Koulukiusaamisesta: meillä auttoi tällainen "taktiikka"

En suosittele, enkä väitä tätä parhaaksi tavaksi hoitaa lapsen koulukiusaamisasiaa, mutta meillä tepsi.

5. luokkaa käyvää tyttöä on kolmannelta saakka kiusattu koulussa. Samat kiusaajat, joita ei ole saatu kuriin vaikka miten on keskusteltu ja pidetty jos jonkinlaista palaveria ja kriisitapaamisia vanhempien sekä lasten kesken. Tyttö on luonteeltaan arka ja vetäytyy kuoreensa näissä kiusaamistilanteissa - ei oikein osaa puolustautua. Kun koulu keväällä oli loppusuoralla tyttö tuli kotiin jälleen kerran pahoilla mielin ja kertoi, että oli tönitty ja huudeltu koulusta lähteissä. Miehellä meni hermot ja sanoi siihen, että seuraavaksi sitä joka tönäisee lataat nyrkillä, hän antaa luvan! Minä tietysti toppuuttelin, ettei niin sovi toimia. Ajattelin että asia unohtuu ja taas sovitaan palaveria vanhempien kesken. Opettaja otti yhteyttä seuraavana päivänä ja kertoi, että tyttö oli lyönyt yhtä luokan poikaa nyrkillä kasvoihin ja toista vetänyt hiuksista niin, että niitä oli pitkin lattioita. Olin kieltämättä kauhuissani, mutta kiusaaminen loppui siihen. Eikä ole jatkunut myöskään nyt syksyllä. Näinkin siis asiat voi ratkaista.

 

mitä teidän lapselle tosta lyömisestä seurasi?

 

ja siinä taas lapsi oppi, että väkivalta on oikea konsti hoitaa ongelmia

 

Samaa sano meilläkin mies kun poikaa kiusattiin. Onneksi saatiin puhumalla loppumaan (puututtiin heti ja kaikkeen, myös opettaja) joten ei tarvinu väkivaltaan turvautua. Mut onkait sitä joku oikeus puolustautuakkin jos ei kerran puhe mene perille.

 

[QUOTE="vieras";24495807]mitä teidän lapselle tosta lyömisestä seurasi?[/QUOTE]

Pidettiin vanhempien kesken palaveri (me ja näiden poikien vanhemmat) jossa mieheni totesi, että eikös tätä pojat ole vuosia kerjänneet, johon toisen pojan isä totesi, että näinkin sen voi ajatella ja jos tämä nyt tällä ratkesi niin antaa hänen puolesta olla. Luulen että kaikki väsyneitä näihin kokoontumisiin joissa puidaan kiusaamista.

Toisen pojan äiti oli raivoissaan, että lapselta puuttuu takaraivolta iso tukko hiuksia. Minä sanoin siihen, että meidän tyttö on itkenyt vuosia jatkuvan kiusaamisen takia iltaisin, että eiköhän olla "sujut" siltä osin.

Hiljaiseksihan tuo veti koko lössin - opettaja totesi, että jos lapset jatkossa käyttäytyvät niin antaa asian olla. Me sanottiin tytölle kotona, että ei tuomita, mutta väkivallalla ei jatkossa mitään ratkaista.

 

Mä siedin kiusaamista viidennen-kuudennen luokan tienoilla aikani, kunnes mulla lopulta keitti yli ja löin. Samoin kävi, eipä kiusattu enää.

Äiti oli kotona sanonut, että puolustautua saa ja luvannut, ettei hän suutu. Tietysti hän kielsi aloittamasta tappelua ja kiusaamasta muita, semmoisesta olisi tietysti tullut sanktio. Itse pelkäsin opettajaa, yhteydenottoa kotiin ja mahdollista jälki-istuntoa, mutta nekin oli puhuttu kotona läpi, että sitten vaan istutaan se tunti, eikä kotona olla mulle vihaisia. Loppuviimein koulussa ei tullut mitään seuraamuksia, kiusaaja ei kai uskaltanut kannella opettajalle, varsinkaan, kun oli käynyt ensin minun kimppuuni.

