Kertokaas nyt mitä tässä pitäisi tehdä...(kummiudesta)

[entinenKÖkummi]

Minulla on 11v kummilapsi jonka kanssa ei olla nähty moneen vuoteen. Olin joskus hänen äidin kanssa hyvä ystävä jonka seurauksena päädyin kummiksi. Eri elämäntilanteet vaikutti siihen että ystävyytemme alkoi hiipu, ei riitoja tms, se vaan jäi. Olen koittanut pitää kummilapseeni yhteyttä, muutoinkin kuin vain synttärilahjan ja joululahjan muodossa, mutta nihkein seurauksin. Lopulta luovuin yksipuoliseen yhteydenpitoon, postissa olen lahjat laittanut. Viime synttäreiden alla laiton kummitettavalleni viestiä ja kyselin mitä tahosi lahjaksi: ei vastausta. Laitoin tämän äidille viestiä, kyselin kuulumisia ja milloin synttäreitä vietellään sekä niitä lahjatoiveita. Kuulumisiin vastattiin, ei synttäreihin ja lahjaan mitään kommenttia. Vielä synttäripäivänä laitoin kummitettavalleni viestillä onnittelut ja uudestaan synttärijuhlista kysyin, ei mitään vastausta!!!! Suututti niin kovasti että päätin olla laittamatta lahjaa. Jouluna taas muistin lahjalla. Nyt taas synttärit ajankohtainen asia ja mietityttää mitä tekisin. Laitanko lahjan vaiko enkö? Laitanko pelkän kortin? Aiemmin olin sitä mieltä, että kun kummiksi olen ryhtynyt niin vaikka mikä olisi-kummintehtävät hoidan. Tässä tapauksessa muu ei ole onnistunut kummin tehtävistä kuin lahjan osto...mutta kuitenkin. Nyt kuitenkin alkaa tuntua että luopuisinko periaatteistani ja unohdan kummintehtävät. Toisaalta en millään haluaisi. Mitä te tekisitte tässä tapauksessa???

 

["vieras"]

mä saattaisin laittaa ainoastaan kortin

 

[Draumsyn]

En osaa sanoa. Nuo on ikäviä tilanteita.

Minä pähkäilen vähän samanlaisen, mutta paljon lievemmän asian kimpussa. Kummilapseni synttärit lähestyvät, enkä taaskaan tiedä hänen osoitettaan. Viime vuonnakin muutti muutama kuukausi ennen synttäreitään ja silloin rupesin itse kyselemään hänen osoitettaan, että sain lahjan postiin. Nyt hän on taas muuttanut, eikä osoitteesta ole tietoakaan. Mitään muutakaan kuulumisia ei ole vuoden sisällä tullut.

Kai sitä pitäisi vaan taas osoite kysyä. Ei kai se lapsen vika ole, jos äiti ei saa edes uutta osoitetta minulle ilmoitettua...

 

[alkuperäinen]

Tähän asti minäkin olen ajatellut niin että lapsi on lapsi ja jos äiti ei ole opettanut lapselle eikä näyttänyt lapselle esimerkkiä yhteydenpidosta niin ei se ole lapsen vika. Mutta jos ei lapsi edes viestiin, selkeään kysymykseen vastaa ja on jo tuonkin ikäinen...mietityttää.

 

[Nojaaja]

Eikös se kummius ole muutakin kuin lahjojen lähettämistä?

 

[kummi minäkin]

haluat lasta jotenkin muistaa. Jos yhteydenpito on vain yksipuolista, kannattaisi varmaan miettiä jatkossa riittäisikö kportti vaikka vain jouluna ja muistaminen isompina juhlapäivinä (rippijuhlat, häät yms). Toki yksipuolisen muistamisen voi lopettaa kokonaankin, jos siltä tuntuu!

 

[Draumsyn]

Eikös se kummius ole muutakin kuin lahjojen lähettämistä?

