Älkää vanhemmat tuotoko niitä taaperoita ja arkoja lapsianne sinne harrastuksiin muiden lasten tuntia pilaamaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vsölkavjök
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="mmm";24559728]Tampio. Missä luulet arkojen lapsien harjoittelevan sosiaalisia kontakteja ellei tälläisissä ?[/QUOTE]

No voi herranen aika! Sulta ei ainakaan opita oikeaoppista sosiaalista kontaktia.
Onko sinulla tapana haukkua kaikki asioista eri mieltä olevat tampioiksi?
 
Lasten liikunnanohjaajana tiedän useita tapauksia, joissa arka lapsi ei ensiksi halua tulla mukaan. Tätä saattaa kestää pari kertaa tai pidempään. Todella monessa näistä tapauksista lapsi on lopulta innostunut harrastuksesta kovasti, eikä enää malttaisi pysyä kentältä poissa. Arkaa lasta ei muu ryhmä jää odottelemaan, mutta arallakin on oikeus harrastukseen omassa tahdissaan.
 
Lasten liikunnanohjaajana tiedän useita tapauksia, joissa arka lapsi ei ensiksi halua tulla mukaan. Tätä saattaa kestää pari kertaa tai pidempään. Todella monessa näistä tapauksista lapsi on lopulta innostunut harrastuksesta kovasti, eikä enää malttaisi pysyä kentältä poissa. Arkaa lasta ei muu ryhmä jää odottelemaan, mutta arallakin on oikeus harrastukseen omassa tahdissaan.

Aroilla oikeus tulla mukaan, mutta ei itkeä pillittää siellä ja vanhempien houkutella puoli väkisin vielä kymmenelläkin kerralla, kun ei se lapsi halua mukaan.
 
Lasten liikunnanohjaajana tiedän useita tapauksia, joissa arka lapsi ei ensiksi halua tulla mukaan. Tätä saattaa kestää pari kertaa tai pidempään. Todella monessa näistä tapauksista lapsi on lopulta innostunut harrastuksesta kovasti, eikä enää malttaisi pysyä kentältä poissa. Arkaa lasta ei muu ryhmä jää odottelemaan, mutta arallakin on oikeus harrastukseen omassa tahdissaan.

Olen ihan samaa mieltä. Ja kuten sanottua, on ohjaajan taitamattomuutta, jos ryhmää ei aloiteta yhden lapsen takia. Meillä ryhmä alkaa kun kello lyö tasan. Silloin ne lapset, jotka on halukkaita tulemaan mukaan, aloittaa tunnin. Jos ei äidistään voi päästää irti, jää oven ulkopuolelle, jos pelottaa tulla ryhmän toimintaan mukaan, niin voi katsella sivusta mutta ryhmä alkaa kuitenkin normaalisti.
 
Olen ihan samaa mieltä. Ja kuten sanottua, on ohjaajan taitamattomuutta, jos ryhmää ei aloiteta yhden lapsen takia. Meillä ryhmä alkaa kun kello lyö tasan. Silloin ne lapset, jotka on halukkaita tulemaan mukaan, aloittaa tunnin. Jos ei äidistään voi päästää irti, jää oven ulkopuolelle, jos pelottaa tulla ryhmän toimintaan mukaan, niin voi katsella sivusta mutta ryhmä alkaa kuitenkin normaalisti.

Meillä kyllä sai vanhemmat istuskella urheiluhallin seinän vieressä kun pienet harjoittelivat.
 
Inhoan noita vaippataaperoita joita ei pidetä kurissa.
Mä inhoon niiden vanhempia :whistle:

Ei se oikeasti voi vaikeaa olla. On tässä itsekin vuosien varrella oltu esikoisen harrastuksissa, kuopus vauvana/taaperona kainalossa mukana, ja ei ollut homma eikä mikään pitää häntä pois toisten harrastusta häiritsemästä.

Jos mun poikani törmää treenatessaan taaperoon, ja loukkaa itsensä, niin taaperon mutsi saa kuulla kunniansa :saint:. Ei oo meinaan noilla + - 5 v pojilla silmiä selässä, ja harjoituksissa mm. juoksevat takaperin niin nopsaan kuin pääsevät, tai hyppivät yhdellä jalalla takaperin seinältä toiselle.
 
[QUOTE="vieras";24560053]Meillä kyllä sai vanhemmat istuskella urheiluhallin seinän vieressä kun pienet harjoittelivat.[/QUOTE]

Joo, se riippuu ihan harrastuksesta ja ryhmästä. :) Meillä on pienehkö jumppasali, ja siitä ei tuu mitään että siellä roikkuu montakymmentä aikuista reunoilla vielä.
 
