Uskon mutten kuulu kirkkoon koska se on niin rahastusta. Yli 600 vuodessa vuosikymmenien ajan ja sitten ei saa edes ilmaiseksi hautausta.. mitä järkee?
Huonoin selitys millekään teolle (kun ei puhuta oikeasti muiden satuttamisesta) on se 'kun mitä ne muutkin ajattelee', oli sitten kyse sukulaisista, kavereista, työyhteisöstä.. Ihmisen pitää tehdä päätökset parhaiten sopimaan itselleen ja niinkin iso asia kuin usko, uskonto tai uskonnottomuus pitäisi olla yksi näistä.
Kuuluin kirkkoon koska minut siihen lapsena liitettiin, luonnollisesti kysymättä mielipidettäni. Erosin parikymppisenä organisaatiosta johon en koskaan henkisellä tasolla kuulunutkaan, eikä lapsiani ole kastettu koska haluan heidän tekevän omat päätöksensä uskonsa suhteen ilman parikuisena otsaan lyötyä leimaa.
Kuuluin kirkkoon koska minut siihen lapsena liitettiin, luonnollisesti kysymättä mielipidettäni. Erosin parikymppisenä organisaatiosta johon en koskaan henkisellä tasolla kuulunutkaan, eikä lapsiani ole kastettu koska haluan heidän tekevän omat päätöksensä uskonsa suhteen ilman parikuisena otsaan lyötyä leimaa.
K
kirjanoppinut
Vieras
Tämä juttu kannattaa lukea, oli sitten puolesta tai vastaan aatellut asioita:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/3618/
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/3618/
[QUOTE="vieras";24442764]En usko Jumalaan enkä siihen että Jeesus heräsi kuolleista ja on Jumalan poika. Itse asiassa en usko mihinkään uskontoon enkä muuhunkaan yliluonnolliseen.
Kuulun silti kirkkoon. Kannatan kirkkoa instituutiona, kirkon hyväntekeväisyyttä ja syrjäytyneiden auttamista. Pidän kovasti kirkkorakennuksista ja kuuntelen myös mielelläni virsiä ja hengellisiä lauluja. Niistä tulee miellyttävä fiilis ja etenkin virsistä tulee mieleen lapsuus koska koulussa laulettiin virsiä.
Olen lukenut Raamatun parikin kertaa ja arvostan Raamatun sanomaa osittain. Lähinnä evankeliumia ja Jeesuksen puheiksi kirjattuja asioita. Kuten esimerkiksi: rakasta lähimmäistäsi, kohtele toisia niinkuin haluaisit toisia kohdeltavan, auta puutteenalaisia, älä tuomitse.
En ymmärrä uskonnon ja uskovaisten tuomitsemista. En minkään uskonnon. Naurettavinta minusta on ihmiset jotka tuomitsevat kristinuskon paskana ja raamatun satukirjana mutta sitten uskovat horoskooppeihin, miettivät mitä mikäkin uni merkitsee, ihannoivat itämaisia uskontoja yms.[/QUOTE]
Jotenkin surkuhupaisaa miten pystyt samassa kappaleessa vähättelemään muita jotka (mielestäsi?) tuomitsevat uskonnot ja uskovaiset (vai oliko siis kyse pelkästä kristinuskosta?), mutta seuraavassa virkkeessä otat hyvinkin ylimielisen asenteen heitä kohtaan jotka "ihannoivat" esim. itämaisia uskontoja.
Ja jos nyt halutaan oikein aiheesta alkaa keskustella (mitä hieman epäilen), ovat itämaiset filosofiat monesti hieman ihmiskeskeisempiä (ja tieteelliseltä kannalta edistyneempiä, esim. buddhalaisten munkkien 2500v sitten kehittämät teoriat hiukkasfysiikasta joita tänä päivänä todistetaan yhteistyössä faktoiksi) kuin teistiset uskonnot joissa keskitytään "palvonnan" ja tietyn hahmon kunnioittamisen ja ylistämisen ympärille. Juu henkilökohtainen pelastus löytyy uskonnosta jos toisesta, mutta kyse ei ole itsensä tuntemisesta tai muusta turhasta vaan sokeasta uskosta johonkin ennaltamäärättyyn.
