L
lainaus
Vieras
Mikko Salasuo, dosentti, VTT, Nuorisotutkimusverkosto
Kirjoitus on Hamppu-forumin pyytämä tutkijanäkökulma teemaan. Kirjoittaja ei itse ole Hamppu-forumin jäsen.
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta YK:n huumausaineyleissopimuksen voimaan tulosta. Maailmalla se on saanut eri tahoja pohtimaan tuolloin valitun politiikan toimivuutta. Arvovaltaisimman puheenvuoron esitti Global Comission on Drug Policy, jonka jäseninä olivat muun muassa Kofi Annan, George Papandreou, Javier Solana, Ruth Dreifuss ja Thorvald Stoltenberg. Suomalaisesta näkökulmasta komissio päätyi radikaalilta kuulostavaan johtopäätökseen:
End the criminalization, marginalization and stigmatization of people who use drugs but who do no harm to others. Challenge rather than reinforce common misconceptions about drug markets, drug use and drug dependence.
Perusteluna johtopäätökselle on näkemys huumeiden vastaisen sodan epäonnistumisesta häviämisestä valitulla strategialla.
Länsimaissa huumausainepolitiikka on perustunut repressioon, mutta kokeilua, käyttöä ja kauppaa ei ole onnistuttu kitkemään ja hallitsemaan. Valittu politiikka on myös osoittautunut tehottomuudessaan erittäin kalliiksi ja huumebisnes onkin globaalisti eräs suurimmistä harmaan talouden alueista. Komissio arvio lukuisan tutkimuksen tavoin on, että nykypolitiikka aiheuttaa yksilöille enemmän haittoja kuin vaihtoehtoiset mallit.
Globaaliin huumekeskusteluun suunnattu raportti ei sellaisenaan resonoi suomalaisen ilmapiirin kanssa. Huumekysymys on Suomessa aivan toisenlainen kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Meksikossa. Vaikka tuoreen väestökyselyn (Hakkarainen ym. 2011) tulokset kertovatkin kannabiksen vakiintuneen nuorten aikuisten kulttuurissa, kuuluu Suomi edelleen alhaisen kulutuksen maihin. Kannabiksen kohdalla viime vuosina tapahtunut siirtymä rikollisilta markkinoilta ostetusta hasiksesta kotona kasvatettuun marihuanaan on kuitenkin merkittävä muutos. Se rapauttaa lainsäädännön pohjaa, joka YK:n huumausaineyleissopimusta mukaillen tähtää ensisijaisesti laittoman salakuljetuksen, välittämisen ja myynnin sääntelyyn. Seuraukset heijastuvat myös kokeilun ja käytön yleisyydessä, joissa on kivuttu viimeisen 18 vuoden aikana joskus kokeilleiden osalta miehillä 7 prosentista 21 prosenttiin ja naisilla 4 prosentista 14 prosenttiin. Toki taustalla vaikuttaa usea muu tekijä, kuten kannabiksen käytön yleistyminen koko läntisessä maailmassa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Kannabiksen yhteiskunnallisen paikan muuttuminen näkyy myös asenneilmastossa. Noin viidesosa vuoden 2010 väestökyselyn (Hakkarainen ym. 2011) vastaajista oli sitä mieltä, ettei kotikasvatuksesta tule rangaista, kun vuonna 1992 näin ajatteli joka kymmenes vastaaja. Niiden osuus, jotka katsovat kannabiksen kokeilun sisältävän korkeintaan vähäisen terveydellisen tai muun riskin, on kasvanut tasaisesti vuodesta 1996 (26 %) ja lähentelee jo puolta (42 %) kansalaisista. Nuorten aikuisten miesten keskuudessa tämä osuus on nyt jo 75 prosenttia.
Sekä kannabiskokeiluissa että käytössä ja mielipideilmastossa tapahtuneet muutokset voisivat toimia suomalaisen keskustelun pohjana. Huolimatta rajoittavasta huumepolitiikasta ei myöskään täällä kyetä vaikuttamaan kokeilujen ja käytön määrään. Sen sijaan aiheutuviin kustannuksiin ja mahdollisiin haittoihin on politiikalla mahdollista vaikuttaa hyvinkin paljon. Tältä pohjalta Suomessa olisi jo iso askel, mikäli onnistuttaisiin käynnistämään huumausainepoliittinen keskustelu, jossa arvioitaisiin kiihkottomasti nykypolitiikan toimivuutta, kustannuksia sekä hyötyjä ja haittoja. Uudenlaiseen huumekeskusteluun tulisi Keski-Euroopan maiden tapaan saada mukaan kaikkien tahojen, myös käyttäjien ääni. Myös virheellisistä ennakkoasenteista ja myyteistä tulisi päästä eroon.
Lähde:
Hakkarainen, Pekka & Metso, Leena & Salasuo, Mikko (2011) Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping. Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia. Yhteiskuntapolitiikka 76 (2011):4, 397411.
