Tuntuu et pää leviää ja just

["vieras"]

Kaikki vaan mättää ja urakalla. Ei jaksa mitään eikä kiinnosta mikään. Hommat kaatuu niskaan ku ei saa mitään aikaseksi.
Millä tästä olosta pääsee eroon???
Välillä menee päivä kaks paremmin ja taas sit monta päivää tätä.

 

["a p"]

Eikä tänään yhtään parempi päivä.
Pakko ois siivota ja nuo muutama murrosikäinen kyllä auta asiaa. Osan lapsista saa kaveriksi niin sit on vähintään se yks joka ei tee mitään ja muidenkin into loppuu siihen.

Tän päivän murhe siis saada talo siivottua.

 

["koppis"]

Munkin pitäis nyt siivota eikä istua tässä koneella.. Nyt lähettiin!

 

["a p"]

[QUOTE="koppis";24598895]Munkin pitäis nyt siivota eikä istua tässä koneella.. Nyt lähettiin![/QUOTE]

Mun pakko tuulettaa vähän päätä ennenku meen jatkaan. Menee vaan huutamiseksi noiden lasten kans.. Alkaa täällä kohta olla tavarat paikoillaan onneksi.

 

[NelliKaramelli]

Sama homma. Mikään ei kiinnostais.. raskaana kolmannella kuulla, tulevalla asunnolla remontti ja kohta muutto ja mies löi hanskat tiskiin. Ei tunnu niin kauheen kivalta.

 

["a p"]

Sama homma. Mikään ei kiinnostais.. raskaana kolmannella kuulla, tulevalla asunnolla remontti ja kohta muutto ja mies löi hanskat tiskiin. Ei tunnu niin kauheen kivalta.

Lähti kokonaan vai ei tee mitään?
Täälläkin miehellä eilen vapaapäivä ja eipä tuosta juuri apua ollu. Riitelyksi vaan menee kun ei tajua miksi mua ahdistaa ja ottaa päähän vaikka oon rautalangasta yrittäny vääntää.

 

[NelliKaramelli]

Lähti kokonaan. Jätti mut selviytyään kaikesta yksin. Rempasta muutosta ja raskaudesta ja tietty tulevaisuudessa vauvasta..

 

["vieras"]

Lähti kokonaan. Jätti mut selviytyään kaikesta yksin. Rempasta muutosta ja raskaudesta ja tietty tulevaisuudessa vauvasta..

Saatko ketään kaveria tai sukulaista avuksi? Et saisit rempan ja muuton tehtyä. Luulen et moni auttaa mielellään kun uskallat vain kysyä.

 

["koppis"]

Lähti kokonaan. Jätti mut selviytyään kaikesta yksin. Rempasta muutosta ja raskaudesta ja tietty tulevaisuudessa vauvasta..

Tulin vielä kurkkaamaan, mitä tänne on kirjoitettu. Sain sentään edes pesukoneen tässä välillä pyörimään.. Ei kyllä auttais mun valittaa mitään esim. tuohon yllä olevaan viitaten. Voi jessus, toivotavasti saat apua ystäviltä, sukulaisilta..

 

[NelliKaramelli]

Tottakai saan apua ystäviltä mutta tietty ite on kaikesta vastattava. Ja ei kukaan muu voi paikata puolison tuomaa aukkoa tällaisessa tilanteessa..

 

["a p"]

Tottakai saan apua ystäviltä mutta tietty ite on kaikesta vastattava. Ja ei kukaan muu voi paikata puolison tuomaa aukkoa tällaisessa tilanteessa..

Ei varmasti korvaa ja ei voi kuin kuvitella sen tyhjyyden mikä jää kun toinen lähtee. Mutta hyvä että et kuitenkin saat apua niin vähän helpottaa käytännön juttuja.

 

["a p"]

[QUOTE="koppis";24598995]Tulin vielä kurkkaamaan, mitä tänne on kirjoitettu. Sain sentään edes pesukoneen tässä välillä pyörimään.. Ei kyllä auttais mun valittaa mitään esim. tuohon yllä olevaan viitaten. Voi jessus, toivotavasti saat apua ystäviltä, sukulaisilta..[/QUOTE]

Sepä se et sit tuntuu et ite kiukuttelee ihan turhasta. En tiedä miksi sitä ei osaa olla tyytyväinen siihen mitä on ja nauttia siitä. Oon tässä monta päivää yrittäny tolkuttaa itelle et meillä on kaikki hyvin oikeasti mut silti en osaa olla tyytyväinen enkä oikeasti tiedä mitä haluan tai mitä pitäs tehdä että elämä muuttuis paremmaksi.

 

[NelliKaramelli]

Olen kyllä kiitollinen maailman ihanimmasta äidistäni ja veljestäni ja ystävistäni. Elämä johdattelee niin kuin parhaaksi näkee ja olen varma että helpottaa kun saan rempan ja muuton pois alta ja saa alkaa rakentamaan pikku pesää vauvalle ja mulle. Välillä vaan tuntuu ettei kerta kaikkiaan jaksa.. tuntuu pahalta että toinen voi vaan lähteä ja jättää kaiken. Vauvakaan ei todellakaan ole mikään vahinko vaan tekemällä tehty. Ja sitten ei toista enää kiinnostakkaan "leikkiä perhettä" vaan tulee uusi teini-ikä ja kotielämä onkin ahdistavaa ja muija ei osaa muuta kuin nalkuttaa.

 

[onkoonko]

Olen kyllä kiitollinen maailman ihanimmasta äidistäni ja veljestäni ja ystävistäni. Elämä johdattelee niin kuin parhaaksi näkee ja olen varma että helpottaa kun saan rempan ja muuton pois alta ja saa alkaa rakentamaan pikku pesää vauvalle ja mulle. Välillä vaan tuntuu ettei kerta kaikkiaan jaksa.. tuntuu pahalta että toinen voi vaan lähteä ja jättää kaiken. Vauvakaan ei todellakaan ole mikään vahinko vaan tekemällä tehty. Ja sitten ei toista enää kiinnostakkaan "leikkiä perhettä" vaan tulee uusi teini-ikä ja kotielämä onkin ahdistavaa ja muija ei osaa muuta kuin nalkuttaa.

Kun reilu puolen vuoden päästä istut rempatussa kodissasi vauva sylissä, iltahämärissä sohvalla, niin elämä on jo varmasti melko hyvällä mallilla

Tsemppiä tähän rutistukseen!!