Kuulun silti kirkkoon. Kannatan kirkkoa instituutiona, kirkon hyväntekeväisyyttä ja syrjäytyneiden auttamista. Pidän kovasti kirkkorakennuksista ja kuuntelen myös mielelläni virsiä ja hengellisiä lauluja. Niistä tulee miellyttävä fiilis ja etenkin virsistä tulee mieleen lapsuus koska koulussa laulettiin virsiä.
Olen lukenut Raamatun parikin kertaa ja arvostan Raamatun sanomaa osittain. Lähinnä evankeliumia ja Jeesuksen puheiksi kirjattuja asioita. Kuten esimerkiksi: rakasta lähimmäistäsi, kohtele toisia niinkuin haluaisit toisia kohdeltavan, auta puutteenalaisia, älä tuomitse.
En ymmärrä uskonnon ja uskovaisten tuomitsemista. En minkään uskonnon. Naurettavinta minusta on ihmiset jotka tuomitsevat kristinuskon paskana ja raamatun satukirjana mutta sitten uskovat horoskooppeihin, miettivät mitä mikäkin uni merkitsee, ihannoivat itämaisia uskontoja yms.[/QUOTE]
Jotenkin surkuhupaisaa miten pystyt samassa kappaleessa vähättelemään muita jotka (mielestäsi?) tuomitsevat uskonnot ja uskovaiset (vai oliko siis kyse pelkästä kristinuskosta?), mutta seuraavassa virkkeessä otat hyvinkin ylimielisen asenteen heitä kohtaan jotka "ihannoivat" esim. itämaisia uskontoja.
Ja jos nyt halutaan oikein aiheesta alkaa keskustella (mitä hieman epäilen), ovat itämaiset filosofiat monesti hieman ihmiskeskeisempiä (ja tieteelliseltä kannalta edistyneempiä, esim. buddhalaisten munkkien 2500v sitten kehittämät teoriat hiukkasfysiikasta joita tänä päivänä todistetaan yhteistyössä faktoiksi) kuin teistiset uskonnot joissa keskitytään "palvonnan" ja tietyn hahmon kunnioittamisen ja ylistämisen ympärille. Juu henkilökohtainen pelastus löytyy uskonnosta jos toisesta, mutta kyse ei ole itsensä tuntemisesta tai muusta turhasta vaan sokeasta uskosta johonkin ennaltamäärättyyn.
Mutta kyllä elämässä tulee monen monta sellaista tilannetta esiin, että päätös kannattaa tehdä ainakin osin sen mukaan, mitä muut siitä ajattelevat. Sosiaalinen kanssakäyminen perustuu näihin sääntöihin. Muutenhan yhteiskunnassa olisi piakkoin anarkismi vallalla, jos kaikki tekisivät päätöksensä huomioiden vain itsensä.
Mutta ymmärsin pointtisi, kunhan tulin vähän länkyttämään.
Mä tunnen olevani matkalla kohti ratkaisua, kun toinen lapseni kastettiin minulle oli tärkeää, että ns. luottopappimme oli paikalla, hän on jonkinlainen tukipilari näissä asioissa. Tunsin kasteen aikana surua siitä, että en täysin voi uskoa siihen, mitä hän puhui.
En eroa kirkosta, ennen kuin olen varma mitä haluan ja ajattelen. Sen tiedän, että kun menen naimisiin, meidät vihkii tämä tietty pappi. Jos kuolen, haluaisin hänen myös lähettävän minut ns. eteenpäin.
Mä tunnen fyysistä pahoinvointia aina kun nään kuinka lapsia aivopestään johonkin fanaattisesti, olisi se sitten uskonto tai jokin muu.