 

[QUOTE="vieras";24495807]mitä teidän lapselle tosta lyömisestä seurasi?[/QUOTE]

häiritsemätön koulutyöskentely ja rauhalliset koulumatkat.

Vanhemmat olivat jo monen vuoden ajan epäonnistuneet hänen auttamisessaan.

 

Aivan oikean neuvon miehesi antoi. Myös minut kasvatettiin aikoinaan kotona siten, että ekana ei saa lyödä, mutta takaisin saa. Itsensä puolustamista ei saa kieltää.

 

ja siinä taas lapsi oppi, että väkivalta on oikea konsti hoitaa ongelmia

En usko. En kannata fyysistä väkivalltaa, mutta tossa tapauksessa tuntuu olleen paikallaan puolustautuminen. Sitä vaan mietin, että miten arka tyttö oli oppinut lyömään niin, että tuntuu? Yllätys voi olla paras puolustus, itselläni se ei vaan kouluaikana toiminut.

 

ja siinä taas lapsi oppi, että väkivalta on oikea konsti hoitaa ongelmia

Mikä sitten on? Kun vuosia ollaan puhuttu, puhuttu ja puhuttu - palaveri toisensa jälkeen eikä mikään auta.

Mikä olisi ollut sitten se oikea ratkaisu? Kerro sinä, kun minä en ole sitä näiden vuosien aikana keksinyt.

 

ja siinä taas lapsi oppi, että väkivalta on oikea konsti hoitaa ongelmia

Mä olen opettanut lapselle et PUOLUSTAUTUU pitää ja saa. jos joku lyö nyrkillä, lyö takas, mut älä koskaan ekana. ap:n tapauksessa ei ole puheet auttanu ei palaverit ei muuta niin mitä siin sit pitäs tehä jos ei muu auta. Olisin antanut saman luvan. mun pikkuveli oli kans kiusaamisen kohteena kauan kunnes nakkas kiusaajaa pitkin pihaa. Se loppu siihen. Tuli niist sit kavereita.

 

Meillä vähän samatilanne, tyttö sieti kiusaamista 2,5v, oli haukkumista, uhkailua, toivomista että tyttö kuolee, väkivaltaa..
eräänä päivänä kiusaaja meni tytölle päälle kun tyttö ei suostunut kääntymään katsomaan toiseen suuntaan kun jutteli ystävänsä kanssa.
tytöllä kilahti ja antoi tulla samalla mitalla takaisin niin että pojalta irtosi veri nenästä.
mutta, ei ole sen jälkeen kiusannut, eikä uskalla kiusata muitakaan jos tyttö on paikalla.

 

ja siinä taas lapsi oppi, että väkivalta on oikea konsti hoitaa ongelmia

Mitä lapsen odotetaan tekevän, jos aikuiset pettävät hänen odotuksensa kerta toisensa jälkeen ja ovat kyvyttömiä puolustamaan häntä?

Osa lapsista opetetaan jo varhain siihen, että heihin ei enää puhe tehoa.

 

Väkivalta ei koskaan ole ratkaisu ja blaablaablaa....piis, loov änd harmoni, kaikki käsi kädessä lauletaan että we are the world, we are the children, siihen vielä hiukan sateenkaarta ja kukkasia ja ollaan lähellä vaaleanpunaista haavemaailmaa.

Mutta oikeassa elämässä pätee kaksi totuutta. Yksi: älä ole alistuva uhri. Kaksi: älä kaiva verta nenästäsi.

Kiusaajat kaivoivat verta nenästään, ja lapsi näytti ettei enää ole alistuva uhri.

En voi paheksua enkä tuomita....viidesluokkalaiset on jo tarpeeksi isoja oppimaan sen, että jos tarpeeksi toista ärsyttää ja kiusaa, niin joskus voi pilkka sattua omaankin nilkkaan.

