Millä ihmeellä mä saan iskottua perseeni penkistä ja alotettua siivouksen :(

["vieras"]

Tuttu tunne täälläkin. Mulla kans aina välillä kaikki kasaantuu ja sit kun on tarpeeksi kaaos se aloittaminen tökkii. Ei jaksa millään aloittaa kun joka paikka pursuaa. Tuo on ihan hyvä vinkki että suorittaa ylläpito siivousta päivittäin, astiat heti koneeseen, likavaatteet pyykkikoriin, roskat pois lattioilta jne.... Välillä pystyn pitämään kodin siistinä viikkojakin mut sit taas repsahtaa. Usein just mulla kaatuu siihen että en jaksa tyhjentää tiskikonetta jolloin likaset kerääntyy tiskipöydälle, puhtaat pyykit lojuu naruilla niin ei voi uusia pestä jne. Olen kyllä huomannut että työpäivän jälkeen on usein uupunut että tahtoo noista kotihommista sitten luistaa. En tiedä mulle vaan on nuo kotityöt kuin tikkua kynnen alle työntäisi.

 

["vieras"]

Työttömyys, sairastelu, yksinhuoltajuus, en juuri missään enää käy kun ei huvita, kavereille en jaksa soitella kun ei nekään soittele. Vieraita en voi pyytää ku tää kämppä on kun pommin jäljiltä. Nukun kyllä, nukahtamislääkkeillä.

Voi kun pystyisin jotenkin sinua auttamaan.. :/ Itselläni on ollut vähän samanlaiset tunnelmat muutama kuukausi sitten (minäkin yh, oli kaikenlaista stressiä että olin henkisesti ihan loppu, asunto samassa kunnossa kuin sinulla..). Vaikka se aloittaminen on niin vaikeaa, niin minulla ainakin on ollut niin että kun jonkun pienenkin homman saa tehtyä, niin olo jo vähän helpottaa. Minä itse asiassa luulen että minun masennukseen oli suurena syynä se kaaostila minun asunnossa.. :/ Älä vaadi itseltäsi liikoja, pienin askelin eteenpäin. Tänään siivoat vaikka kirjahyllyn, kirjat ojennukseen ja pyyhit ehkä pölyt. Mitään muuta ei tarvitse jaksaa. Kun minä tein noin, että otin jonkin pienen homman joka piti vain jaksaa, kun sen sai tehtyä tuli jo parempi mieli, ja monesti tein sitten vielä jotain vähän lisää. Ota pieniä askelia kerrallaan äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Voimahalit sinulle

 

[:((]

[QUOTE="vieras";24452658]Voi kun pystyisin jotenkin sinua auttamaan.. :/ Itselläni on ollut vähän samanlaiset tunnelmat muutama kuukausi sitten (minäkin yh, oli kaikenlaista stressiä että olin henkisesti ihan loppu, asunto samassa kunnossa kuin sinulla..). Vaikka se aloittaminen on niin vaikeaa, niin minulla ainakin on ollut niin että kun jonkun pienenkin homman saa tehtyä, niin olo jo vähän helpottaa. Minä itse asiassa luulen että minun masennukseen oli suurena syynä se kaaostila minun asunnossa.. :/ Älä vaadi itseltäsi liikoja, pienin askelin eteenpäin. Tänään siivoat vaikka kirjahyllyn, kirjat ojennukseen ja pyyhit ehkä pölyt. Mitään muuta ei tarvitse jaksaa. Kun minä tein noin, että otin jonkin pienen homman joka piti vain jaksaa, kun sen sai tehtyä tuli jo parempi mieli, ja monesti tein sitten vielä jotain vähän lisää. Ota pieniä askelia kerrallaan äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Voimahalit sinulle [/QUOTE]

Kiitos Varmaan tää kaaos masentaa entisestään. Oot oikeessa.

Nyt on tiskikone tyhjennetty ja likaiset koneessa. Kun nyt sais alotettua tota eteistä.