Mielestäni on turhaa puhua uskonasioista lapsille. Eivät he voi vielä ymmärtää ja suhtautua kriittisesti, he ottavat kaiken totena. Siksipä meillä ei ole puhuttu aiheesta yhtään mitään, kun lapseni menevät kouluun kysymykset tulevat ajankohtaisiksi.
En eroa kirkosta, ennen kuin olen varma mitä haluan ja ajattelen. Sen tiedän, että kun menen naimisiin, meidät vihkii tämä tietty pappi. Jos kuolen, haluaisin hänen myös lähettävän minut ns. eteenpäin.
Mä tunnen fyysistä pahoinvointia aina kun nään kuinka lapsia aivopestään johonkin fanaattisesti, olisi se sitten uskonto tai jokin muu.
Mielestäni on turhaa puhua uskonasioista lapsille. Eivät he voi vielä ymmärtää ja suhtautua kriittisesti, he ottavat kaiken totena. Siksipä meillä ei ole puhuttu aiheesta yhtään mitään, kun lapseni menevät kouluun kysymykset tulevat ajankohtaisiksi.
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24442929:Mutta kyllä elämässä tulee monen monta sellaista tilannetta esiin, että päätös kannattaa tehdä ainakin osin sen mukaan, mitä muut siitä ajattelevat. Sosiaalinen kanssakäyminen perustuu näihin sääntöihin. Muutenhan yhteiskunnassa olisi piakkoin anarkismi vallalla, jos kaikki tekisivät päätöksensä huomioiden vain itsensä.
Mutta ymmärsin pointtisi, kunhan tulin vähän länkyttämään.
Tottakai, mutta useimmiten se silloin liittyy joko toisten satuttamiseen tai itselleen pahan olon tuottamiseen
Mua lähinnä naurattaa nämä 'älä sit kerro äidille että mä olen eronnut kirkosta' ja ei uskalleta pitää nimijuhlia vaan lapsi on pakko kastaa koska kuvitellaan että suku kieltää heidät (vaikka kyse olisi ihan normaaleista tapaluterilaisista jotka eivät usko eivätkä oikeasti niin paljon suutu jos perinteitä vähän rikotaan).
Kovin vaikea elää elämäänsä ajatellen aina ensisijaisesti asiat toisten kannalta. Missä se oma elämä silloin kulkee?
Tottakai, mutta useimmiten se silloin liittyy joko toisten satuttamiseen tai itselleen pahan olon tuottamiseen
Mua lähinnä naurattaa nämä 'älä sit kerro äidille että mä olen eronnut kirkosta' ja ei uskalleta pitää nimijuhlia vaan lapsi on pakko kastaa koska kuvitellaan että suku kieltää heidät (vaikka kyse olisi ihan normaaleista tapaluterilaisista jotka eivät usko eivätkä oikeasti niin paljon suutu jos perinteitä vähän rikotaan).
Kovin vaikea elää elämäänsä ajatellen aina ensisijaisesti asiat toisten kannalta. Missä se oma elämä silloin kulkee?
Eivät sellaisetkaan aina liity toisten satuttamiseen, vaan ihan tavallisillakin ns. arjen valinnoilla voi olla muiden kannalta merkitystä, jota ei ajattele. Vaikkapa tv-luvan maksaminen käy esimerkistä. :snotty:
Toisaalta taas 'älä sit kerro äidille että mä olen eronnut kirkosta' voi olla ihan hyvä, jos äidin mieli siitä tavallaan turhasti järkkyisi, jos vaikka äitiä tapaa harvoin ja äiti on jo vanha, niin eläkööt uskossa että lapsikin on uskossa. Sitten tietysti jos ei lainkaan eroa kirkosta, koska äiti ei siitä tykkäisi, niin siinä ollaan jo väärällä puolella elämää.
Mä olen kyllä ehkä huonokin ihminen, kun liian usein ajattelen valintojani sen mukaan, että se on mahdollisimman hyvä myös muille ihmisille. Ihan oman edunkin edelle menee monasti.