Meidän 5-vuotias tyttö on juuri omasta tahdostaan aloittanut uuden harrastuksen. Ja ryhmäliikuntaa tietenkin. Hän on valtavan innoissaan aina kun kotoa lähdetään ja harjoittelee kovasti kotona ja onkin taidoiltaan varmasti ryhmän parhaimpia...mutta valitettavasti tyttö on hitaasti uusiin ihmisiin lämpiävä. Vaatii muutaman kerran ennen kuin uskaltaa heittäytyä täysillä mukaan. Luojan kiitos ryhmän ohjaajat ja muut vanhemmat (asiasta on siis puhuttu yhteisesti) ovat ymmärtäväisiä, eikä tyttäremme suinkaan ole ainoa, jolle alku on ollut hankala. Tunneilla ei odoteta yhtä tai kahta mukaan, vaan muut tekevät asioita normaalisti ja nämä ujostelevat aremmat lapset liittyvät mukaan kun haluavat. Harrastaminen on täysin vapaaehtoista ja heti kun tyttömme kerrankin sanoo, ettei halua mennä, niin sitten ei mennä. Mutta niin kauan kun hän haluaa mennä paikan päälle joko ujostelemaan tai reippaasti harrastamaan, mennään me paikan päälle ihan varmasti.
 
Meidän lapsi on perusluonteeltaan arka ja hangoitteleva. Silti ollaan menty harrastuksiin, sovittu on että tietty määrä kokeillaan ennen kuin lopetetaan, ja ollaan puhuttu siitä että joku säännöllinen liikuntaharrastus pitää olla. Ollaan välillä sitten vaan tuijotettu salin reunalla, aika montakin kertaa, ja jaliksessa lapsi on ollut hidas menemään mukaan. Mutta eipä ole kyllä koskaan tehty niin että muu joukkue joutuisi odottamaan siksi, että meidän lapsi lämpenee hitaasti.

Toinen lapsi taas on ollut sellainen, että menee heti ja täysillä mukaan, ja on aina innoissaan lähtemässä joka paikkaan.

Mut tosta jalisharkkojen haahuilusta... mä seurasin tän kesän noin eskari- ja ekaluokkalaisten harkkoja, ja kyllä siellä tuntui olevan jopa puolet niitä jotka keskittyi kaikkeen muuhun. Fiksusti sitten jakoivat sitä isoa ryhmää niin, että tosissaan pelaavat pääsi pelaamaan tosissaan, ja sitten toisaalta vetäjät kannusti koko ajan aktiivisesti niitä haahuilijoita mukaan peliin.
 
Tähän ketjuun pitääkin tulla "kehuskelemaan", kun olen usein saanut täällä kuulla lelliväni lapseni piloille yms :D Että mun lapsi olikin niitä jotka kaikkein reippaimmin lähtivät tanssisaliin opettajan kanssa, heilutti mulle heipat ja hups! Tykkäsi aivan kamalasti ja mankuu kokoajan takaisin tanssikouluun :P Muutama lapsi siellä on itkenyt ja 1-2 vanhempaa ollut tunneilla mukana. Tuskin pistävät ketään odottelemaan tms, enkä nyt osaa kauhean pahana nähdä jos äiti/isä on muutaman kerran mukana. Mutta jos ei ensimmäisen maksukauden (1kk) aikana tapahdu muutosta, niin ainakin mä ottaisin lapsen sieltä sitten pois. Keksittäisiin jotain muuta tekemistä.

Mut oon mä kyllä vähän ylpeä, että tämä mun "lellitty" (pitkään imetetty, nukkuu yhä perhepedissä, kannan yhä paljon sylissä, 3-vuotiaaksi asti kotihoidossa, olen antanut tehdä miten lystää kunhan ei minua häiritse yms) pärjää todella hyvin ryhmätilanteissa, harrastuksessaan ja päiväkodissa. Osaa ja uskaltaa olla osana ryhmää. Meni palstan ennustukset ihan metsään :D
 
Huokaus. En osannut ajatella, että meidän pojan arkuus haittaisi muita. Mutta ei välttämättä ole kyse siitä, ettei lapsi itse haluaisi harrastaa jotakin. Meillä esim. jumppaa saatettiin odottaa ja kysellä päiviä, kun siellä on niin kivaa. Kun tilanne vihdoin tuli, alkoikin jännittää ja häntä piti houkutella mukaan. Onneksi ohjaaja antoi pojan seurata touhua vierestä ja tehdä niitä juttuja, joihin rohkeus riitti. Nyt ikää on hivenen lisää ja ryhmätoiminta sujuu hyvin. Jostain täytyy aloittaa! Jos ei ole ennen toiminut ryhmässä, eivät kaikki sitä osaa välittömästi. Ja kyllä, olimme ulkoilleet paljon puistossa ym, mutta se on eri asia kuin ryhmäliikunta. Totta kai esim. päiväkodissa oleville moisessa ei ole mitään ihmeellistä. Ymmärrystä pienille, kiitos :)
 