 

[Keittiönoita]

Voi tuu tänne! 200km on lyhyt matka Tarjoan urakan kunniaksi maaseutumatkailun

Ihan kohta käyn eteisen kimppuun : /

200 km ei onnistu ihan näin äkkilähtönä Varsinkaan, kun mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan. Mutta noin muutoin... jos juna/bussi kulkee, niin voisin hyvinkin ottaa jonkun perjantain vapaaksi töistä ja lähteä viikonlopuksi pistämään jonkun yh:n kämppä kuntoon ja tehdä pakastimeen vaikka viikon ruuat valmiiksi. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja aiemmin jeesasin käsivammaista tytärtäni suursiivouksessa. Tyttö kuitenkin meni naimisiin eikä apuani enää tarvita. Mulla on aikuiset lapset eikä enää sitä koiraakaan, joten siivous & ruuanlaittoapu onnistuisi nykyisin kauemmaksikin, kunhan ajankohdasta ensin sovitaan.

 

[MolliMelooni]

200 km ei onnistu ihan näin äkkilähtönä Varsinkaan, kun mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan. Mutta noin muutoin... jos juna/bussi kulkee, niin voisin hyvinkin ottaa jonkun perjantain vapaaksi töistä ja lähteä viikonlopuksi pistämään jonkun yh:n kämppä kuntoon ja tehdä pakastimeen vaikka viikon ruuat valmiiksi. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja aiemmin jeesasin käsivammaista tytärtäni suursiivouksessa. Tyttö kuitenkin meni naimisiin eikä apuani enää tarvita. Mulla on aikuiset lapset eikä enää sitä koiraakaan, joten siivous & ruuanlaittoapu onnistuisi nykyisin kauemmaksikin, kunhan ajankohdasta ensin sovitaan.

Tässä on oikeasti järkeä.

 

[:((]

200 km ei onnistu ihan näin äkkilähtönä Varsinkaan, kun mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan. Mutta noin muutoin... jos juna/bussi kulkee, niin voisin hyvinkin ottaa jonkun perjantain vapaaksi töistä ja lähteä viikonlopuksi pistämään jonkun yh:n kämppä kuntoon ja tehdä pakastimeen vaikka viikon ruuat valmiiksi. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja aiemmin jeesasin käsivammaista tytärtäni suursiivouksessa. Tyttö kuitenkin meni naimisiin eikä apuani enää tarvita. Mulla on aikuiset lapset eikä enää sitä koiraakaan, joten siivous & ruuanlaittoapu onnistuisi nykyisin kauemmaksikin, kunhan ajankohdasta ensin sovitaan.

Vähänkö ois unelma

Oon vaan huono pyytään apua. Mun äitikin tulis auttaan mielellään, mutta en kehtaa pyytää sitä tänne kaaokseen : / En vaan voi.

 

[Keittiönoita]

Vähänkö ois unelma

Oon vaan huono pyytään apua. Mun äitikin tulis auttaan mielellään, mutta en kehtaa pyytää sitä tänne kaaokseen : / En vaan voi.

Joku vieraampi kuin äiti voisikin olla ihan hyvä ratkaisu. Sitten, kun kaaoksesta on selvitty, voisi joskus pyytää äitiäkin avuksi. Mulla oli monta kuukautta tämä työhuoneeni aivan järkyttävässä kunnossa ja se vaikutti ihan suoraan mun mielialaani. Kun sain tämän siivottua, elämä alkoi hymyilemään. Tiedän itse oikein hyvin, että joskus vaan ei kertakaikkiaan pysty. Ei pysty edes aloittamaan. Mitä kamalammaksi kaaos paisuu, sitä vaikeampaa on aloittaminen. Kun sen epäjärjestyksen kuplan saa puhkaistua, pystyy taas paremmin hengittämäänkin

 

[MolliMelooni]

Joku vieraampi kuin äiti voisikin olla ihan hyvä ratkaisu. Sitten, kun kaaoksesta on selvitty, voisi joskus pyytää äitiäkin avuksi. Mulla oli monta kuukautta tämä työhuoneeni aivan järkyttävässä kunnossa ja se vaikutti ihan suoraan mun mielialaani. Kun sain tämän siivottua, elämä alkoi hymyilemään. Tiedän itse oikein hyvin, että joskus vaan ei kertakaikkiaan pysty. Ei pysty edes aloittamaan. Mitä kamalammaksi kaaos paisuu, sitä vaikeampaa on aloittaminen. Kun sen epäjärjestyksen kuplan saa puhkaistua, pystyy taas paremmin hengittämäänkin

Saisikohan tätä ideaa kehiteltyä ihan toiminnaksi asti?
Muitakin auttamaan valmiita löytyy varmasti, ja tästä olisi oikeasti konkreettista ja välitöntä hyötyä ylimääräistä käsiparia ja hetken hengähdystaukoa tarvitseville.