Kirjoitus on Hamppu-forumin pyytämä tutkijanäkökulma teemaan. Kirjoittaja ei itse ole Hamppu-forumin jäsen.
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta YK:n huumausaineyleissopimuksen voimaan tulosta. Maailmalla se on saanut eri tahoja pohtimaan tuolloin valitun politiikan toimivuutta. Arvovaltaisimman puheenvuoron esitti Global Comission on Drug Policy, jonka jäseninä olivat muun muassa Kofi Annan, George Papandreou, Javier Solana, Ruth Dreifuss ja Thorvald Stoltenberg. Suomalaisesta näkökulmasta komissio päätyi radikaalilta kuulostavaan johtopäätökseen:
End the criminalization, marginalization and stigmatization of people who use drugs but who do no harm to others. Challenge rather than reinforce common misconceptions about drug markets, drug use and drug dependence.
Perusteluna johtopäätökselle on näkemys huumeiden vastaisen sodan epäonnistumisesta häviämisestä valitulla strategialla.
Länsimaissa huumausainepolitiikka on perustunut repressioon, mutta kokeilua, käyttöä ja kauppaa ei ole onnistuttu kitkemään ja hallitsemaan. Valittu politiikka on myös osoittautunut tehottomuudessaan erittäin kalliiksi ja huumebisnes onkin globaalisti eräs suurimmistä harmaan talouden alueista. Komissio arvio lukuisan tutkimuksen tavoin on, että nykypolitiikka aiheuttaa yksilöille enemmän haittoja kuin vaihtoehtoiset mallit.
Globaaliin huumekeskusteluun suunnattu raportti ei sellaisenaan resonoi suomalaisen ilmapiirin kanssa. Huumekysymys on Suomessa aivan toisenlainen kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Meksikossa. Vaikka tuoreen väestökyselyn (Hakkarainen ym. 2011) tulokset kertovatkin kannabiksen vakiintuneen nuorten aikuisten kulttuurissa, kuuluu Suomi edelleen alhaisen kulutuksen maihin. Kannabiksen kohdalla viime vuosina tapahtunut siirtymä rikollisilta markkinoilta ostetusta hasiksesta kotona kasvatettuun marihuanaan on kuitenkin merkittävä muutos. Se rapauttaa lainsäädännön pohjaa, joka YK:n huumausaineyleissopimusta mukaillen tähtää ensisijaisesti laittoman salakuljetuksen, välittämisen ja myynnin sääntelyyn. Seuraukset heijastuvat myös kokeilun ja käytön yleisyydessä, joissa on kivuttu viimeisen 18 vuoden aikana joskus kokeilleiden osalta miehillä 7 prosentista 21 prosenttiin ja naisilla 4 prosentista 14 prosenttiin. Toki taustalla vaikuttaa usea muu tekijä, kuten kannabiksen käytön yleistyminen koko läntisessä maailmassa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Kannabiksen yhteiskunnallisen paikan muuttuminen näkyy myös asenneilmastossa. Noin viidesosa vuoden 2010 väestökyselyn (Hakkarainen ym. 2011) vastaajista oli sitä mieltä, ettei kotikasvatuksesta tule rangaista, kun vuonna 1992 näin ajatteli joka kymmenes vastaaja. Niiden osuus, jotka katsovat kannabiksen kokeilun sisältävän korkeintaan vähäisen terveydellisen tai muun riskin, on kasvanut tasaisesti vuodesta 1996 (26 %) ja lähentelee jo puolta (42 %) kansalaisista. Nuorten aikuisten miesten keskuudessa tämä osuus on nyt jo 75 prosenttia.
Sekä kannabiskokeiluissa että käytössä ja mielipideilmastossa tapahtuneet muutokset voisivat toimia suomalaisen keskustelun pohjana. Huolimatta rajoittavasta huumepolitiikasta ei myöskään täällä kyetä vaikuttamaan kokeilujen ja käytön määrään. Sen sijaan aiheutuviin kustannuksiin ja mahdollisiin haittoihin on politiikalla mahdollista vaikuttaa hyvinkin paljon. Tältä pohjalta Suomessa olisi jo iso askel, mikäli onnistuttaisiin käynnistämään huumausainepoliittinen keskustelu, jossa arvioitaisiin kiihkottomasti nykypolitiikan toimivuutta, kustannuksia sekä hyötyjä ja haittoja. Uudenlaiseen huumekeskusteluun tulisi Keski-Euroopan maiden tapaan saada mukaan kaikkien tahojen, myös käyttäjien ääni. Myös virheellisistä ennakkoasenteista ja myyteistä tulisi päästä eroon.
Lähde:
Hakkarainen, Pekka & Metso, Leena & Salasuo, Mikko (2011) Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping. Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia. Yhteiskuntapolitiikka 76 (2011):4, 397411.