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24443190:
Mielessä oleva esimerkkitapaus ei kosketa vanhaa äitiä jonka mieli järkkyisi kirkosta eroamisesta, ehkä lähinnä siitä että lapset tekevät toisin kuin hän haluaisi. Ongelma on ehkä siinä että perheen muut (aikuiset) lapset uskaltavat kyllä tehdä ja sanoa suoraan, mutta yksi ei koska kuvittelee olevansa tilanteessa jossa täytyy uhrautua muidenkin puolesta. Sääli katsoa sivusta, hänen uhrautumisensa kun ei oikein tilanteessa paina : /
Voihan sen tv-luvan maksamisenkin ajatella toisten välillisenä satuttamisena kun sanan merkitystä laajentaa. Toisaalta satuttaa siinä itseäänkin koska mitä vähemmän resursseja kohde A saa kohteesta X, sitä enemmän resursseja kohde A ottaa kohteesta Y. Jokainen maksaa aina, kuinka paljon ja mitä kautta sitten vaihtelee.
No mutta nyt meni ihan ot.
Liekö olet itse edes lukenut Raamattua kannesta kanteen? Silloin varmaan käsittäisit, että Raamattu on aikaansa sidottu.
Evankelis-luterilainen kirkko on niin suvaitsevainen, että se ei tuomitse jäseniään silloinkaan kun oma usko horjuu. Mutta senhän sinä tiedät, Raamatun lukeneena.
En usko kristinuskon Jumalaan, en kirkkoon ja sen opetuksiin muutenkaan, en raamattuun muuna kuin historiallisena teoksena, enkä Jeesukseen Jumalan poikana, joten en kuulu kirkkoon.
Olisi hölmöä kuulua johonkin instituutioon kun ei allekirjoita juuri mitään sen oppeja tai uskomuksia.
Olisi vähän sama kuin rupeaisi juutalaiseksi muuten vaan, syystä että niillä on kivoja bileitä tms...
Aika vähän nykyään törmää näihin jotka eivät "vaan jaksa erota".
Vielä 5. vuotta sitten niitä tuntu olevan enemmän. Mutta kaippa se on jokaisen oma asia kuuluuko vai ei, ja uskooko vai ei...
Olisi hölmöä kuulua johonkin instituutioon kun ei allekirjoita juuri mitään sen oppeja tai uskomuksia.
Olisi vähän sama kuin rupeaisi juutalaiseksi muuten vaan, syystä että niillä on kivoja bileitä tms...
Aika vähän nykyään törmää näihin jotka eivät "vaan jaksa erota".
Vielä 5. vuotta sitten niitä tuntu olevan enemmän. Mutta kaippa se on jokaisen oma asia kuuluuko vai ei, ja uskooko vai ei...
J
juuh
Vieras
En kuulu kirkkoon sen tunnustuksen takia vaan sen yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi. Käytän seurakunnan palveluja, joten maksan niistä osani kirkollisveron muodossa. Luterilaisen kirkon "katon alle" mahtuu monenlaista tunnustajaa. Luterilaisen kirkon sisällä kaikkien usko ei ole eikä tarvitse olla samanlaista, vaan jäsenillä on vapaus harjoittaa uskoaan haluamallaa tavalla tai olla harjoittamatta. Myös tulkinnat Raamatusta ovat monenlaisia, esimerkkinä naispappeus ja homoliitot, joista on erimielisyyksiä luterilaisen kirkon sisällä.
J
juuh
Vieras
Kuka meinasi lempata... jonkun seurakunnan kirkkoneuvosto vai tuomiokapituli... Ei yksittäiset mielipiteet ole kirkon yleinen mielipide, ei kummankaan näkökulman tapauksessa.
K
Keittiönoita
Vieras
Monet kuuluvat kirkkoon ihan vaan sen vuoksi, että eivät ole tulleet kirkosta eronneeksikaan. Monilla myöskin kirkollisvero on kuukausituloissa sen verran pieni summa, ettei sitä tule ajatelleeksikaan. Jos kirkollisveron sijasta pitäisi kerran vuodessa maksaa sama summa yhdellä kertaa, moni saattaisi ihan jo senkin vuoksi erota kirkosta.
