Muistelua oman lapsuusajan yhteiskunnasta

 

Mä olin 6-vuotias, kun NKOTB esiintyi Lahdessa. Asuttiin torin laidalla ja ikkunasta kuunneltiin stadionilta kuuluvaa musiikkia.

 

DINGO !!!!

Kuinka tätä ei ole mainittu aikaisemmin ???

Silkki tai sifonkihuivit, kaikissa kauniissa väreissä. Parhaimmissa oli helmiäkin.
Ja mulla oli sellainen pieni elektroniikkapeli jota pelasin. Gameboy tms.

Meidän koulussa ei saanut jättää ruokaa. Keittäjiltä piti pyytää lupa joskus joku hellämielinen antoi luvan, yleensä ei. Ja jos oli hyvää jälkkäriä (esim rahkaa) niin jokainen sai yhden annoksen ja loput vietiin opettajien huoneeseen jos yli jäi. Kyllä harmitti.

 

ei ollu videoita, tietokoneita, lankapuhelinkin oli vain joillakin. eikä telkkariakaan ollu joka talossa. auton radiollekkin piti olla radiolupa niinkun telkkarille nykyään.

Televisiossakin oli huikeat kaksi kanavaa.

 

Tämä nyt ei ehkä ole suoranaisesti yhteiskunnallinen ilmiö, mutta piippaussaksilla
käherrettiin hiuksia ennen luokkakuvaa ja joskus muutenkin. Mulla oli sellainen kama
la piippaussaksiotsatukka.

 

Tuli tuosta Luniksen ketjusta mieleen:

Ketjukirjeet! Niitä kirjoitettiin oikeasti käsin, pitkiäkin, ja sitten läheteltiin eteenpäin.

 

Nettiä kun ei kerran ollut niin teininä soitettiin lankapuhelimella hirveät laskut "linjoille".
Autoillessa kavereiden kanssa pidettiin yhteyttä LA-puhelimilla eli "lällättimellä".

 

muistan vielä kun olin aika uusi ja soitin serkkupojalle niin piti nostaa luuri ja sanoa sentraalisantralle että "voisitteko yhdistää siihenjasiihen taloon"

 

Muistan kun meidän puhelinnumerossa oli neljä numeroa.

 

Ennen oli kaikki ei-yhtään-paremmin.

Aina joku osa-alue on yhteiskunnassa / ihmisten elämissä päin perussuomalaista. Se että lapsuudesta on paljon aikaa, antaa anteeksi aika paljon niissä asioissa mitkä oikeasti oli päin seiniä "ennenvanhaan". Nostalgia on kivaa ja on mukava aatella toki että asiat oli ennen paremmin, mutta ei ne oikeasti ole olleet. Toki se ei ole syy olla ajattelematta hymy huulilla joitain menneitä asioita. Saahan sitä ikävöidä asioita, mutta se että esimerkiksi sinun perheelläsi oli ihan jees asiat vaikkapa 70-luvulla, ei tarkoita että ajat oli jotenkin parempia silloin yleisesti ottaen kaikille.

 

Ennen oli kaikki ei-yhtään-paremmin.

Aina joku osa-alue on yhteiskunnassa / ihmisten elämissä päin perussuomalaista. Se että lapsuudesta on paljon aikaa, antaa anteeksi aika paljon niissä asioissa mitkä oikeasti oli päin seiniä "ennenvanhaan". Nostalgia on kivaa ja on mukava aatella toki että asiat oli ennen paremmin, mutta ei ne oikeasti ole olleet. Toki se ei ole syy olla ajattelematta hymy huulilla joitain menneitä asioita. Saahan sitä ikävöidä asioita, mutta se että esimerkiksi sinun perheelläsi oli ihan jees asiat vaikkapa 70-luvulla, ei tarkoita että ajat oli jotenkin parempia silloin yleisesti ottaen kaikille.

So?

 

So?

Asia mikä tuli ketjusta mieleen.

