Mies kertoi silmät loistaen että veljestään tulee isä, mun ensimmäinen ajatukseni oli

["mustis"]

... riipaiseva kateus... ja sen jälkeen tunsin itseni idiootiksi! :xmas:

Meillä on kaksi ihanaa lasta 5v. ja 3v. Minä olisin halunnut vielä kolmannen, mutta mies on pysynyt itsepäisenä kannassaan jo kaksi vuotta. Täytin juuri 30-vuotta ja tuntuu että lapsen saaminen pyörii joka päivä mielessäni. Ja nyt tämä?

Miehen veli on seurustellut tyttöystävänsä kanssa vajaat puoli vuotta ja nyt odotetaan kevätvauvaa. Se tuntuu hirveän epäreilulta! Tiedän olevani naurettava. Tämähän on kokonaan heidän asiansa, en edes tunne tätä odottavaa äitiä ja saattaisin vaikka pitää hänestä jos tutustuisin (se ei ole kyllä ollut minusta kiinni). Miehen veli on puolestaan mulle kuin oma veli, joten munhan pitäisi olla riemuissani heidän puolestaan! Ihan sellainen olo että sillä sekunnilla kun sen vauvan näen niin itken vuolaasti... Ja tunnen itseni ihan kauheaksi ihmiseksi kun näin ajattelen!

Joo, haukkukaa vapaasti! Piti tämä älytön tunne nyt jonnein purkaa.

 

["huoh"]

Tunnen samoja vihlaisuja myös, riippumatta kuka raskausuutisia kertoo.
En vaan pysty iloitsemaan muiden puolesta, kun itse niin epätoivoisesti haluaisin myös odottaa vauvaa. :snotty:

 

["Niinpä"]

Ollaan käyty just kattomassa yhden parin vauvaa ja mun sisko saa kolmannen just. Mies ei ole suostunut kolmanteen. Mä tiedän, et järjellä ajateltuna kaks on hyvä..Meillä 7 ja 5 v. Mut olen jotenki silti aina ajatellu, että 3 olis kiva. Mä täytän nyt 31 ja olen sanonut, et nyt tai sitte ei koskaan. Kaikil tavoin olis nyt paras ajankohta, mut mies vaan on jääräpäinen. Ei se väittele, mut se on vaan hiljaa, kun olen puhunut. Sano vaan, et ei me varmaan jaksettas enää valvoo. Niin, kai se sit niin on. Lapset ovat kerjänneet pikkusiskoa/veljeä molemmat, myös nuorempi, tämä poika. Vaikka en ole mitään itse heidän kuullen puhunut. Mun pitäis tosin laihduttaaki varmaan sitä ennen. Mut nyt en tiedä, et hävitetäänkö istuimet ja vaunut vai kuinka.

 

["mustis"]

Pitäisi nyt vaan jotenkin saada tämä olo pois jotta pystyn vilpittömästi onnitelemaan heitä kun näen! Juuri nyt en pystyisi sanomaan varmaan mitään!

 

[ordovici]

Mä oon kateellinen prinsessa victorialle kun sekin saa vauvan ennen kun mä saan toisen vauvan...

 

["Calm in the storm"]

sun fiilikset on ihan normaaleja kun sullla on vauvakuume
ei se tarkoita että oisit oikeesti katkera tai vihainen, vaan mustis kun et itse saa.
puhuhan sen miehesikanssa vielä ja kerro noi sun tunteet sille.
mullakin on kova vauvakuume ja oon kaverilleni kyllä mustis kun se tuli ylläri raskaaks ja mä en saa. mulla on 3 lasta.
oon silti onnellinen senpuolesta, mut kyl se välillä pistelee sydämeen kun en saa itte.

 

["kolmen äiti"]

Ymmärrän tunteesi, mutta äläpä nyt masennu. Näe tämä mahdollisuutena. Olisiko sopiva sauma saada mies taipumaan siihen kolmanteen. Olisihan se kiva kun olisi saman ikäiset serkukset Nyt vaan kaikki yritys peliin. Älä painosta, vaan yritä johtaa mies keksimään ajatus itse. Mies saattaa yllättää. Minäkin olin jo täysin luovuttanut kolmannen suhteen, kun yhtenä iltana yllättäen mukavan perheellä vietetyn päivän päätteeksi mies ottikin asian itse esille. Ja nyt meitä on viisi

 

["vieras"]

Miehesi on sen oikea isä...