Meidän perheessä ei kukaan enää kuulu kirkkoon, vaikka alunperin ollaan kuuluttu kaikki. Eroaminen on tehty sen verran helpoksi, että senkään puolesta ei tarvitse kuulua kirkkoon, jos ei halua.
Meidän perheessä ei kukaan enää kuulu kirkkoon, vaikka alunperin ollaan kuuluttu kaikki. Eroaminen on tehty sen verran helpoksi, että senkään puolesta ei tarvitse kuulua kirkkoon, jos ei halua.
Ä
"äippä"
Vieras
Usein valitetaan kirkollisveroista, mutta sille saa kuitenkin paljon vastinetta, esim. päivä- ja perhekerhot, vihkiminen, hautaaminen yms. on ilmaista mutta jostakinhan papinkin on palkkansa saatava. Seurakunnan diakoniatyö auttaa myös kaikkia jotka apua tarvii, kuului sitten kirkkoon tai ei. Mutta tietty on jokaisen oma valinta kuuluuko kirkkoon vai ei. Useimmat jotka sanoo, ettei uskonto merkkaa heille mitään, viettävät kuitenkin joulua tai pääsiäistä jotka ovat kristillisiä juhlia. Miksi sitten juhlia niitäkään jos ei uskonto merkkaa mitään?
[QUOTE="äippä";24443424]Usein valitetaan kirkollisveroista, mutta sille saa kuitenkin paljon vastinetta, esim. päivä- ja perhekerhot, vihkiminen, hautaaminen yms. on ilmaista mutta jostakinhan papinkin on palkkansa saatava. Seurakunnan diakoniatyö auttaa myös kaikkia jotka apua tarvii, kuului sitten kirkkoon tai ei. Mutta tietty on jokaisen oma valinta kuuluuko kirkkoon vai ei. Useimmat jotka sanoo, ettei uskonto merkkaa heille mitään, viettävät kuitenkin joulua tai pääsiäistä jotka ovat kristillisiä juhlia. Miksi sitten juhlia niitäkään jos ei uskonto merkkaa mitään?[/QUOTE]
Ei meillä ainakaan joulua vietetä kristillisenä juhlana eikä pääsiäistä liioin oikeastaan mitenkään. Rairuohoa varmaan laitetaan kasvamaan kun lapset vähän kasvaa ja suklaamunia mussutetaan, mutta en näe niilläkään meidän perheessä olevan kovin kummoista kristillistä pohjaa.
Enkä minä ihan ajatuksen kanssa käytä seurakunnan palveluja kerhojen tai häiden tmv. muodossa juurikin koska en kuulu kirkkoon enkä halua että lapseni käyvät pienenä kerhossa jossa pidetään hartauksia tai luetaan rukouksia, kun on myös neutraalit vaihtoehdot saatavilla.
Ei meillä ainakaan joulua vietetä kristillisenä juhlana eikä pääsiäistä liioin oikeastaan mitenkään. Rairuohoa varmaan laitetaan kasvamaan kun lapset vähän kasvaa ja suklaamunia mussutetaan, mutta en näe niilläkään meidän perheessä olevan kovin kummoista kristillistä pohjaa.
Enkä minä ihan ajatuksen kanssa käytä seurakunnan palveluja kerhojen tai häiden tmv. muodossa juurikin koska en kuulu kirkkoon enkä halua että lapseni käyvät pienenä kerhossa jossa pidetään hartauksia tai luetaan rukouksia, kun on myös neutraalit vaihtoehdot saatavilla.
A
Aate-isti
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;24443239:
Olen lukenut Raamatun aika hyvin. Uuden Testamentin ihan kokonaan, tietyt osat useempaan kertaankin. Uuden Testamentin väittäisin tuntevani erittäin hyvin.