 

[Keittiönoita]

Saisikohan tätä ideaa kehiteltyä ihan toiminnaksi asti?
Muitakin auttamaan valmiita löytyy varmasti, ja tästä olisi oikeasti konkreettista ja välitöntä hyötyä ylimääräistä käsiparia ja hetken hengähdystaukoa tarvitseville.

Sellaista toimintaa olen yrittänyt etsiä, mutta ei vaan tunnu löytyvän yhdistystä/yhteisöä, joka moista edustaisi. Mietin jo, että pitäisiköhän lisätä tuo toiminta osaksi Pidetään huolta -kerhoa. Tai perustaa kokonaan uusi kerho. Vapaaehtoinen avustaminen tietty syö leipää niiltä, jotka tekevät sitä työkseen. Kaikilla vaan ei ole varaa maksaa siivoojalle tai muullekaan taloudenhoitajalle.

 

[:((]

Joku vieraampi kuin äiti voisikin olla ihan hyvä ratkaisu. Sitten, kun kaaoksesta on selvitty, voisi joskus pyytää äitiäkin avuksi. Mulla oli monta kuukautta tämä työhuoneeni aivan järkyttävässä kunnossa ja se vaikutti ihan suoraan mun mielialaani. Kun sain tämän siivottua, elämä alkoi hymyilemään. Tiedän itse oikein hyvin, että joskus vaan ei kertakaikkiaan pysty. Ei pysty edes aloittamaan. Mitä kamalammaksi kaaos paisuu, sitä vaikeampaa on aloittaminen. Kun sen epäjärjestyksen kuplan saa puhkaistua, pystyy taas paremmin hengittämäänkin

Totta joka sana. Alottaminen on ihan tuskaa, ainaki mulla. Ja jos on seuraa, sitä on kivempi touhuta, kun että yksin pakertaa.
Alotin eteistä sen verran, että vein jumalattoman lehtipinon (mikä levähtää pikää pituuttaan maahan koko ajan) lehtiroskikseen!

 

[MolliMelooni]

Sellaista toimintaa olen yrittänyt etsiä, mutta ei vaan tunnu löytyvän yhdistystä/yhteisöä, joka moista edustaisi. Mietin jo, että pitäisiköhän lisätä tuo toiminta osaksi Pidetään huolta -kerhoa. Tai perustaa kokonaan uusi kerho. Vapaaehtoinen avustaminen tietty syö leipää niiltä, jotka tekevät sitä työkseen. Kaikilla vaan ei ole varaa maksaa siivoojalle tai muullekaan taloudenhoitajalle.

Mikä on Pidetään huolta -kerho?
Mä en usko, että tällainen toiminta niin massiiviseksi paisuisi, että se alkaisi yrittäjien leipää syömään.

 

["vieras"]

Mikä on Pidetään huolta -kerho?
Mä en usko, että tällainen toiminta niin massiiviseksi paisuisi, että se alkaisi yrittäjien leipää syömään.

Ja kun ei kaikilla ole varaa ketään palkata..

 

[:((]

[QUOTE="vieras";24453120]Ja kun ei kaikilla ole varaa ketään palkata..[/QUOTE]

Ei mullakaan ole. Aika harvalla itseasiassa. Tämän ketjun kannustavien viestien avulla oon saanut nyt alotettua ton eteisen raivaamisen. On siinä vielä tekemistä, mutta tehtykin jo on

 

[Keittiönoita]

Mikä on Pidetään huolta -kerho?
Mä en usko, että tällainen toiminta niin massiiviseksi paisuisi, että se alkaisi yrittäjien leipää syömään.

Tarkoitinkin lähinnä sitä, että yhdistykset eivät välttämättä halua alkaa kilpailemaan yritysten kanssa ja sen vuoksi mikään yhteisö ei tällaisesta ole kiinnostunut.

Pidetään huolta -kerho on joskus vuosia sitten perustamani kerho, jossa alunperin oli vaan tarkoitus ilahduttaa jouluisin vähävaraisten perheiden lapsia. Toiminta kuitenkin laajeni siten, että siellä avustetaan toinen toisiamme muulloinkin kuin joulun aikaan. Tosin marrraskuussa porukka alkaa aktivoitua ja se on kerhon sesonkia se