 

ja siinä taas lapsi oppi, että väkivalta on oikea konsti hoitaa ongelmia

Mä en ole käyttänyt väkivaltaa kuin sen yhden ainokaisen kerran. Sen verran saatan kuvitella, että jos joku aikoisi tehdä lapsilleni pahaa, käyttäisin väkivaltaa taatusti, ellei muuta keinoa olisi. Mutta en pimahtele ja kisko ihmisiä turpiin vain siksi, että olen kiukkuinen jostakin syystä.

 

häiritsemätön koulutyöskentely ja rauhalliset koulumatkat.

Vanhemmat olivat jo monen vuoden ajan epäonnistuneet hänen auttamisessaan.

Ap kyllä jo ymmärsi kysymyksen ja siihen myös vastasi.

 

Vanhemmat olivat jo monen vuoden ajan epäonnistuneet hänen auttamisessaan.

Vittu että sä osaat olla sitten ilkeä

 

häiritsemätön koulutyöskentely ja rauhalliset koulumatkat.

Eipä tätä olisi paremmin voinut sanoa.

Alkoi oikein naurattamaan, nuo "hui kauhiaa, väkivaltaa..." -siunailijat.

 

Väkivalta ei koskaan ole ratkaisu ja blaablaablaa....piis, loov änd harmoni, kaikki käsi kädessä lauletaan että we are the world, we are the children, siihen vielä hiukan sateenkaarta ja kukkasia ja ollaan lähellä vaaleanpunaista haavemaailmaa.

Mutta oikeassa elämässä pätee kaksi totuutta. Yksi: älä ole alistuva uhri. Kaksi: älä kaiva verta nenästäsi.

Kiusaajat kaivoivat verta nenästään, ja lapsi näytti ettei enää ole alistuva uhri.

En voi paheksua enkä tuomita....viidesluokkalaiset on jo tarpeeksi isoja oppimaan sen, että jos tarpeeksi toista ärsyttää ja kiusaa, niin joskus voi pilkka sattua omaankin nilkkaan.

:flower:

 

ja siinä taas lapsi oppi, että väkivalta on oikea konsti hoitaa ongelmia

Vanha viisaus sanoo, että väkivalta lopettaa vittuilun

 

ja siinä taas lapsi oppi, että väkivalta on oikea konsti hoitaa ongelmia

Höpönpöpön. Eipäs moralisoida siellä. Väkivalta ei tietenkään noin yleisesti ottaen ole oikea ratkaisu, mutta joskus on tilanteita, joissa juuri ap:n kuvailema itsensä fyysinen puolustaminen tepsii. Kuinka monta vuotta sinun mielestäsi olisi ap:n lapsen pitänyt kärsiä hiljaisuudessa, kun puhuminen ei ollut selkeästi auttanut?

 

[QUOTE="vieras";24495878]Vittu että sä osaat olla sitten ilkeä [/QUOTE]

Mitä ilkeyttä tuossa oli???? Aikuiset (opettajat ja vanhemmat) olivat selvästi epäonnistuneet, kun lapsi oli joutunut kärsimään kiusaamista kaksi vuotta. Hyvä, että loppui. Kiitos ap:n miehen maalaisjärjen käytön.

 

Hyvä kun loppui kiusaaminen. Mua kiusattiin koko kouluaika 9 vuotta, olin ujo ja hiljainen. Olisinpa tajunnut antaa takaisin. Omalle lapselleni opetan että lyö vaikka jos muuta konstia ei ole. Meilläkään minun kiusaaminen ei loppunut vaikka oli kuinka monta palaveria ja opettajat ja rehtori tiesivät asiasta.

 

[QUOTE="vieras";24495878]Vittu että sä osaat olla sitten ilkeä [/QUOTE]

Tottahan se on. Jos palavereja on pidetty, eivätkä ne ole auttaneet, niin silloin aikuiset eivät ole onnistuneet auttamaan lasta tukalassa tilanteessa. Tässä tapauksessa lapsen isä viimein antoi toimivan työkalun: Luvan puolustautua.

 

no näiden ketjujen jälkeen on kenenkään turha tulla jeesustelemaan, että lasta ei saa tukistaa, ja jos sellaista näkee, niin pitää heti tehdä ilmoitus sossuun.