V
vakkari vierailee
Vieras
Kun mun lapsi oli vauva, mä en elänyt kusi sukassa, vaan todellakin tiskasin ja katsoin tv:tä yms lapsen päiväunien aikaan (en meluamalla melunnut enkä möykännyt, mutta normaalit elämisen äänet...)
Kun lapsi esim.yöllä alkoi itkeä, en heti rynnännyt sen luo, vaan kuulostelin hetken millaista itku oli ja usein nukahtikin uudelleen.
En kantanut lasta sylissäni koko aikaa, koska mun piti tehdä myös paljon muita asioita ja lapsi tottui leikkimään keskenään jo pienenä. Ja tämä ei tarkoita etten ikinä pitänyt sylissä tai ikinä leikkinyt lapsen kanssa.
Nyt kun lapsi on eskari-ikäinen, niin saatan nukkua aamulla pidempään kun lapsi. Lapsi leikkii sen aikaa keskenään, katsoo tv:tä ja ottaa aamupalaa itse.
En palvele lapselle kaikkea nenän eteen, vaan esim.lasin voi ihan itse ottaa kaapista ja maidon jääkaapista ja kaataa siihen lasiin.
Lapsi vie joka ruokailun jälkeen omat astiansa tiskipöydälle ja iltaisin likaiset vaatteensa pyykkiin.
Jos lapsi "räjäyttää pommin" huoneessaan, niin saa myös aika pitkälle siivota itse, että tajuaa "tekonsa seurauksen" eikä luule, että joku on aina siivoamassa puolesta. Yhdessäkin siivotaan ja autan ja tietysti hoidan imuroinnit yms.
(Lelujen keräämistä vaadin myös lapsen kavereilta jos ovat sotkemiseen osallistuneet....)
Ruuat tarjoillaan ruoka-aikana ja jos ei maistu niin ei tarvitse syödä, mutta seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan.
Pöydässä ei pelleillä, ei lueta, eikä leikitä vaan syödään, jutellaan päivästä ja kaikesta.
Illalla kun lapsi menee nukkumaan, mennään iltapesulle, halitaan, peittelen ja se on siinä. Ei mitään satuja eikä lauluja ja sillä sipuli.
Ja näin MEILLÄ, mikä ei tarkoita että pitäisi olla KAIKILLA, mutta näistä asioista mut tuomittiin välinpitämättömäksi äidiksi. Olé!
Kun lapsi esim.yöllä alkoi itkeä, en heti rynnännyt sen luo, vaan kuulostelin hetken millaista itku oli ja usein nukahtikin uudelleen.
En kantanut lasta sylissäni koko aikaa, koska mun piti tehdä myös paljon muita asioita ja lapsi tottui leikkimään keskenään jo pienenä. Ja tämä ei tarkoita etten ikinä pitänyt sylissä tai ikinä leikkinyt lapsen kanssa.
Nyt kun lapsi on eskari-ikäinen, niin saatan nukkua aamulla pidempään kun lapsi. Lapsi leikkii sen aikaa keskenään, katsoo tv:tä ja ottaa aamupalaa itse.
En palvele lapselle kaikkea nenän eteen, vaan esim.lasin voi ihan itse ottaa kaapista ja maidon jääkaapista ja kaataa siihen lasiin.
Lapsi vie joka ruokailun jälkeen omat astiansa tiskipöydälle ja iltaisin likaiset vaatteensa pyykkiin.
Jos lapsi "räjäyttää pommin" huoneessaan, niin saa myös aika pitkälle siivota itse, että tajuaa "tekonsa seurauksen" eikä luule, että joku on aina siivoamassa puolesta. Yhdessäkin siivotaan ja autan ja tietysti hoidan imuroinnit yms.
(Lelujen keräämistä vaadin myös lapsen kavereilta jos ovat sotkemiseen osallistuneet....)
Ruuat tarjoillaan ruoka-aikana ja jos ei maistu niin ei tarvitse syödä, mutta seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan.
Pöydässä ei pelleillä, ei lueta, eikä leikitä vaan syödään, jutellaan päivästä ja kaikesta.
Illalla kun lapsi menee nukkumaan, mennään iltapesulle, halitaan, peittelen ja se on siinä. Ei mitään satuja eikä lauluja ja sillä sipuli.
Ja näin MEILLÄ, mikä ei tarkoita että pitäisi olla KAIKILLA, mutta näistä asioista mut tuomittiin välinpitämättömäksi äidiksi. Olé!
Kannatan omatoimisuutta ja maalaisjärkeä?! Tai ainakin yritän...