 

Kännyköiden värikuoret! Niitä on hieman ikävä. Mulla oli Nokian 3310 ja siihen tummansiniset kukkakuoret. :xmas:

Mun lapsuudessa oli muotia myös housuhameet. Ja paksupohjaiset kengät, mitä paksumpi pohja sen coolimpi. Tarrakorviksia tuli myös käytettyä.

Jambo -nimisiä patukoita on sekä mulla että äidillä ikävä.

Hopeatoffeeta en oo löytäny mistään missä oon reissannu. Sitä söin lapsena ja teininäkin paljon, ihana karkki.
Lauantaipussin mustia autokarkkeja saa onneksi nykyään irtokarkkeina. Niitä ei taida enää olla lauantaipusseissa ollenkaan...?

 

Asia mikä tuli ketjusta mieleen.

Selvä pyy.

 

Roope-setä kolikko karkit, Black Pete salmiakki huokaus
Rullaluistimet jossa oli neljät renkaat.
Jukeboksit ja videopelit kahviloissa ja bensa asemilla.
Kansitakit ja talvilenkkarit
Ritari ässä,miami vice,hill street blues,yön kuumuudessa,Dallas,Dynastia, Star wars, ja McGywer.
Break Dance
Varsilenkkarit ja neon värit
Olkatoppaukset kaikkialla.
Tupeeraus ja palljon hiuslakkaa

 

Olen syntynyt 60-luvun loppupuolella.
Kengät; retut, hollannikkaat, lapikkaat, huopikkaat.
Vaatteita; sammarit, sarkahousut, enstexhousut, pallopaidat, froteeshortsit, terylenit, karvahatut.
Karkit; merkkarit, avaruusrahat, pennin nallet, viiden pennin nallet, liikennemerkkitikkarit, hedelmämerkkarit, salmiakkipommit, sitruunapommit, lakupommit
Limpparit; sitso, zoo, aku ankka, punainen jaffa(joka aiheutti muka syöpää),jive,
Lehdet; Help, Suosikki, Aku Ankka, Nakke Nakuttaja, Jippo, Nonstop
Huonekalu, sisustus; lasikuitupöytä, keinonahkasohvat, karvalankamatot, oranssit, turkoosit, punaiset seinät.
Ruuat; pizza tuli suomeen, ranskalaisia sai ravintolassa, jalostajan hernekeitto ja lihapullat.
Lisäravinteet; raekalkki ja vitoli, kuumeeseen aina vaan mustaherukkamehua. Muita särkylääkkeitä ei ollu ku disperiini ja asperiini. Hellämietonen shampoolla pestiin hiukset.
Ala-asteen aamuhartaudet; opettajat vuorotellen soitti urkuharmoonia ja oppilaat lauloi virsiä. Hiihtokilpailuihin oli pakko osallistua ja kuumaa mustaherukkamehua oli juotava. Laktoosi intoleranssista ei oltu kuultukaan. Minä olin luokan toinen avioerolapsi, vain kahdella kahdestakymmenestä oli allergia, pojillakin oli alaluokilla sukkahousuja, kun tunnilla vastasi niin nousi oppilas seisomaan ja sitten vasta suunsa aukaisi. Mustavalkeella ja väritelkkarilla oli erihintaiset luvat, radiolupa tarvittiin myös. Huoltoasemilla myytiin c-kasetteja, joissa oli coverversioita nimekkäämpien artistien kappaleista, olivat halvempia kuin alkuperäisäänitteet. Stereot olivat harvinaisia, mono riitti useimmille. Metsämansikoita löytyi melko helposti ja lillukoita syötiin, eikä kuoltu. Sukset oli puuta ja sauvat jotain bambunnäköistä. Sarvisahkiolla laskettiin pulkkamäkeä. Stigan rattikelkka ja jääkiekkopeli olivat olemassa, monopoli oli uusinta uutta. Mopokortista ei ollut vielä ajatustakaan, saabit oli kajakkikaksikoita ja naapurissa oli anglia. Kaitafilmikameralla otettiin muutaman minuutin pätkiä, kameroissa oli filmikasetteja ja irtonaiset kuutiosalamat, joista riitti neljään välähdykseen. Terveyssiteet oli paksuja tumpuloita, onneks olin vielä lapsi. Punasta maitoa juotiin ja maito oli muovipusseissa, jotka laitettiin sitä varten olevaan kannuun. Pillimehut oli tetroissa ja lihat leikattiin kaupassa kokonaisista ruhoista, makkarat siivutettiin tiskillä ja jauhelihat tehtiin paikanpäällä. Onhan näitä.