Olisihan se, mutta ei sitä yksin jaksa kovin monta vuotta. Jos toinen ei pidä yhteyttä ollenkaan. Vastaa toki, jos itse soittaa ja ottaa kylään, jos itse itsensä kutsuu. Mutta esim. synttäreille ei kutsu koskaan.

 

[alkuperäinen]

Eikös se kummius ole muutakin kuin lahjojen lähettämistä?

No niin minustakin, mutta tässä tapauksessa se ei ole kummitettavan perheen puolelta oikein onnistunut. Itse olen yrittänyt kovasti, siitä voin olla hyvillä mielin että olen edes yrittänyt, mutta todellakin yksipuolinen yhteydenpito ei oikein natsaa enää. Mutta tätä lahjojen antamistahan tämä kummius on ollut jo monta vuotta. Nyt tympii, joten sitä tässä kyselenkin että mitä te tekisitte asian suhteen...

 

[Nojaaja]

Olisihan se, mutta ei sitä yksin jaksa kovin monta vuotta. Jos toinen ei pidä yhteyttä ollenkaan. Vastaa toki, jos itse soittaa ja ottaa kylään, jos itse itsensä kutsuu. Mutta esim. synttäreille ei kutsu koskaan.

Tarkoitin, että jos kummilapsi ja hänen vanhempansa eivät pidä mitään yhteyttä yrityksistäsi huolimatta, niin tarviiko velvollisuudesta lähettää lahjoja?

 

[Draumsyn]

Tarkoitin, että jos kummilapsi ja hänen vanhempansa eivät pidä mitään yhteyttä yrityksistäsi huolimatta, niin tarviiko velvollisuudesta lähettää lahjoja?

Ok, ymmärsin väärin päin. Periaatteessa olet ihan oikeassa..

 

[alkuperäinen]

Tarkoitin, että jos kummilapsi ja hänen vanhempansa eivät pidä mitään yhteyttä yrityksistäsi huolimatta, niin tarviiko velvollisuudesta lähettää lahjoja?

Itselläni olisi kova halu olla kummilapsen elämässä mukana, siksi tämä itseäni niin mietityttää. Ja hausin siis tähän ulkopuolisen näkökulman, että mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa. Nojaaja, itse olisit siis lähettämättä lahjaa, mutta lähettäisitkö kortin? Vai unohtaisitko kokonaan, koko kummiuden?

 

[Mietin]

Voisitko vain reippaasti soittaa ja tarjoutua vaikkapa viemään lapsen jonnekin, elokuviin, ostoksille?

 

[Draumsyn]

Minä varmaan ap:n tilanteessa laittaisin kortin, mutta en lahjaa.

Saman tekisin varmaan omassakin tilanteessani, jos vain olisi osoite...

 

[Nojaaja]

Itselläni olisi kova halu olla kummilapsen elämässä mukana, siksi tämä itseäni niin mietityttää. Ja hausin siis tähän ulkopuolisen näkökulman, että mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa. Nojaaja, itse olisit siis lähettämättä lahjaa, mutta lähettäisitkö kortin? Vai unohtaisitko kokonaan, koko kummiuden?

Toden näköisesti lähettäisin kortin, ja ehkä joskus kokeilesin kysellä kuulumisia, mutta tuntuis se vähän ikävältä jos olis kovin yksipuolista.

 

[alkuperäinen]

Voisitko vain reippaasti soittaa ja tarjoutua vaikkapa viemään lapsen jonnekin, elokuviin, ostoksille?