 

["mustis"]

Kiitos kaikille. En usko että mies taipuu. Puhuimme asiasta viimeksi ihan pari päivää sitten ja vastaus oli hyvin jyrkkä ei. Eniten mua ärsyttää, että mies ei juuri edes kuuntele mun kantaani, vaan sanoo ei jo kun mainitsenkin sanan vauva...

 

["mä"]

Samoin täällä ihan kauhea vauvakuume ja se nousee vaan joka vuosi
Itsekin olen osittain sitä mieltä että nää kaksi riittää 9v ja6v mutta silti aina välillä tulee tunne että voi kun vielä yksi vauva tähän taloon.

 

["huoh"]

Minä olen kaikista hirvein ihminen. Minun katkeruus pahenee vaan koko ajan.
Viimeisin raskausuutinen sai minut itkemään ja raivoamaan. Raivosin, että toivoisin heille keskenmenon.

 

[Jaska-]

[QUOTE="mustis";24634149]Kiitos kaikille. En usko että mies taipuu. Puhuimme asiasta viimeksi ihan pari päivää sitten ja vastaus oli hyvin jyrkkä ei. Eniten mua ärsyttää, että mies ei juuri edes kuuntele mun kantaani, vaan sanoo ei jo kun mainitsenkin sanan vauva...[/QUOTE]

Ei varmaan aika ole kullannut hänellä muistoja, eikä vain viitsi sanoa kuinka hirveää se oli hänelle ?
Joko lapsien tai sinun osalta.. tai jotain.

 

[PipariSuu]

[QUOTE="mustis";24633998]... riipaiseva kateus... ja sen jälkeen tunsin itseni idiootiksi! :xmas:


Miehen veli on puolestaan mulle kuin oma veli, joten munhan pitäisi olla riemuissani heidän puolestaan! Ihan sellainen olo että sillä sekunnilla kun sen vauvan näen niin itken vuolaasti... Ja tunnen itseni ihan kauheaksi ihmiseksi kun näin ajattelen!

Joo, haukkukaa vapaasti! Piti tämä älytön tunne nyt jonnein purkaa.[/QUOTE]

Pura tänne vain. Kunhan itse oikeasti tiedostat tuon, että kateus sieltä puskee läpi ja kuitenkin osaat olla henkilöiden kanssa fiksusti tekemisissä, niin tuskimpa tuosta muuta haittaa on kuin mitä nyt itsellesi ikävää tietysti.

Ajattele positiivisesti; kun miehesi näkee veljesi ilakoivan taas pienestä vauvasta, voi olla, että itsekin haluaa jolloin saisit vielä sen kolmannen lapsen.

 

[PipariSuu]

[QUOTE="mustis";24634149]Kiitos kaikille. En usko että mies taipuu. Puhuimme asiasta viimeksi ihan pari päivää sitten ja vastaus oli hyvin jyrkkä ei. Eniten mua ärsyttää, että mies ei juuri edes kuuntele mun kantaani, vaan sanoo ei jo kun mainitsenkin sanan vauva...[/QUOTE]

Oletko sinä kuunnellut miehen kantaa? Toisaalta jos toinen on vakaasti päättänyt että ei enää, niin ei siinä paljoa auta, vaikka toinen kuinka selittelisi oman kantansa miksi niitä pitäisi tulla vielä..

 

["mustis"]

Oletko sinä kuunnellut miehen kantaa? Toisaalta jos toinen on vakaasti päättänyt että ei enää, niin ei siinä paljoa auta, vaikka toinen kuinka selittelisi oman kantansa miksi niitä pitäisi tulla vielä..

Mies ei ole selittänyt kantaansa sen kummemmin kuin että "ei". Sen takia se niin turhauttavaa onkin. Ja tiedän kyllä, että näissä asioissa se "ei" painaa enemmän kuin "kyllä". Emme voi tehdä vauvaa jos toinen meistä on ehdottomasti sitä mieltä että ei. Mutta kyllä se sattuu siitä huolimatta.

 

[PipariSuu]

[QUOTE="mustis";24634234]Mies ei ole selittänyt kantaansa sen kummemmin kuin että "ei". Sen takia se niin turhauttavaa onkin. Ja tiedän kyllä, että näissä asioissa se "ei" painaa enemmän kuin "kyllä". Emme voi tehdä vauvaa jos toinen meistä on ehdottomasti sitä mieltä että ei. Mutta kyllä se sattuu siitä huolimatta.[/QUOTE]

Ok, no ehkä siitä sitten kannattaa keskustella ja kysyä mieheltä miksi on vakaasti noin päättänyt, jos nyt mies suostuu edes sitä kertomaan..

