pari tuntia hoidossa vaarillaan (silloin ei miestä ollut kuvioissa mukana) jotta itse pääsin käymään kampaajalla. Puolivuotiaana oli hoidossa pari tuntia, kun käytiin miehen kanssa teatterissa. Siinäpä ne meidän hoitokerrat taitaakin sitten olla.

 

["huh"]

No voi kamalaa. Mitä väliä kunhan ei mee joka päivä.

 

["..."]

Ja mitähän tuo asia etes ap:lle kuuluu??

 

[Vauvasymbioosissa elävä]

Eräs hyvä ystäväni on myös lähtenyt miehensä kanssa ryyppäämään ja laittanut vauvan isovanhemmille vastasyntyneenä yökylään. Minustakin se teko on sinällään hirvittävä. Ystäväni on kuitenkin aika fiksu tyyppi ja olemme voineet keskustella tästä eriävästä näkemyksestämme. Itse en ole osannut olla pienistä vauvoista erossa useampaa tuntiakaan. Ystävälläni ei kuulemma sellaista tunnetta ole ikinä ollut, ikävää vastasyntynyttään kohtaan. Kuitenkin tiedän, että heidän lapsensa ovat kaikilta muilta osin todella rakastettuja ja heillä on paljon rakastavia läheisiä ympärillään. Vaikka en sinällään ymmärräkään, että lapsi on pienestä pitäne jätetty hoitoon ryyppyreissujen takia. Ystäväni on kuitenkin muutoin todella asiallinen ihminen, ei edes mikään lähiömamma, vaikka kyllä lasten nähden tupakoikin..

Niin, ehkä kyse on jotenkin erilaisesta ajantajusta. Minusta ei ole tuntunut kummoiselta nysvätä vauva kainalossa lähes koko ensimmäisen vuoden ajan lasten ollessa vauvoja.

 

[juuuh]

toiset vaan pystyy helpommin irtaantumaaan lapsistaan hetkellisesti, toiset taas ovat 24/7 lapsessaan kiinni, eihän se keneltäkään pois ole teki kumminpäin vain.

 

["tiina"]

Minä kävin paikallisessa katsomassa Remun keikan kun vauvani oli 4koa vanha, olin baarissa klo 21-02 muistaakseni, ja otin muutaman oluenkin.
Vauvankin hain kotiin vasta klo 8 aamulla kun nukkui (oli naapuritalossa) kun tultiin emmekä alkanet herätellä.

Varmaan ihan hirveetä jonkun mielestä mutta ei se mitään

 

["vieras"]

Kuulostaapa kyllä aika kurjalta. Minkä ikäinen kyseinen äiti mahtaa olla? En halua mitenkään osoittaa sormella ns. nuoria äitejä, sillä itsekään en mikään vanha ole (22-vuotias), mutta tuollainen nyt kuitenkin nousi ap:n tekstistä mieleeni.

Kuulostaa siltä, ettei kyseinen äiti vielä tunne vastuutaan kylliksi eikä ehkä ole vielä kyllin aikuismainenkaan ymmärtämään, että lapsen kasvatus ja hoitaminen on oikeastaan ihan jotain muuta kuin sitä, että lapsi viedään hoitoon ja lähdetään itse tuulettumaan.

Tuulettuminen on joskus ihan suotavaa ja terveellistä, mutta tuulettumisvaihtoehtojakin on erilaisia. Lisäksi tuon ikäisen vauvan kuuluu mielestäni ehdottomasti olla äitinsä kanssa, eikä missään hoidossa. Kyllä sinne shoppailemaankin pääsee vauvan kanssa; itselleni tuo ei ainakaan mitään vaikeuksia ole tuottanut. Muutenkaan en olisi tuossa vaiheessa edes raaskinut jättää vauvaa mihinkään - puhumattakaan siitä, että olisin itse jaksanut lähteä bilettämään. Nyt myöhemmin olen huomannut, etten muutenkaan halua - mulle parasta on saada olla mieheni ja lasten kanssa kotosalla.

 

[ap.]