 

Muistaako kukaan Anneli Tempakkaa?

Mikä sinun on, nuori?

Mikä pilaa nuorison. Tupakka, kapakka vai tempakka. (laulu ja soitinyhtye sleepy sleepers lahdesta)

 

Minä olen syntynyt 1965.

Lapsuudesta huomaan suurimman eron siinä, että lapsilla oli keskimäärin enemmän ihmis- ja vähemmän leluarvoa kuin nykyään. Vapautta leikkeihin ja muuhunkin itsensä toteuttamiseen oli myös enemmän.

Toisaalta ei ollut turvavöitä autoissa, turvaliiviä (ja usein ei kypärääkään) ratsastaessa, uimassa käytiin 3 v eteenpäin valvomatta jne.
Tilastollisesti vakavia onnettomuuksia saattoi sattua enemmän (?), mutta ei koskaan kenellekään tutulle.

Kenellekään ei tullut mieleen tehdä lastensuojeluilmoitusta, vaikka vanhemmilla ja näiden ystävillä oli kosteitakin punaviiniiltoja, jolloin istuivat olkkarin lattialla tyynyillä ja puhuivat pas... politiikkaa ja opiskelujuttujaan.
Kaikkien mukulat nukkuivat sillä aikaa toisessa huoneessa siskonpedissä lattialle levitetyillä patjoilla ja kuiskivat toisilleen pas... kummitusjuttuja ja muita hupsuja tarinoita.

Televisio- , karkki- tai vaatemuistoja minulla ei juurikaan ole, mikä kertonee vain siitä että ne eivät olleet minulle tärkeitä juttuja.

Ennen commondorea (ja aika pitkään sen jälkeenkin) kirjoitettiin kirjoituskoneella, jossa keskimmäiset näppäimet menivät jumiin, jos kirjoittajan tempo oli liian nopea.
Pianonsoittoa opetti venäläinen emigrantti joka soitatti noin 5 minsaa ja 25 minsaa kertoili sitten vanhoista rakkausseikkailuistaan.

Myöhemmin oltiin toisella lailla kapinallisia kuin nykyään; tiedostavammin ja yhteisvastuullisemmin. Oli YAP-nyt, kansainvälinen solidaarisuussäätiö, rauhanliike jne.
Festareille liftattiin.

 

Ei ollut viikkorahoja eikä muita olemassaolokorvauksia, mutta toisaalta oli aina jokin keino tienata tarvitsemansa;
lapsenvahtina, leikkivahtina puistossa, koiria ulkoiluttamalla, maalaamalla, puutarhatöissä naapureilla, marjoja poimimalla, metsää istuttamalla jne.

 

Mekin, ysäriteinit samalla tavalla saatiin taskurahaa tekemällä jotakin sen rahan eteen. Lapsuus meni oikeastaan ulkoleikeissä, kesät/talvet. Tosin Nintendo sai pysymään sisälläkin välillä.

 

Muistan kyllä kun mun mummo otti hota pulveria, ja me muksut leikittiin sitten purkkapakettien kanssa että olis hotaa...avattiin koko paketti auki, ja liuútettiin päästä suuhun.

Muistan myös miltä sininen ja viherä jenkki maistui .

Mummo vetäs henkeen kerran tuota Hotapulveria
Eka mustavalkotelkkari oli Kaiser.