Vanhan Testamentin olen pääosin lukenut, mutta irrallisina kokonaisuuksina. En voi väittää, että olisin lukenut sen sanasta sanaan, mutta väittäisin että tunnen sen silti aika hyvin.
Ja olen tietoinen, että se on aikaansa sidottu. Raamattu, siihen liittyvät kysymykset ja niiden nivoutuminen nykyaikaan on niin laaja aihe, että en uskalla siihen tässä yhteydessä koskea. Mielenkiintoinen kysymys sinällään. Todistaa taas sen, että uskontoon liittyvistä asioista voisi olla ihan kiinnostavaa keskustella jopa uskon ihmisten kanssa. Jos tuollanen luokittelu nyt ylipäätään ihmiselle voidaan antaa.
A
Aate-isti
Vieras
[QUOTE="äippä";24443424]Usein valitetaan kirkollisveroista, mutta sille saa kuitenkin paljon vastinetta, esim. päivä- ja perhekerhot, vihkiminen, hautaaminen yms. on ilmaista mutta jostakinhan papinkin on palkkansa saatava. Seurakunnan diakoniatyö auttaa myös kaikkia jotka apua tarvii, kuului sitten kirkkoon tai ei. Mutta tietty on jokaisen oma valinta kuuluuko kirkkoon vai ei. Useimmat jotka sanoo, ettei uskonto merkkaa heille mitään, viettävät kuitenkin joulua tai pääsiäistä jotka ovat kristillisiä juhlia. Miksi sitten juhlia niitäkään jos ei uskonto merkkaa mitään?[/QUOTE]
HALOO! Joulun ja Pääsiäisen tilalla on aina ollut jotain juhlia. Kaikilla näillä juhlien ajankohdilla on myös pakanalliset vastineensa. Ja tapakulttuurin merkitystä en ollut kieltämässäkään.
HALOO! Joulun ja Pääsiäisen tilalla on aina ollut jotain juhlia. Kaikilla näillä juhlien ajankohdilla on myös pakanalliset vastineensa. Ja tapakulttuurin merkitystä en ollut kieltämässäkään.
V
"vieras"
Vieras
En usko sen enempää itämaisiin filosofioihin kuin islamiin tai kristinuskoon. En usko horoskooppeihin tai aaveisiin. Minusta on naurettavaa että joidenkin ihmisisten mielestä juuri kristinusko on paskaa ja Jeesuksen ylösnousmus mahdottomuus mutta jos esim. olet syntynyt tiettynä kuukautena niin olet persoonaltasi tietynlainen (horoskoopit). Tai että öisin kuuluvat narahdukset voivat olla "vaeltavia sieluja". Ja kyllä puhuin juuri kristinuskosta. Tuntuu että joistakin on hyväksyttävämpää uskoa unientulkintaan kuin uskoa Jumalaan. Jumalaan uskova on fundamentalistinen hörhö joka katsoo muita alaspäin ja kuvittelee olevansa pyhimys, mutta henkilö joka on löytänyt buddhalaisuuden reppureissullaan onkin niin jees ja hyväksyttävä ja mielenkiintoinen. Tätä logiikkaa en ymmärrä.
Minulle kaikki uskonnot ovat samalla viivalla. Kirkkoon kuulun koska uskonto on minusta kulttuurisidonnainen juttu. Kristinuskossa ei henkilöpalvonta ole "se juttu" vaan sanoma. Ne asiat mitä tuossa aiemminkin mainitsin, lähimmäisen rakkaus ym. Monissa muissa uskonnoissa on myös hyviä piirteitä. En silti usko mihinkään uskontoon. Uskoa kun ei voi pakottaa.
Ateistina näen vain valtavan ristiriidan joidenkin ihmisten logiikassa. Mutta ehkä se vaatisi sitä uskoa mutta minullahan sitä ei ole.