[QUOTE="huh";24763975]No voi kamalaa. Mitä väliä kunhan ei mee joka päivä.[/QUOTE]

Pointti onkin siinä, että vauva on vähän väliä hoidossa. Tyyliin joka toinen päivä.

 

["Öö"]

No itse en olis hannonu edes 3kk lastani jättää miehen kanssa vlopuks kun lähdin siskon polttareihin ja silloinkin oltiin bilettämässä. Ajatus oli että riipasempa nyt sit ihan kännit kun ei sit tuu kuitenkaan myöhemmin lähettyä. Jäipä kännit riipasematta kun ei maistu niin ei maistu. Baarissa oltiin pilkkuun asti mutta itse olisin halunnut lähteä jo yhen maissa

No itse en olisi todellakaan lähtenyt viikonlopuksi polttareihin ajatuksella että "riipasen kännit lapsen ollessa 3 kk. Joten jos sinä tuomitset tuon aloituksen äidin, annat vähän kuin luvan tuomita itsesikin.

Tehdään jokainen tavallamme, jooko?

 

[joooooo]

[QUOTE="vieras";24764020]Kuulostaapa kyllä aika kurjalta. Minkä ikäinen kyseinen äiti mahtaa olla? En halua mitenkään osoittaa sormella ns. nuoria äitejä, sillä itsekään en mikään vanha ole (22-vuotias), mutta tuollainen nyt kuitenkin nousi ap:n tekstistä mieleeni.

Kuulostaa siltä, ettei kyseinen äiti vielä tunne vastuutaan kylliksi eikä ehkä ole vielä kyllin aikuismainenkaan ymmärtämään, että lapsen kasvatus ja hoitaminen on oikeastaan ihan jotain muuta kuin sitä, että lapsi viedään hoitoon ja lähdetään itse tuulettumaan.

Tuulettuminen on joskus ihan suotavaa ja terveellistä, mutta tuulettumisvaihtoehtojakin on erilaisia. Lisäksi tuon ikäisen vauvan kuuluu mielestäni ehdottomasti olla äitinsä kanssa, eikä missään hoidossa. Kyllä sinne shoppailemaankin pääsee vauvan kanssa; itselleni tuo ei ainakaan mitään vaikeuksia ole tuottanut. Muutenkaan en olisi tuossa vaiheessa edes raaskinut jättää vauvaa mihinkään - puhumattakaan siitä, että olisin itse jaksanut lähteä bilettämään. Nyt myöhemmin olen huomannut, etten muutenkaan halua - mulle parasta on saada olla mieheni ja lasten kanssa kotosalla.[/QUOTE]

tää on sitä oman kruunun killotusta, se on sille vauvalle aivan yksi lysti mihin se äiti lähtee, kun kerran lähtee, menit sitten kirkkoon laulamaan virsiä seuraavaksi 6tunniksi tai baariin kuuntelemaan toisten virsiä 6tunniksi.
yleensä HUOM yleensä, lapsella on se isäkin tuossa vaiheessa, joka vallanmainiosti voi olla oman vauvansa kanssa pidempiäkin aikoja, vaikka mieheltä ne nisät puuttuukin, niin pullosta sitä äifinmaitoa saa tarvittaessa, vaippojakin kelpaa vaihtamaan se isä, ei se ole vain äidin tehtävä..

ja vaikka sulle parasta on olla miehen ja lapsen kanssa, niin toiselle tämän lisäksi voivat olla hyvin tärkeitä ystävät ja se, että hengittää välillä muutakin kuin sitä oman kodin ilmaa.

itse olin nuori äiti ja esikoisen kohdalla olin 7kk 24/7 kiinni lapsessani, ennenkuin uskalsin antaa isälleen pidemmiksi ajoiksi ja lopulta mummulle ihan yökyläänkin, kuopuksen kohdalla sitten olin jo rennompi ja huomasin, ettei se vauva mene siitä rikki jos olen silloin tällöin harrastuksissani tai hyi minua jopa siellä ravintelissa.

 

[masuilija.]