Tuo vuokrattava elokuvalaite tais olla Moviebox.

 

Olen syntynyt 1964 ja vietin lapsuuteni Keravalla. Mitään hampurilaisravintolaketjuja tms ei ollut, mutta muistan että erilaisia nakkikioskeja senkin edestä. Useimmista sai jonkun lihapiirakan, hotdogin tai hampurilaisen, sekä irtokarkkeja. Useimmista sai juomaksi vain maitoa tosin muutamalta kioskilta sai limuakin.
Meille tuli Aku Ankka, minun ja veljeni yhteiseksi. Isä sen kuitenkin aina ensin luki, ja silloin kukaan ei saanut häiritä. Oli sodat ja kaikki käynyt mies mutta Aku Ankka oli silti hyvin tärkeä, pienenä harmitti kun piti odottaa että isä lukee lehden ensin..
Meillä oli narttukoira, ja se oli jatkuvasti paksuna, kun ei tainnut mitään sterilointeja siihen aikaan olla saatavillakaan? Koiranpennut isä myi joskus, mutta joskus hukutti säkissä. Se oli julmaa touhua eikä hänellekään ollut mitään helpointa, mutta kun niiden koirien kanssa olisi ollut ihan hukassa, jos olisi vaan annettu lisääntyä eikä pennuille meinannut aina löytyä koteja.
Vappumarssit muistan myös. Ja sen, kun ABBA tuli, se oli huippu.. Ja nämä muutkin 70-luvun tunnetuimmat hitit. Suosikista kerättiin kaikkia kuvia näistä sitten. Mulla oli valtava LP-kokoelma, sellainen missä oli nykypäivän harvinaisuuksiakin iso kasa. Tosin 80-luvulla CD:n tehdessä läpimurtoaan luovuin osasta LP-levyjä ja tietty niitä harvinaisimpia meni joukossa iso kasa..

En muista että oltaisiin oltu kovin rikkaita, mutta käytiin monesti Espanjassa, Turkissa yms lomamatkoilla. Kerran kun oltiin muistaakseni Espanjassa, olin jo teini-ikäinen, niin oltiin varsin hienossa hotellissa. Illallispöydässä, seuraamme tuli eräs mies, joka pyysi sitten, lähtisimmekö me (minä, äitini ja sisareni) juhlimaan. Mentiin katsomaan jotakin muotinäytöstä, päästiin VIP-vieraiksi, mentiin ihan limusiinilla ja punaista mattoa pitkin. Saatiin sitten lahjoiksi jotkut meikkipakkaukset ja käsilaukut, ja tanssittiin ja juotiin shampanjaa.
Silloin en tajunnut itse kuka mies oli kyseessä, enkä tietty kehdannut kysyä (hän sanoi nimensä mutta en kuullut sitä) mutta onneksi oltiin otettu valokuva hänen kanssaan ja sehän olikin Leif Wager

80-luvulta tulee mieleen Nisa Soraya, Kikka, Bryan Adams, ja se kun otettiin permanentit ja piti nukkua aluksi tosi varovasti ettei se lyttäänny...

 

Onkohan tätä vielä sanottu: Me soiteltiin lapsena johonkin Pulinaboxiin. Se oli joku yleinen numero, jossa sai vaan höpötellä tuntemattomien kanssa, vanhan ajan chatti. Voi että oli jännää.

 

kekkonen oli silloin presidenttinä. meille tuli shköt kun olin 8 vuotias ja puhelin, kun olin kymmen. se oli sellainen, jota veivistä pyöritettiin ja sitten keskus vastasi ja yhdisti siihen numeroon, johon pyysi. eka telkkari oli mustavalkoinen ja siitä näkyi väin ykkös kanava. lasten ohjelmista jäi mieleen sellainen kuin matti ja miisu. autojaei silloin myöskään ollut joka talossa, nyt kun niitäkin tuppaa olemaan melkein talossa kuin talossa se kaksi kappaletta. lapset kasvatettiin silloin niin, että jos puhe ei auttanut saattoi se koivuniemen herra laulaa, ja se oli ihqan luvallista

 

Aivan ihana ketju tämä!

