Toggle sidebar

Väkivaltaa kotona

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mimmi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"mimmi"

Vieras
Mieheni on tänään oma-aloitteisesti käynyt lääkärissä puhumassa ongelmistaan ja kertonut, että kun on väsynyt ja kiukustuu, niin on lyönyt lapsiaan... ja haluaa siis apua tähän. Hänelle annettiin psykologille aika kolmen viikon päähän. Lyömiset ovat läpsyjä pepulle(2 vuotias lapsi), kun lapsi ei tottele. On myös isompia (6 ja 8) ottanut kovin kiinni, ei mitään jälkiä, mutta sattuu tietty. Olen aina mennyt väliin ja tästä meillä ollaan sitten riidelty tosi paljon. Olen itse tosi lähellä muuttaa lasten kanssa pois, miehen käytökseen kuuluu myös meihin(minuun+lapsiin) turhautuminen, ei kunnioita minua ja on ärtynyt. Nyt haluaisin kuulla muiden mielipiteitä, kun oma pää on aika sekaisin. Tietysti teen omat ratkaisuni ja olenkin jo päätökseni lähes tehnyt. Niin ja eikös lääkärillä ole muuten velvollisuus tehdä ilmoitus lastensuojeluun, jos kuulee siitä potilaalta? Silloinhan ei vaitiolovelvollisuus enää päde?
 
Oikeasti on kyllä tosi vaikea tilanne, eka ajatus on tietenkin neuvoa muuttamaan pois mutta asiat eivät tietenkään ole niin mustavalkoisia.
Harvoin kuitenkaan huono suhde tai kovakourainen vanhempi ihan oikeasti ja pysyvästi muuttuu, asioilla on tapana pahentua ja sitäkään ei saisi jäädä odottamaan.

Onko mielestäsi lasten suhde isään terve vai pelkäävätkö häntä ja käyttäytyvät eri tavalla kun hän on paikalla?
Itse juttelisin ihan avoimesti tilanteesta vanhempien lasten kanssa ja kysyisin heidän mielipidettään tilanteeseen.
 
Ajatukset vaan surraa, kun just välillä mietin että muutan heti lasten kanssa pois (ei ole varaa jäädä nykyiseen uuteen omakotitaloon) ja välillä taas mietin että jospa kuitenkin mies saisi muutettua käytöstään ja hillittyä itseään kiukunpuuskissaan... ????
 
[QUOTE="heii";24761527]hienoa, että hakee ongelmaan apua, oisit ylpee siitä![/QUOTE]

Älä mene tähän halpaan! Ihan sama kuin alkoholistit juo ja sitten menee katkolle niin ei se sitä ryyppäystä muuta... Kohta vaan lisää... Ulos tollanen mies! Varmaan vasta sitten pystyy ajattelemaan tekosiaan ja ottamaan ne vakavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Oikeasti on kyllä tosi vaikea tilanne, eka ajatus on tietenkin neuvoa muuttamaan pois mutta asiat eivät tietenkään ole niin mustavalkoisia.
Harvoin kuitenkaan huono suhde tai kovakourainen vanhempi ihan oikeasti ja pysyvästi muuttuu, asioilla on tapana pahentua ja sitäkään ei saisi jäädä odottamaan.

Onko mielestäsi lasten suhde isään terve vai pelkäävätkö häntä ja käyttäytyvät eri tavalla kun hän on paikalla?
Itse juttelisin ihan avoimesti tilanteesta vanhempien lasten kanssa ja kysyisin heidän mielipidettään tilanteeseen.
Click to expand...

Juttelin tänään lasten kanssa ja 6v. sanoi että häntä pelottaa aina kun isä suuttuu ja lupasin sitten siihen ettei tarvi pelätä. Isän ollessa kotona lapset riehuvat paljon enemmin ja eivät tottele häntä juurikaan... sitten mies alkaa huutaa ja hermostuu...
 
Kauanko tuota on jatkunut, kun vanhemmatkin lapset ovat jo tuon ikäisiä. Kuten joku jo edellä mainitsi, eivät asiat ole aina niin mustavalkoisia. Tärkeää joka tapauksessa, että myös sinä ja lapset saatte apua, muutatte sitten tai ette.

Kannattaa vaikka soitella ensi- ja turvakotiin, jos ei itse tiedä, mistä hakisi apua. He osaavat varmasti neuvoa tilanteessa ja antavat myös keskusteluapua päätöksen tekemiseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mieti:
Kauanko tuota on jatkunut, kun vanhemmatkin lapset ovat jo tuon ikäisiä. Kuten joku jo edellä mainitsi, eivät asiat ole aina niin mustavalkoisia. Tärkeää joka tapauksessa, että myös sinä ja lapset saatte apua, muutatte sitten tai ette.

Kannattaa vaikka soitella ensi- ja turvakotiin, jos ei itse tiedä, mistä hakisi apua. He osaavat varmasti neuvoa tilanteessa ja antavat myös keskusteluapua päätöksen tekemiseen.
Click to expand...