[QUOTE="Öö";24764045]No itse en olisi todellakaan lähtenyt viikonlopuksi polttareihin ajatuksella että "riipasen kännit lapsen ollessa 3 kk. Joten jos sinä tuomitset tuon aloituksen äidin, annat vähän kuin luvan tuomita itsesikin.

Tehdään jokainen tavallamme, jooko?[/QUOTE]

Niin tehdään, enkä ole ketään kieltänyt tuomitsemasta mua ! Koska kukin tekee miten itse haluaa. En mielestäni tuossakaan tuominnut aloittajan ystävää, kerroin vain sen kuinka itse olen toiminut !

 

[aspartaami]

Ihan sama miloin kukakin haluaa lähteä bailaamaan. Se ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa.

Huolestuttavaa on jos äiti ei jaksa tai halua olla lapsen kanssa. Siis jos oikeesti jokatoinen päivä pitää pistää hoitoon. Varsinkin kun ton ikänen kulkee mukana melkein missä vaan.

Olisi kuitenkin suotavaa muistaa, että ehkä parempi totutella vanhemmuuteen pikkuhiljaa kuin se, että jää yksin vauvan kanssa, sekoaa ja esim tappaa vauvansa. Näitäkin on näht

Kaikille ei tule vanhemmuus automaattisesti, joillekkin sopeutuminen vauva-arkeen voi olla hirmu rankkaa, jotkut saattaa jopa vihata vauvaa "oman elämän pilaamisesta".

Kyllä tuollekkin äidille valkenee, ettei lasta voi kasvattaa niin, että se on kokoajan hoidossa, voi olla jo valjennutkin.

Syyttelemisen sijasta tarjoisin ehkä apua, esim seuraa yksinäisiin päiviin

 

["Öö"]

Niin tehdään, enkä ole ketään kieltänyt tuomitsemasta mua ! Koska kukin tekee miten itse haluaa. En mielestäni tuossakaan tuominnut aloittajan ystävää, kerroin vain sen kuinka itse olen toiminut !

Ja sitten vielä höpiset olevasi "ylihuolehtivaista sorttia", kun peräti harmitti olla polttareissa vauvan ollessa 3 kk. Niin kuin sanottu, mua ei haittaa jos joku vie lapsensa hoitoon, mutta tuommoinen tekopyhyys ärsyttää.

 

["..."]

*Siis kun itse en uskalla lapsen ollessa vuoden ikäinen jättää häntä omalle isälleen hoitoon yöksi niin kukaan muukaan ei saa tehdä yhtään mitään.*
Toi polttareihin lähteminen oli naurettavuuden huippu tulla jeesustelemaan. Kenellepä äidille nyt ei tulisi ikävä, eiköhän se ole itsestäänselvää?
Ei se kenestäkään sen parempaa äitiä tee jos tulee ilmoittamaan miten ikävä oli omaa lastaan kun oli yön erossa. Eikä se tee siitä viihteelle lähtemisestä syntiä, jos lapsi on 3kuinen ja jää OMALLE ISÄLLEEN hoitoon.
Mut kai meillä kaikilla on joku oma "omatunto" joillakin se kolkuttaa pienemmästäkin eikä elämästä enää osata nauttia muuta kuin vauvan kautta.
Kyllä mulla on vielä muutakin elämää ja omakin identiteetti kun vauvani. Jos tästä viihteelle lähden kun hän on 3kuinen niin ihan hyvillä mielillä lähden, mutta tottkai ikävä iskee myös illan mittaan, minusta se ei ole mikään mainitsemisen arvoinen asia vaan melkeen itsestäänselvyys.
*Mutta kun mä kuitenkin oon nyt ehkä vähän parempi ihminen, kun mulle kuitenkin tulee vauvaa ikävä*

Ehkä en lähtis kuukauden jälkeen, en tosin tiedä sanoa asiaa varmaksi. Jos oikeen kovasti tekis mieli lähtee ja se tuntuis oikeelta niin ehkä sitten. Saispahan juniorikin olla isänsä kanssa ja isä saiskin ottaa vastuuta pikkuisesta kokonaisen kamalan pitkän illan ja yön! Lasta ei tarvitse sitoa vain minuun vaikka kuinka olenkin se osapuoli jolta tulee maitoa, hänellä on myös isä joka on yhtälainen ja yhtä pätevä huoltaja ja vanhempi kuin minäkin.

