Mä vähän aattelin tehdä vauvan

ton mun ukkoni kanssa. :heart: Jos meille niin vaan suodaan. Ukkohan on jo pitemmän aikaa puhunu, että "kaveri antais rattaat ilmasiks" sun muuta sen sorttista ja tsekkaa mainoksista aina vaippatarjoukset yms. =)

 

:flower: Onnea yritykseen

 

Mäkin haluan niiin paljon... Olispa munki mies tuollainen. Epäilen, että olen saanut varhaisen keskenmenon ja se vaan toteaa, että "huh, no eiks se oo hyvä asia!?" ja näyttää huojentuneelta. (Kyllä, vähän katkera hetki juuri nyt.. kyllä tämä tästä taas, ystävät )

Onnea yritykseen, ap! :flower:

 

:flower: Onnea yritykseen

Kiitos! Pelottaa ihan hirveästi se vanhemmuuden vastuu.

 

Mäkin haluan niiin paljon... Olispa munki mies tuollainen. Epäilen, että olen saanut varhaisen keskenmenon ja se vaan toteaa, että "huh, no eiks se oo hyvä asia!?" ja näyttää huojentuneelta. (Kyllä, vähän katkera hetki juuri nyt.. kyllä tämä tästä taas, ystävät )

Onnea yritykseen, ap! :flower:

Sama reaktio ois taatusti omallakin miehellä ollu vielä parikin vuotta takaperin. Niin ne vaan miehetkin kypsyy. Ikävä tottakai, että sulla on mieli maassa ja mieskin osaltaan pahentanut.

 

Onnea yritykseen, toivottavasti tärppää pian!

 

Tärppionnea toivon teille

Itsellä hiukan samat ajatukset. Toisaalta järki taas sanoo että ei enää. Mutku tavallaan kuitenkin haluaisin vielä vauvan, kovastikin.

 

Tärppionnea toivon teille

Itsellä hiukan samat ajatukset. Toisaalta järki taas sanoo että ei enää. Mutku tavallaan kuitenkin haluaisin vielä vauvan, kovastikin.

Ehkäpä se onkin se tunne, joka on oikeassa. Mietin kovasti itsekin, että onko vieläkään sopiva aika, mutta kun kerran parisuhteessa on kaikki se varmuus mitä kuuluukin ja lapsia olisi toiveissa kuitenkin joskus tehdä (edelleen sillä edellytyksellä, että niitä meille suodaan), joten miksipä odottaa enää.

Kiitokset kaikille tärppionnitteluista! Itsehän toivon, ettei ihan ensimmäisellä kierrolla natsaa, niin ehtii vielä hyvin totutella siihen, että nyt on tosi kyseessä.