Alkoi keskimmäisen ollessa n.2-3 eli n. 3 vuotta sitten. Ei tapahdu usein, mutta kun oli jo viime kerralla niin katuva ja lupasi ettei enää käy. Nyt on luottamus kyllä mennyt. Täytyy soittaa huomenna ja kysellä neuvoja, en oikeasti tiedä miten menetellä. Tuntuu, että kohta kaatuu kaikki kulissit...
 
Vaikeita juttuja..:( meillä se olen taas minä jolla välillä menee niiiin hermot erityislapsen kanssa ja olen läpsässy jne. Ja olen kova karjumaan... En olisi ikinä uskonut, että minusta tulee tällainen äiti:( Toisaalta olen taas hirveän empaattinen , rakastava, pusutteleva , haliva jne. Että tavallaan mussa on kaksi puolta.... Lapset ei kyllä minua pelkää kuulemma( olen kysynyt) silloin vaan kun karjun:/
On kyllä todella paska olo tästä ja olen myös hakenut apua. Aina sekään ei vain auta.
 
[QUOTE="mimmi";24761585]Juttelin tänään lasten kanssa ja 6v. sanoi että häntä pelottaa aina kun isä suuttuu ...[/QUOTE]
Sun täytyy miettiä että uskalletko ottaa sen riskin että lapsille jää henkisiä arpia siitä pelosta mitä kokevat vaikka fyysiset vammat olisivatkin mitättömiä, kestätkö sen että aikuisina saattavat syyttää sinua siitä että et ole heille tarjonnut turvallista kotia vaan halunnut jatkaa miehen kanssa joka kohtelee kaltoin.

Mieheni isä oli samanlainen, ei hakannut tai oikeastaan edes lyönyt mutta oli kovakourainen ja pelottava. Se on vaan väärin pienen ihmisen elää sellaisen aikuisen lähellä.
 
Olisi saanut ukko lähteä jo silloin 3 v sitten...en todellakaan olisi vuosien ajan katsonut sivusta sitä, kun isä satuttaa lapsia, tai kuunnellut rähinää. Kotona pitää pystyä rentoutumaan, olemaan huolettomin mielin, ei siellä kuulu elää kuin huopatossutehtaassa ja hiipiä varpaillaan siksi ettei isä/mies vain suutu.

Kiva, että katuu ja hakee apua. Saisi sitten ehkä joskus tavata lapsia ilman valvontaa. Mutta parisuhde olisi kuollut ja kuopattu.
 
Ettekö tosiaankaa tue toisianne parisuhtessa? Eli jos sairastuu ja luonne muuttuu hetkellisesti esim masennuksen takia tai psykoosi niin ulos kadulle vaan,so long.
Eli niin kauan kun on kivaa nii ootte yhdessä ja kun toinen todella tarvitsisi tukea niin jätetään.Ok.
Kivat teille.
 
Olen itse väkivaltaisesta kodista. Uskon että väkivaltaisuus johtuu siitä, että vanhemmalla ei ole keinoja selvitä hankalista tilanteista. Iskee avuttomuus ja silmitön raivo. Noita keinoja voidaan terapioissa kehittää ja sitä, että oppii tunnistamaan väkivaltaan johtavan tilanteen ja osaa reagoida siihen oikein ennen kuin homma riistäytyy käsistä. Jos hyvin käy, tilanne saadaan hallintaan, mutta epäilen että jäljelle jää kuitenkin pienoinen jännitys aina kun tulee tiukka tilanne ja näkee pinnan kiristyvän ko. ihmiseltä. Avun hakeminen on tosi hieno juttu, riippuu ihan ap:n omasta harkinnasta, onko valmis kestämään jonkinasteista epävarmuutta jatkossakin vai ei. Minä olen tyytyväinen siitä, että vanhempani eivät kuitenkaan eronneet (isä rauhoittui iän myötä ja vanhempieni parisuhde voi hyvin), vaikka jouduin kasamaan itsentuntoni aikuisena, kun sain lapsena niin huonot eväät.
 
  • Tykkää
Reactions: kojootti ja Tepadj
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Ettekö tosiaankaa tue toisianne parisuhtessa? Eli jos sairastuu ja luonne muuttuu hetkellisesti esim masennuksen takia tai psykoosi niin ulos kadulle vaan,so long.
Eli niin kauan kun on kivaa nii ootte yhdessä ja kun toinen todella tarvitsisi tukea niin jätetään.Ok.
Kivat teille.
Click to expand...
En tukisi masentunutta tai psykoosissa olevaa puolisoani oman tai lasteni turvallisuuden kustannuksella.

Olen kuitenkin ensisijaisesti äiti, vastuussa lapsistani ja lapsilleni ennen mitään tai ketään muuta.

Voisin tukea eri osoitteesta käsin, mutta saman katon alla en asuisi väkivaltaisen tai muuten pelottavan miehen kanssa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa