H
huono omistaja.
Vieras
Onko kyse siitä että me ollaan tehty jotain väärin, vai siitä että ne on niin pikkuisia, vai onko ne vaan tyhmiä tai jotain? Älkää pliis hyökätkö mun kimppuun vaikka kirjoitan nyt aika monimuotoisin sanakääntein tästä asiasta. Juttu on näet niin, että mä rakastan noita otuksia, mutta ne tekee mut pian hulluksi. Haluisin vaan tietää mitä mun pitää vielä tehdä.
Eli meillä on siis kaksi chihuahuaa, uros ja narttu. Narttu on 3,5v ja uros vajaa 2,5v. Molemmat on tulleet meille pentuina, narttu 10 viikkoisena ja uros 16 viikkoisena. Narttu on lyhyt- ja uros pitkäkarvainen.
Alusta asti molempia koiria on käytetty monta kertaa päivässä pihalla. Pentuna ainakin 15krt/vrk molempia, ja aikuisenakin 4-5kertaa kun vielä asuttiin kerrostalossa, ja nyt kun asutaan omakotitalossa, pääsevät vähintään tunnin välein käymään pihalla, muutaman tunnin päivässä hengaavat meidän seurassa omalla pihalla, ja kahdesti päivässä pääsevät 1-5km lenkille.
Silti nuo molemmat rotat on aina tehnyt asioitaan myös sisälle. Nartulla kesti hieman kauemmin ennen kuin edes suostui tekemään asioitaan ulos ollenkaan, sillä se tuli meille alkukeväästä, jolloin ulkona oli aika kylmä vielä ja se siis on lyhytkarvainen. Edelleen, jos ulkona on kylmä tai sataa vettä, se tekee asiansa sisään heti kun silmä välttää, ikään kuin asenteella "mä oon jo kakannu ja pissannu, ei tartte enää mennä ulos". Uros taas sitten merkkailee niitä nartun tekosia, ja vähän siinä sivussa muitakin paikkoja, esim. verhoja, tuolinjalkoja, sohvanreunaa jne. Ja aina mä siivoan ne sotkut saman tien pois ilman sen suurempaa metakkaa, pyyhin puhdistusaineella ja varmuuden vuoksi vielä miedolla etikkaliuoksella.
Me ollaan nyt mun mielestä jo koitettu kaikkea. Molemmat koirat on leikattu, ei apua. Jos jompi kumpi koira on jäänyt rysän päältä kiinni, ollaan toruttu ja sen jälkeen viety ulos. Muuten ei olla reagoitu mitenkään niihin sotkuihin. Ollaan pesty ja hinkattu niitä tahroja mitä erilaisimmilla aineilla, ostettu kahdesti uus sohvakalusto noiden ruojien takia, matot on uusittu ties kuinka monta kertaa, ja jopa omakotitaloonkin muutettiin koirien takia, jotta ne sais varmasti käytyä pihalla tarpeeksi usein. Tänne muuttaessa myös hävitettiin kaikki tavara mihin oli ikinä kustu, jotta vanhat hajut ei houkuttais jatkamaan sitä touhua. Ei auttanut. Edelleen toinen tekee asiansa salaa minne milloinkin, ja toinen tulee perässä merkkaamalla ne.
Yksi eläinlääkäri oli hyvin hämmästynyt siitä, että meidän koirat alkoi n. 6kk sitten jopa kusemaan meidän sänkyyn vaikka nukkuivat yönsä meidän kanssa siellä. Hän ei kuulemma koskaan ollut kuullut koirasta joka kusee "omaan pesäänsä", ja sellaisena niiden kuulemma tulisi meidän sänkyä pitää kun kerran siellä nukkuvat. No, koirat sitten siirtyivät makuuhuoneen nurkkaan nukkumaan pienessä aitauksessa, ja sinne eivät sentään oo kusseet. Lääkärissä käytin tarkistuttamassa molemmat virtsatulehduksen varalta. Molemmat oli terveitä.
Mulla alkaa hajoamaan pää noiden ääliöiden kanssa. Meillä on mennyt ihan mielettömästi rahaa ton kusemisen takia, ollaan muutettu ja sen takia vaihdettu paikkakuntaakin kun pks:lla omakotitalot on kalliita. Ollaan rampattu lääkärissä, kysytty neuvoja koirankouluttajilta jne. Ja tää alkaa pian syömään meidän parisuhdettakin. Mun mies on nimittäin kova puolustelemaan noita koiria. Välillä syy on se, että meillä on olevinaan liian iso koti ja koirat ei tajua että tää kaikki on "meidän pesää", vaikka me ollaan myös koirien ollessa asuttu 50m2 asunnossa ja siellä tilanne oli ihan sama. Välillä taas hänen mielestään vika on mussa, milloin en ulkoiluta tarpeeksi (?!), milloin en siivoa edellisiä tahroja tarpeeksi. Siitäkin saan vihat niskaani kun sanon että elämä ois helpompaa ilman noita kahta. En oikeasti haluis luopua niistä, ne on rakkaita mullekin, eikä kukaan muukaan varmaan haluisi tollasta kusikaksikkoa. Toisinaan vaan mieleen hiipii katumus siitä että koskaan edes otettiin noita rakkeja.
Eli meillä on siis kaksi chihuahuaa, uros ja narttu. Narttu on 3,5v ja uros vajaa 2,5v. Molemmat on tulleet meille pentuina, narttu 10 viikkoisena ja uros 16 viikkoisena. Narttu on lyhyt- ja uros pitkäkarvainen.
Alusta asti molempia koiria on käytetty monta kertaa päivässä pihalla. Pentuna ainakin 15krt/vrk molempia, ja aikuisenakin 4-5kertaa kun vielä asuttiin kerrostalossa, ja nyt kun asutaan omakotitalossa, pääsevät vähintään tunnin välein käymään pihalla, muutaman tunnin päivässä hengaavat meidän seurassa omalla pihalla, ja kahdesti päivässä pääsevät 1-5km lenkille.
Silti nuo molemmat rotat on aina tehnyt asioitaan myös sisälle. Nartulla kesti hieman kauemmin ennen kuin edes suostui tekemään asioitaan ulos ollenkaan, sillä se tuli meille alkukeväästä, jolloin ulkona oli aika kylmä vielä ja se siis on lyhytkarvainen. Edelleen, jos ulkona on kylmä tai sataa vettä, se tekee asiansa sisään heti kun silmä välttää, ikään kuin asenteella "mä oon jo kakannu ja pissannu, ei tartte enää mennä ulos". Uros taas sitten merkkailee niitä nartun tekosia, ja vähän siinä sivussa muitakin paikkoja, esim. verhoja, tuolinjalkoja, sohvanreunaa jne. Ja aina mä siivoan ne sotkut saman tien pois ilman sen suurempaa metakkaa, pyyhin puhdistusaineella ja varmuuden vuoksi vielä miedolla etikkaliuoksella.
Me ollaan nyt mun mielestä jo koitettu kaikkea. Molemmat koirat on leikattu, ei apua. Jos jompi kumpi koira on jäänyt rysän päältä kiinni, ollaan toruttu ja sen jälkeen viety ulos. Muuten ei olla reagoitu mitenkään niihin sotkuihin. Ollaan pesty ja hinkattu niitä tahroja mitä erilaisimmilla aineilla, ostettu kahdesti uus sohvakalusto noiden ruojien takia, matot on uusittu ties kuinka monta kertaa, ja jopa omakotitaloonkin muutettiin koirien takia, jotta ne sais varmasti käytyä pihalla tarpeeksi usein. Tänne muuttaessa myös hävitettiin kaikki tavara mihin oli ikinä kustu, jotta vanhat hajut ei houkuttais jatkamaan sitä touhua. Ei auttanut. Edelleen toinen tekee asiansa salaa minne milloinkin, ja toinen tulee perässä merkkaamalla ne.
Yksi eläinlääkäri oli hyvin hämmästynyt siitä, että meidän koirat alkoi n. 6kk sitten jopa kusemaan meidän sänkyyn vaikka nukkuivat yönsä meidän kanssa siellä. Hän ei kuulemma koskaan ollut kuullut koirasta joka kusee "omaan pesäänsä", ja sellaisena niiden kuulemma tulisi meidän sänkyä pitää kun kerran siellä nukkuvat. No, koirat sitten siirtyivät makuuhuoneen nurkkaan nukkumaan pienessä aitauksessa, ja sinne eivät sentään oo kusseet. Lääkärissä käytin tarkistuttamassa molemmat virtsatulehduksen varalta. Molemmat oli terveitä.
Mulla alkaa hajoamaan pää noiden ääliöiden kanssa. Meillä on mennyt ihan mielettömästi rahaa ton kusemisen takia, ollaan muutettu ja sen takia vaihdettu paikkakuntaakin kun pks:lla omakotitalot on kalliita. Ollaan rampattu lääkärissä, kysytty neuvoja koirankouluttajilta jne. Ja tää alkaa pian syömään meidän parisuhdettakin. Mun mies on nimittäin kova puolustelemaan noita koiria. Välillä syy on se, että meillä on olevinaan liian iso koti ja koirat ei tajua että tää kaikki on "meidän pesää", vaikka me ollaan myös koirien ollessa asuttu 50m2 asunnossa ja siellä tilanne oli ihan sama. Välillä taas hänen mielestään vika on mussa, milloin en ulkoiluta tarpeeksi (?!), milloin en siivoa edellisiä tahroja tarpeeksi. Siitäkin saan vihat niskaani kun sanon että elämä ois helpompaa ilman noita kahta. En oikeasti haluis luopua niistä, ne on rakkaita mullekin, eikä kukaan muukaan varmaan haluisi tollasta kusikaksikkoa. Toisinaan vaan mieleen hiipii katumus siitä että koskaan edes otettiin noita rakkeja.