[QUOTE="hih";24560146]Tähän ketjuun pitääkin tulla "kehuskelemaan", kun olen usein saanut täällä kuulla lelliväni lapseni piloille yms :D Että mun lapsi olikin niitä jotka kaikkein reippaimmin lähtivät tanssisaliin opettajan kanssa, heilutti mulle heipat ja hups! Tykkäsi aivan kamalasti ja mankuu kokoajan takaisin tanssikouluun :P Muutama lapsi siellä on itkenyt ja 1-2 vanhempaa ollut tunneilla mukana. Tuskin pistävät ketään odottelemaan tms, enkä nyt osaa kauhean pahana nähdä jos äiti/isä on muutaman kerran mukana. Mutta jos ei ensimmäisen maksukauden (1kk) aikana tapahdu muutosta, niin ainakin mä ottaisin lapsen sieltä sitten pois. Keksittäisiin jotain muuta tekemistä.

Mut oon mä kyllä vähän ylpeä, että tämä mun "lellitty" (pitkään imetetty, nukkuu yhä perhepedissä, kannan yhä paljon sylissä, 3-vuotiaaksi asti kotihoidossa, olen antanut tehdä miten lystää kunhan ei minua häiritse yms) pärjää todella hyvin ryhmätilanteissa, harrastuksessaan ja päiväkodissa. Osaa ja uskaltaa olla osana ryhmää. Meni palstan ennustukset ihan metsään :D[/QUOTE]

aha että muita saa häiritä penikkasi kunhan ei sinua häiritse. just just. minä opetan kyllä vastuuta ihan toisella tapaa, penikkani saavat häiritä minua, minähän ne tein, mutta ei muita.
 
[QUOTE="just";24560167]aha että muita saa häiritä penikkasi kunhan ei sinua häiritse. just just. minä opetan kyllä vastuuta ihan toisella tapaa, penikkani saavat häiritä minua, minähän ne tein, mutta ei muita.[/QUOTE]

No ei se nyt ihan noin mene :) Minua häiritsee, jos muita häiritään! Kyllä minua häiritsee jos joku tekee toiselle pahaa, olivat osapuolet sitten ketä tahansa. En anna kenenkään kiusata ketään, oli oma lapseni tai ei. Tai no, en kyllä aina kehtaa puuttua siihen, kun aikuiset kiusaavat omia lapsiaan :( Se kun on sosiaalinen normi nykyään.
 
[QUOTE="vieras";24559851]Minä kyllä syyttäisin ohjaajaa jos jää odottelemaan tuollaisia. Toiset lapset ovat arempia tulemaan mukaan, mutta se arkuus ei kyllä häviä sillä että koko ryhmän voimin painostetaan. Fiksu ohjaaja jatkaa toimintaa muiden kanssa, vanhemmat kannustavat painostamatta ja arka lapsi tulee mukaan kun näkee sen sopivaksi.[/QUOTE]

Tätä peesaan. Minusta tuntuu jotenkin pahalta jos 4 -5 -vuotiaitten harrastusryhmissä pitää touhuta "otsa rypyssä". Siis toki ymmärrän että jos huipulle haluaa niin kyllähän se harjoittelu on ajoissa aloitettava mutta se että noin pienenä valkataan heti ne huiput niin huh huh.
 
siis aroilla lapsilla ei ole edes oikeutta yrittää osallistua harrastustoimintaan? Näkee ettei sinulla ole arkaa lasta. Tosin ei sen tartte pilata kaikkien muiden harrastamista mutta ehdottomasti sellaista lasta tulisi kannustaa harrastamaan, jotta saisi rohkeutta. Kaikille uudet tilanteet ei ole niin helppoja.
 
Lasten liikunnanohjaajana tiedän useita tapauksia, joissa arka lapsi ei ensiksi halua tulla mukaan. Tätä saattaa kestää pari kertaa tai pidempään. Todella monessa näistä tapauksista lapsi on lopulta innostunut harrastuksesta kovasti, eikä enää malttaisi pysyä kentältä poissa. Arkaa lasta ei muu ryhmä jää odottelemaan, mutta arallakin on oikeus harrastukseen omassa tahdissaan.


Näin juuri. Yleensä vielä pienten harrastuksissa, joissa ei vanhemmat ole mukana, on ohjaajia useampi. Yksi voi täysillä vetää muuta ryhmää silläaikaa, kun toinen rohkaisee niitä ujoimpiakin mukaan.
 
