Aivan ihana ketju tämä!
Itse vietin lapsuuteni 80-luvulla, teini-ikä hurahti 90-luvulla.
Ketjua kahlatessa tuli monta muistoa mieleen. Olin ihan unohtanut, että koulussa piti opettajan tullessa luokkaan nousta seisomaan pulpetin viereen ja että kouluissa saatiin välipalaa. Muistan pienet lihapiirakat, joista en yhtään tykännyt (ja nykyään rakastan) ja annoin aina kaverille syötäväksi.
Muistan myös laman aikana koulussa kaikkien koulukirjojen kierrätyksen ja kuinka sitä aina salaa, jännityksellä toivoi saavansa ihastuksensa vanhan kirjan
Kirjekavereita sai ulkomailta jonkun "kirjeenvaihtovälityksen" kautta. Siitä taisi joutua maksamaan jotain, että sai osoitteita ympäri maailman.
Siinä sai määritellä halusiko pojan vai tytön kirjekaveriksi ja mistä maasta. Minulla oli kirjekaverina yksi indonesialainen poika ja yksi tyttö(jonka nimen juuri muistin!!! ja etsin facebookista

Muualtakin taisi olla kirjekavereita, en kyllä muista, että paljoa olisin muiden kanssa kirjoitellut.
Joku sanoikin, että aikuiset olivat aikuisia ja heitä kunnioitettiin. Näin minunkin lapsuudessani.
Meilläpäin lapsen paikka oli nokkimisjärjestyksessä viimeinen. Lapset söivät juhlissa viimeisenä tai jos hyvin kävi, saimme olla omassa pienessä pöydässä, jossa tarjottavat olivat paljon vähäisempiä kuin aikuisten pöydässä. Jos aikuisilta jäi jotain, niin lapset saivat sitten sen lopun.
Lapset eivät puhuneet aikuisten päälle, saimme leikkiä pienestä pitäen ulkona omin nokkinemme. Minä 1,5vuotta vanhempana kuin siskoni pidin hänestä huolta ulkoleikeissä. Ikää minulla oli noin 4-5-vuotta.
Asuimme yhdessä isovanhempien kanssa ja meitä lapsia hoiti taloudessa niin ikään asuva isoisän äiti. Neljä sukupolvea saman katon alla ei maalla ollut lainkaan erikoista.
Ja Kissin chatti!! Mikä maailma avautui, kun pääsi Kissin chattiin juttelemaan. Nimimerkkejä valittiin ja seuraa haettiin. Jotkin nimimerkit sieltä ovat jääneet käyttöön myöhemmällekin ajalle.
Vanhempien eron jälkeen muutimme äidin kanssa pois maalta ja pienen paikkakunnan keskustaan. Rivitalossa asuessa tutustui naapurin lapsiin ja päivät kuluivatkin lasten kanssa leikkiessä. Kaikkein mielettömin leikeistä ja peleistä oli fikkarisota, jota pelattiin kun illat jo pimenivät! Voi sitä jännitystä.
Meilläpäin lapset menivät talvilomalla leireille. Oli pienten leirit ja isojen leirit. Siellä vietettiin aikaa ulkoillen, pelaten ja leikkien ja opeteltiin samalla eroa vanhemmista. Leirillä oli kioski, josta sai ostaa karkkia, jos oli omaa rahaa ja leirit kestivät yleensä pari-kolme yötä.
Kavereiden luokse mentiin kävellen, pyörällä, potkukelkalla, millä milloinkin kysymään jos kaveri saisi leikkiä. Useimmiten leikkiä sai vain ulkona ja siitä sitten leikkien päätyttyä suunnattiin takaisin kotiin.
Voi sentään mitä kaikkea ihanaa sitä onkaan lapsuudessaan saanut tehdä ja kokea. Kaikkea ei ole osannut arvostaa silloin, onneksi nyt on toisin