Itse vietin lapsuuteni 80-luvulla, teini-ikä hurahti 90-luvulla.
Ketjua kahlatessa tuli monta muistoa mieleen. Olin ihan unohtanut, että koulussa piti opettajan tullessa luokkaan nousta seisomaan pulpetin viereen ja että kouluissa saatiin välipalaa. Muistan pienet lihapiirakat, joista en yhtään tykännyt (ja nykyään rakastan) ja annoin aina kaverille syötäväksi.
Muistan myös laman aikana koulussa kaikkien koulukirjojen kierrätyksen ja kuinka sitä aina salaa, jännityksellä toivoi saavansa ihastuksensa vanhan kirjan

Kirjekavereita sai ulkomailta jonkun "kirjeenvaihtovälityksen" kautta. Siitä taisi joutua maksamaan jotain, että sai osoitteita ympäri maailman.
Siinä sai määritellä halusiko pojan vai tytön kirjekaveriksi ja mistä maasta. Minulla oli kirjekaverina yksi indonesialainen poika ja yksi tyttö(jonka nimen juuri muistin!!! ja etsin facebookista Muualtakin taisi olla kirjekavereita, en kyllä muista, että paljoa olisin muiden kanssa kirjoitellut.

Joku sanoikin, että aikuiset olivat aikuisia ja heitä kunnioitettiin. Näin minunkin lapsuudessani.
Meilläpäin lapsen paikka oli nokkimisjärjestyksessä viimeinen. Lapset söivät juhlissa viimeisenä tai jos hyvin kävi, saimme olla omassa pienessä pöydässä, jossa tarjottavat olivat paljon vähäisempiä kuin aikuisten pöydässä. Jos aikuisilta jäi jotain, niin lapset saivat sitten sen lopun.
Lapset eivät puhuneet aikuisten päälle, saimme leikkiä pienestä pitäen ulkona omin nokkinemme. Minä 1,5vuotta vanhempana kuin siskoni pidin hänestä huolta ulkoleikeissä. Ikää minulla oli noin 4-5-vuotta.

Asuimme yhdessä isovanhempien kanssa ja meitä lapsia hoiti taloudessa niin ikään asuva isoisän äiti. Neljä sukupolvea saman katon alla ei maalla ollut lainkaan erikoista.

Ja Kissin chatti!! Mikä maailma avautui, kun pääsi Kissin chattiin juttelemaan. Nimimerkkejä valittiin ja seuraa haettiin. Jotkin nimimerkit sieltä ovat jääneet käyttöön myöhemmällekin ajalle.

Vanhempien eron jälkeen muutimme äidin kanssa pois maalta ja pienen paikkakunnan keskustaan. Rivitalossa asuessa tutustui naapurin lapsiin ja päivät kuluivatkin lasten kanssa leikkiessä. Kaikkein mielettömin leikeistä ja peleistä oli fikkarisota, jota pelattiin kun illat jo pimenivät! Voi sitä jännitystä.

Meilläpäin lapset menivät talvilomalla leireille. Oli pienten leirit ja isojen leirit. Siellä vietettiin aikaa ulkoillen, pelaten ja leikkien ja opeteltiin samalla eroa vanhemmista. Leirillä oli kioski, josta sai ostaa karkkia, jos oli omaa rahaa ja leirit kestivät yleensä pari-kolme yötä.

Kavereiden luokse mentiin kävellen, pyörällä, potkukelkalla, millä milloinkin kysymään jos kaveri saisi leikkiä. Useimmiten leikkiä sai vain ulkona ja siitä sitten leikkien päätyttyä suunnattiin takaisin kotiin.

Voi sentään mitä kaikkea ihanaa sitä onkaan lapsuudessaan saanut tehdä ja kokea. Kaikkea ei ole osannut arvostaa silloin, onneksi nyt on toisin