Lasten liikunnanohjaajana tiedän useita tapauksia, joissa arka lapsi ei ensiksi halua tulla mukaan. Tätä saattaa kestää pari kertaa tai pidempään. Todella monessa näistä tapauksista lapsi on lopulta innostunut harrastuksesta kovasti, eikä enää malttaisi pysyä kentältä poissa. Arkaa lasta ei muu ryhmä jää odottelemaan, mutta arallakin on oikeus harrastukseen omassa tahdissaan.

Ihanaa, että ohjaajat osaavat asiansa ja ymmärtävät pienten lasten sielunelämää paremmin kuin jotkut vanhemmat. Mun mielestä on yhtäläistä itsekkyyttä toisilta vanhemmilta sanella, ketä saa käydä harrastuksessa ja ketä ei!
 
Mua tympii tuo asenne että ne lapset on siks tuollasisa KUN NE ON MUKA LELLITTY!!! No ei todellakaan lapsen luonne johdu tollasesta tampiot! Jotkut lapset on arempia syntymästään lähtien ja ei niitä nyt sen takia voi sulkea pois harrastuksista. Täällä on taas tietämättömiä ja suvaitsemattomia mammoja liikenteessä.

Mulla on kaks ihan erilaista lasta, arempi ja tosi rohkea. Ja ihan samalla tavalla ne on kasvatettu ja "lellitty" :)
 
No, arkojenkin lasten tulee mielestäni saada harrastaa. On kuitenkin harrastusryhmän vetäjän vastuulla ohjeistaa vanhempia ja lapsia siitä, miten siellä toimitaan. Jos 20 lasta odottaa yhden liittymistä ryhmään, niin se on ryhmän vetäjän, ei ko lapsen tai hänen äitinsä vika.

Tästä olen ihan samaa mieltä, ohjaajan vastuulla miten toimitaan.
Itselläni on arka lapsi, tosi sääli ettei voisi ollenkaan mennä mukaan, siksi että ekoilla kerroilla on arka. Mutta 1-2kerran jälkeen on jo täysillä mukana, ja nauttii. Ei vaan uskalla heti mennä mukaan. Mutta eipä sitä ole missään odoteltu ja maaniteltu. On saanut salin reunalta seurata, mitä muut tekee ekat 1-2krt ja sen jälkeen on tosiaan ollut touhussa mukana.

Ei kaikki lapset vaan ole samanlaisia ja kyllä me käydään puistossa, kerhoissa ja harrastamassa. Itseäni ärsyttää nuo ylivilkkaat lapset, mitkä enemmän niissä harrastuksissa terrorisoi, kuin arat lapset.
 
[QUOTE="vieras";24560159]Huokaus. En osannut ajatella, että meidän pojan arkuus haittaisi muita. Mutta ei välttämättä ole kyse siitä, ettei lapsi itse haluaisi harrastaa jotakin. Meillä esim. jumppaa saatettiin odottaa ja kysellä päiviä, kun siellä on niin kivaa. Kun tilanne vihdoin tuli, alkoikin jännittää ja häntä piti houkutella mukaan. Onneksi ohjaaja antoi pojan seurata touhua vierestä ja tehdä niitä juttuja, joihin rohkeus riitti. Nyt ikää on hivenen lisää ja ryhmätoiminta sujuu hyvin. Jostain täytyy aloittaa! Jos ei ole ennen toiminut ryhmässä, eivät kaikki sitä osaa välittömästi. Ja kyllä, olimme ulkoilleet paljon puistossa ym, mutta se on eri asia kuin ryhmäliikunta. Totta kai esim. päiväkodissa oleville moisessa ei ole mitään ihmeellistä. Ymmärrystä pienille, kiitos :)[/QUOTE]

Kuin suoraan minun näppikseltäni. Meillä kesätauko sai aikaan sen, että nyt harjotuksiin mennään reippaasti, ilman mitään arkuutta, vaikka keväällä olikin maanittelua ja välillä itkemistä.
Mun mielestä sekään ei ole oikein, että lapselle opetetaan, että harrastuksen voi jättää heti kesken jos ei ole kivaa.
 
No, arkojenkin lasten tulee mielestäni saada harrastaa. On kuitenkin harrastusryhmän vetäjän vastuulla ohjeistaa vanhempia ja lapsia siitä, miten siellä toimitaan. Jos 20 lasta odottaa yhden liittymistä ryhmään, niin se on ryhmän vetäjän, ei ko lapsen tai hänen äitinsä vika.


Tästä niin peesi. Ja nyt on syksy ja harrastusten ALKU ollut vasta, eli heti joku malttamaton mamma käy rähisee... jääkää itse muksujenne kanssa himaan jos ei ton vertaa oo hermoja tai ette kestä kun omanlaisianne ihmisiä!!!!!!!!
 

Yhteistyössä