Hmmm....tämä kommentti oli nyt vähän asian vierestä. Kun kysyin että lähetänkö lahjan, vai pelkän kortin, vai enkö mitään.
Ja kuten kerroin, minä olen yhteyttä koettanut pitää, mutta jos ei ole tullut vastakaikua niin en minä nyt oikein jaksa enää mitään. Ja tuohon lahjaan (eli osteluun) on tämä kummius perustunut jo monta vuotta ja odottaisin kummiudelta muutakin, niin lähteä nyt vielä shoppaamaan jne...
Olen siis aiemmin soitellut, kirjoittanut pari kirjettä, laittanut tekstareita, pyydellyt käymään ja eräiden synttäreiden alla tarjouduin viemään lapsen korvareikiä otattamaan, minun kustannuksella tietysti, mutta kun menin sitten synttäreillä käymään niin tytöllä olikin korvareiät, eli itse olivat ne käyneet otattamassa minun tarjoukseni jälkeen...

 

["vieras"]

Ekaks, meilä lopetettu kummien pyytäminen synttäreille kun lapsi meni kouluun. Sama varmaan osin ainakin nuorempienkin kohdalla tulee olemaan. Lapsi viettää kaverisynttäreitä, ja kun mun mielestä kummin tehtävä ei ole lahjojen ostelu niin meillä voi käydä muutenkin kuin synttäreillä.
Osa kummeista käy sitten muuten, laittaa lahjan postissa ja osa tulee synttäreiden aikoihin käymään lahjan kanssa.
Yksi kummeista on kuitenkin selvästi loukkaantunut asiasta, enkä mä oikein asialle mitään voi, heille ei ikinä sopinu tulla pyydettyyn aikaan kun vielä synttäreitä pidettiin kummeillekin.Tämä oli osa syy et lopetettiin kummien kutsuminen kun neljä eri kummia ja jokaiselle piti järjestää omat tarjoilut ja systeemit.

Meidän kummilapsista kumpikaan ei laita kiitoskorttia, kuulumisia tms, toista ei siis edes nähdä ikinä(paljon on kyselty käymään jne, ikinä ei sovi), toinen on sukua joten nähdään muuten.
Aina on lahjat laitettu, ja kortteja postissa, ei ole muu tullut mieleenkään. Samoin muistamme rukouksin molempia säännöllisesti, kummius kun kuitenkin on nimenomaan uskonnolinen rooli.

Miksi siis kummin pitäisi saada vastakaikua lapselta? Me ollaan laitettu lapsi kirjoittamaan kummeille kirjeitä, pienemmistä laitetaan kuvia ja piirustuksia silloin tällöin.
Mutta mun mielestä kummin tehtävä rukouksen lisäksi on saada lapsi kokemaan että hän on tärkeä muillekin kuin omille vanhemmilleen, että kummi muistaa. Tämä voi kantaa aikuisenakin, vaikkei kummien kanssa olisikaan erityisemmin tekemisissä.

 

[Tarjoushaukka]

mulla kanssa sama tilanne, kummilapsi asuu 500km päässä. aluksi pidettiin yhteyttä. mutta sitten se hiipui, yritin soittaa mutta puhelinnumero oli vaihtunut. numerotiedustelut ym ei löytynyt mitään. sain uuden numeron hänen miehensä äidin kautta. siis äiti antoi poikansa nron ja soitin sille ja sain vihdoin nron kaverilleni.
no sitten soitin ja hän olikin eroamassa miehestään. eipä hänen mieskään sanonut mitään puhelimessa.
puhelu oli vähän vaivalloinen kun ei oltu vuoteen juteltu. no sitten sanoin et jos sun nro muuttaa niin laita uus. sitten myöhemin laitoin tekstari ja yritin soittaa mutta kukaan ei vastannut, oisin laittanut kummilapselle lahjaa. en voinut lahjaakaan laittaa summamutikassa koska talo oli ilmeisesti menossa silloin aijemmin eron takia alta.
nyt siis ei oo osoitetta, ei nro ei mitään tietoa
pidän itseäni huonona kummina

 

[Mietin]