 

["mustis"]

Ok, no ehkä siitä sitten kannattaa keskustella ja kysyä mieheltä miksi on vakaasti noin päättänyt, jos nyt mies suostuu edes sitä kertomaan..

Mä olen aina ajatellut että yksi meidän suhteen vahvuuksista on hyvä keskusteluyhteys, mutta tämä on kyllä kumonnut sen... :xmas: Kyllä musta on tuon viimeisimmän keskustelun jälkeen tuntunut, että tämä on nyt vain sellainen asia, joka mun pitää hyväksyä ja jotenkin tästä omasta vauvan kaipuusta pitäisi vaan päästä yli!

Sitä en tiedä kuinka tästä mustasukkaisuudesta pääsisi... Haluaisin kovasti iloita lastemme tulevasta serkusta, mutta tällä hetkellä se olisi todellista tekoiloa.

 

["Piika-äiti"]

Tuota. Entäs jos iloisisit nyt hurjasti miehesi kanssa siitä veljen lapsesta? Ja viimeistään pikkujouluaikaan alkaisit ihmetellä, että eikä olisi ihana, jos sille veljen lapselle tulisi serkku kaveriksi...

Lähipiirissä oleva odotus ja vauvaan valmistuminen voivat vaikuttaa mieheesikin sillä tavalla, että vauva-ajatus olisi läheisempi ja helpompi.

 

[Joxu]

Sama juttu täällä. Kaveri kerto odottavansa lasta, olin ja olen toki ilonen asiasta. Mutta silti tunsin hirveetä kateutta ja tuntu, että mulla pääsee itku. Meillä 1v5kk tytär ja alku oli meillä vähän hankalaa pari ekaa kuukautta. Mies vaan sano, ettei toista tule ja yhdyin siihen mielipiteeseen alussa, mutta mieli vaan kuitenkin muuttu. Mies pysyy yhä kannassaan. Haluisin kyllä ite kovasti toista lasta, mutta en halua pakottaa ja painostaa miestä. Toivon todella, että miehenkin mieli muuttuis.

 

["vieras"]

ymmärrän täysin sinua ap!
itse olemme yrittäneet toista lasta vuosikausia. esikoinen meni juuri ekalle luokalle. kaikki tuntuu saavan helposti 2. ja 3. lapsen, paitsi me olisikin edes 2 lasta kuten ap:lla...

eniten pisti sydämeen, kun paras ystäväni kertoi raskaudestaan. meillä saman ikäiset esikoiset (samaa sukupuolta) ja ovat todella hyviä kavereita. minä sain jokui aina sitten keskenmenon, ja perään ystäväni tuli raskaaksi (tietämättä km:stani. silloin suretti, itketti ym, mutta en toivonut tietenkään mitään pahaa ystävälleni.

 

[NipaNeutroni]

Mullla ei ole vielä sitä ensimmäistäkään, ja hirveä kuume. Ei jaksa liikaa painostaa, mutta toisaalta oma olo on aivan malttamaton :ashamed:

Kateellinen olen kyllä, mitään keskenmenoja en kuitenkaan kellekkään toivo. Nyt onneksi vain puolitutut ja työkaverit ovat saaneet vauvoja, kun monella oman ikäisellä on vielä opinnotkin kesken. Varmasti kateus iskisi todella pahasti jos esimerkiksi joku nuoremmista sisaruksistani saisi lapsen ennen meitä. Veisi siis minulta mahdollisuuden synnyttää vanhemmilleni ensimmäinen lapsenlapsi. Kyllä on tää ihmiselo hankalaa..

 

["mustis"]

Pari vuotta sitten olisin tällaisen uutisen kuultuani rynnännyt lähimpään vauvanvaatekauppaan, ostanut jotain ihanaa ja lähtenyt onnittelemaan... Nyt vaan toivon että saan hetken sulatella asiaa ennen kuin tapaan ko.ihmisiä. Aika naurettavaa.

Kiitos kaikille paljon rohkaisevista sanoista! Ja voimia samojen asioiden kanssa kamppaileville! :flower: