Ap hyvä. Varmasti tarkoitit ihan hyvää aloituksellasi ja huolestumisellasi. Mutta oikeasti tuo on aika liioiteltua. Joskus koirat käy ihmisten kimppuun, totta. Mutta kun mietitään paljonko koiria on esim. täällä suomessa ja montako uutista saat lukea esim. vuodessa, että koira on lasta raadellut, niin aika pieni se määtä on prosentuaalisesti mitä koiraperheiden koirat lasten kimppuun käy. Jos lapset hoidetaan hyvin, ne kasvatetaan kunnioittamaan koiraa (eläimiä yleensäkin) ja koira kasvatetaan/koulutetaan hyvin, niin silloin harvoin tällaisia tilanteita sattuu. Ja olen monessakin yhteydessä sanonut, että lakatkaa hyvät ihmiset yleistämästä, että vain ne isot koirat olisi vaarallisia. Yhtälailla pienet koirat voi olla vaarallisia! Ei se kokoa katso, vaan sitä miten koira on koulutettu ja onko koira terve. (Sairas koira voi toki käyttäytyä hyvinkin arvaamattomasti, esim. kipujen vuoksi.)
Itselläni ei ole koiraa, eikä ole koskaan ollut. Mutta lähipiirissä ja perheenjäsenillä on ollut paljon koiria! Myös pikkulapsiperheissä. Löytyy dobermanneja, rotikoita, saksanpaimenkoiria, irlanninsusikoiria, terrierejä, kultaisia noutajia... jopa pitbulleja eräässä taaperoperheessä!!! Dobberit ja rotikat on olleet näistä "lällyimmästä" päästä, samoin äitipuoleni vasikan kokoinen Irlanninsusikoira.
Ainoa tuttavapiiristä löytyvä aggressiivinen koira on ollut entisen työkaverini pikkuinen kiinanpalatsikoira, jota pelkäsin kuollakseni. Kyseinen koira oli myös todella vaarallinen lapsille. Siellä perheessä ongelma oli se, että koira oli/on perheen pomo! Se määräsi kaikesta ja ihmiset teki aina koiran mielen mukaan. Jos koira esim. tahtoi syödä lapsenlapsen lautasella olevan makkarakeiton, niin sen koira sai! Tai jos joku ihminen istui sohvalla, johon koira halusi, niin ihminen väistyi. Kun taas näissä muissa tutuissa koiraperheissä on koirat koulutettu ja opetettu siihen, että ihminen määrää, AINA!