Hmmm....tämä kommentti oli nyt vähän asian vierestä. Kun kysyin että lähetänkö lahjan, vai pelkän kortin, vai enkö mitään.
Ja kuten kerroin, minä olen yhteyttä koettanut pitää, mutta jos ei ole tullut vastakaikua niin en minä nyt oikein jaksa enää mitään. Ja tuohon lahjaan (eli osteluun) on tämä kummius perustunut jo monta vuotta ja odottaisin kummiudelta muutakin, niin lähteä nyt vielä shoppaamaan jne...
Olen siis aiemmin soitellut, kirjoittanut pari kirjettä, laittanut tekstareita, pyydellyt käymään ja eräiden synttäreiden alla tarjouduin viemään lapsen korvareikiä otattamaan, minun kustannuksella tietysti, mutta kun menin sitten synttäreillä käymään niin tytöllä olikin korvareiät, eli itse olivat ne käyneet otattamassa minun tarjoukseni jälkeen...

Tartuinkin lauseeseesi, jossa sanoit: "Itselläni olisi kova halu olla kummilapsen elämässä mukana".

Eikö se läsnäolo olisi kummilapsellesi tärkeämpää kuin pelkän tavaran lahjoittaminen?

 

[grgr]

Minä olen muistanut kummilastani lahjalla joka syntymäpäivä ja joulu, vaikka ei muutoin enää nähdäkkään. Postin kautta siis paketti menee tältä kummilta, ja nimipäivänä kortti ja jotain pientä.

laittaisin sinuna lahjan.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="vieras";24472418]Ekaks, meilä lopetettu kummien pyytäminen synttäreille kun lapsi meni kouluun. Sama varmaan osin ainakin nuorempienkin kohdalla tulee olemaan. Lapsi viettää kaverisynttäreitä, ja kun mun mielestä kummin tehtävä ei ole lahjojen ostelu niin meillä voi käydä muutenkin kuin synttäreillä.
Osa kummeista käy sitten muuten, laittaa lahjan postissa ja osa tulee synttäreiden aikoihin käymään lahjan kanssa.
Yksi kummeista on kuitenkin selvästi loukkaantunut asiasta, enkä mä oikein asialle mitään voi, heille ei ikinä sopinu tulla pyydettyyn aikaan kun vielä synttäreitä pidettiin kummeillekin.Tämä oli osa syy et lopetettiin kummien kutsuminen kun neljä eri kummia ja jokaiselle piti järjestää omat tarjoilut ja systeemit.

Meidän kummilapsista kumpikaan ei laita kiitoskorttia, kuulumisia tms, toista ei siis edes nähdä ikinä(paljon on kyselty käymään jne, ikinä ei sovi), toinen on sukua joten nähdään muuten.
Aina on lahjat laitettu, ja kortteja postissa, ei ole muu tullut mieleenkään. Samoin muistamme rukouksin molempia säännöllisesti, kummius kun kuitenkin on nimenomaan uskonnolinen rooli.

Miksi siis kummin pitäisi saada vastakaikua lapselta? Me ollaan laitettu lapsi kirjoittamaan kummeille kirjeitä, pienemmistä laitetaan kuvia ja piirustuksia silloin tällöin.
Mutta mun mielestä kummin tehtävä rukouksen lisäksi on saada lapsi kokemaan että hän on tärkeä muillekin kuin omille vanhemmilleen, että kummi muistaa. Tämä voi kantaa aikuisenakin, vaikkei kummien kanssa olisikaan erityisemmin tekemisissä.[/QUOTE]

Ensiksikin, tiedän että heillä vietetään synttäreitä joihin kummit ja mummot yms kutsutaan, mutta minua siis ei kutsuttu viime vuonna, vaikka kyselinkin niiden perään. Ja aikaisemmin, kun olin vielä vieraslistalla, saavuin aina synttäreille sovittuna aikana.
Ja tuosta vastakaiusta. Minusta juuri tuo "Me ollaan laitettu lapsi kirjoittamaan kummeille kirjeitä, pienemmistä laitetaan kuvia ja piirustuksia silloin tällöin" on sitä vastakaikua. Itse en ole saanut vuosiin edes kuvaa(kirjahyllyssä minulla on viimeisin kuva lapsesta:3vuotiaana), saati kirjettä tai piirustusta ikinä. En minä odota että 11v lapsi säännöllisesti ottaisi kummiin yhteyttä, mutta se että edes vastaisi viestiin.