 

[PipariSuu]

No eipä tuo nyt iso rikos ole, jos lapsi on hyvissä hoivissa..

 

[masuilija.]

Siis kuka helvetti tässä on sanonut ettei kaikilla tulisi lasta ikävä? Ja kuka sanoi että lapsi jäi isälleen? sanoin että mieheni kanssa, joo on hän lapsen isä, mutta elkää pitäkö sitä itsestäänselvyytenä ! Ja ei se ei ole jeesustelua, mutta mitä pahaa siinä on että se omatunto toisilla kolkuttaa helpommin? On mullakin omaa elämää ja identiteetti ja elän elämääni muun kautta kun lapseni, mutta 3kk lapsi on vielä hyvin pieni ! Minä ainakin siinä vaiheessa kun lapsia teen sitoudun olemaan heidän kanssaa varsinkin sen alkuajan hyvin tiiviisti ja harmitti kun polttarit sattui juuri tähän aikaan, mutta en jätä siskoni polttareita välistä kun maailmanlopun takia !
Kyllä niinkuin voisin sanoa että täällä tuomitaan kaikki olitpa sitten pyhistä pyhin äiti taikka sitten lasten hakkaaja alkkis narkki ! Ja ihan tavan tallaajatkin tyrmätään kun vaihoit vaipan 30min liian myöhään kun sehän pitää vaihtaa heti imetyksen yhteydessä !

 

["Tinttu"]

Ihan sama miloin kukakin haluaa lähteä bailaamaan. Se ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa.

Huolestuttavaa on jos äiti ei jaksa tai halua olla lapsen kanssa. Siis jos oikeesti jokatoinen päivä pitää pistää hoitoon. Varsinkin kun ton ikänen kulkee mukana melkein missä vaan.

Olisi kuitenkin suotavaa muistaa, että ehkä parempi totutella vanhemmuuteen pikkuhiljaa kuin se, että jää yksin vauvan kanssa, sekoaa ja esim tappaa vauvansa. Näitäkin on näht

Kaikille ei tule vanhemmuus automaattisesti, joillekkin sopeutuminen vauva-arkeen voi olla hirmu rankkaa, jotkut saattaa jopa vihata vauvaa "oman elämän pilaamisesta".

Kyllä tuollekkin äidille valkenee, ettei lasta voi kasvattaa niin, että se on kokoajan hoidossa, voi olla jo valjennutkin.

Syyttelemisen sijasta tarjoisin ehkä apua, esim seuraa yksinäisiin päiviin

Hyvä kirjoitus. Juurikin näin. Pitäis heidän tuomitsijoiden miettiä sitä että jos itse ei halua lähteä vauvan luota ollenkaan, se voi toisille olla elintärkeää jaksamisen kannalta.

Mä voin ihan rehellisesti sanoa että työnsin lasta vauvasta asti hoitoon muille (isovanhemmat ja lapsen isä) että pääsin pois kotoa, bailaamaan, urheilemaan, tai vaikka että sain maata yksin hiljaa kotona. ja ihan mitä vaan. Ja monta kertaa viikossa. Ja rehellisesti sanottuna jos näin en olisi tehnyt, aika varmasti olisi mulla pää seonnut ja lapsi syystä tai toisesta huostaanotettu.

Juurikin nuita negatiivisiä tunteita oli lasta kohtaan. hän oli pilannut mun elämäni, mä en saanut nukkua enkä osannut hoitaa omaa lastani joka itki ja itki ja itki. Mulla ei ollut enää ketään ystäviä ja tuntui että olen kotini vanki.

Noh vähitellen lapsen kasvaessa asiat on rauhottuneet ja meillä menee oikein hyvin kaksistaan nyt kun lapsi on 5-vuotias. Eikä sitä hoitoapua enää niin paljon tarvi. Luulempa että jos minulla ei olisi apua ollut, ei olisi minulla lastakaan enää