 

[ei jymmärräei]

Tartuinkin lauseeseesi, jossa sanoit: "Itselläni olisi kova halu olla kummilapsen elämässä mukana".

Eikö se läsnäolo olisi kummilapsellesi tärkeämpää kuin pelkän tavaran lahjoittaminen?

Minäkin mietin, että hieman ristiriitaista. itse tarjoutuisin käymään ja teksiin jotain lapsen kanssa. Ei sillä lahjalla niin väliä. Meidän lapsen kummiperhe käy joka vuosi ja se tuntuu todella kvialta. Muuten ei olla juuri yhteydessä. itse olen todella huono kummi ollut, juuri vain noita lahjoja ostelen.

 

[ei jymmärräei]

Eiköhän sun kannata kysyä suoraan, mikä mättää? Turhaa kai sitä täällä palstalla on pohdiskella. ehkä he ei yksinkertaisesti halua olla sinun kanssasi yhteydessä, siltä tuo vaikuttaa. Asiat puhumalla selviksi ja jos välit menee, niin sitten laitat synttäreiden tienoilla aina 20 e postissa ja ostat sillä itsellesi omantunnon.

 

[alkuperäinen]

Tartuinkin lauseeseesi, jossa sanoit: "Itselläni olisi kova halu olla kummilapsen elämässä mukana".

Eikö se läsnäolo olisi kummilapsellesi tärkeämpää kuin pelkän tavaran lahjoittaminen?

Nimenomaan tuolla sanoin että kummius on mielestäni muutakin kuin ostelu, lahjat yms. Mutta jos ei kutsuta synttäreille, vastata lahjatoiveisiin, eikä lähtenyt mukanani korvareikiä otattamaan, kertoo aikapaljon siitä kuinka paljon lapsi haluaa kumminsa kanssa olla tekemisissä...
Meillä omat lapset nauttivat suunnattomasti kun pääsee kummin luo kylään tai kummi vierailee tai soittaa, laittaa kortin ja itsekin haluavat kummeille soittaa, lähettää postia. Olenkin lasten kummeille sanonut, että meillä ei kummiksi olla lahjojen takia pyydetty vaan haettu aikuista ystävää. Arvostan paljon enemmän yhteydenpitoa kuin lahjoja.

 

[alkuperäinen]

Eiköhän sun kannata kysyä suoraan, mikä mättää? Turhaa kai sitä täällä palstalla on pohdiskella. ehkä he ei yksinkertaisesti halua olla sinun kanssasi yhteydessä, siltä tuo vaikuttaa. Asiat puhumalla selviksi ja jos välit menee, niin sitten laitat synttäreiden tienoilla aina 20 e postissa ja ostat sillä itsellesi omantunnon.

Turhaa tai ei, sitä varten tämä palsta on että saa kysellä mielipiteitä muilta, vähäpätöisistäkin asioista jotka itseä askarruttaa. Lopullisen päätöksenhän sitä jokainen lopulta itse tekee.

 

[Tapiontytär]

Mulle tuli mieleen, että jos kummilapsi ei ole vastannut viesteihisi, että onko hänen puhelinnumeronsa muuttunut tai ehkä hänellä ei ole saldoa vastata viestiisi.

Todennäköisesti sinun tilanteessa laittaisin kortin ja sinne 5-10e väliin.

Itse käyn tapaamassa kummilapsiani kerran vuoteen (pitkät välimatkat), silloin vien tuliaisen ja muuten muistan synttärit ja jouluna.