[QUOTE="vieras";24443488]En usko sen enempää itämaisiin filosofioihin kuin islamiin tai kristinuskoon. En usko horoskooppeihin tai aaveisiin. Minusta on naurettavaa että joidenkin ihmisisten mielestä juuri kristinusko on paskaa ja Jeesuksen ylösnousmus mahdottomuus mutta jos esim. olet syntynyt tiettynä kuukautena niin olet persoonaltasi tietynlainen (horoskoopit). Tai että öisin kuuluvat narahdukset voivat olla "vaeltavia sieluja". Ja kyllä puhuin juuri kristinuskosta. Tuntuu että joistakin on hyväksyttävämpää uskoa unientulkintaan kuin uskoa Jumalaan. Jumalaan uskova on fundamentalistinen hörhö joka katsoo muita alaspäin ja kuvittelee olevansa pyhimys, mutta henkilö joka on löytänyt buddhalaisuuden reppureissullaan onkin niin jees ja hyväksyttävä ja mielenkiintoinen. Tätä logiikkaa en ymmärrä.
Minulle kaikki uskonnot ovat samalla viivalla. Kirkkoon kuulun koska uskonto on minusta kulttuurisidonnainen juttu. Kristinuskossa ei henkilöpalvonta ole "se juttu" vaan sanoma. Ne asiat mitä tuossa aiemminkin mainitsin, lähimmäisen rakkaus ym. Monissa muissa uskonnoissa on myös hyviä piirteitä. En silti usko mihinkään uskontoon. Uskoa kun ei voi pakottaa.
Ateistina näen vain valtavan ristiriidan joidenkin ihmisten logiikassa. Mutta ehkä se vaatisi sitä uskoa mutta minullahan sitä ei ole.[/QUOTE]
Ehkä sun kannattaisi vain oikeasti päästä yli siitä inhosta toisten uskomuksia kohtaan (huomaa sanamuoto) ja elää ihan vain omaa elämääsi
Minulle kaikki uskonnot ovat samalla viivalla. Kirkkoon kuulun koska uskonto on minusta kulttuurisidonnainen juttu. Kristinuskossa ei henkilöpalvonta ole "se juttu" vaan sanoma. Ne asiat mitä tuossa aiemminkin mainitsin, lähimmäisen rakkaus ym. Monissa muissa uskonnoissa on myös hyviä piirteitä. En silti usko mihinkään uskontoon. Uskoa kun ei voi pakottaa.
Ateistina näen vain valtavan ristiriidan joidenkin ihmisten logiikassa. Mutta ehkä se vaatisi sitä uskoa mutta minullahan sitä ei ole.[/QUOTE]
Ehkä sun kannattaisi vain oikeasti päästä yli siitä inhosta toisten uskomuksia kohtaan (huomaa sanamuoto) ja elää ihan vain omaa elämääsi
K
kirjanoppinut
Vieras
En valitettavasti ole edes nähnyt näita kirjoja, mutta monta muuta aiheeseen liittyvää olen lukenut. Joulupakettiin sopivat kyllä kaikille:
(& Esko Saarinen) Raamattutieto. Otava, Helsinki 1978, 5.p. 1995. 205 s.
(& Antti Vanne) Kolme evankelistaa. Matteus - Markus - Luukas. Gaudeamus, Helsinki 1978, 2nd ed. 1986. 144 s.
Miten ymmärrän Raamattua oikein. Historiallisen ja epähistoriallisen raamatunselityksen vertailua. Kirjapaja, Vaasa 1981. 156 s.
Raamattunäkemystä etsimässä. Gaudeamus, Helsinki 1984, 3.p. 1986. 188 s.
Koraani ja Raamattu. Gaudeamus, Helsinki 1986. 151 s.
Tuhat ja yksi tulkintaa. Luova näkökulma Raamattuun. Yliopistopaino, Helsinki 1989. 138 s.
Uuteen uskoon. Kristinuskon itsekritiikistä uskontojen vuoropuheluun. Kirjapaja, Helsinki 1993. 157 s.
(& Raimo Hakola) Viisi evankeliumia rinnakkaisteksteinä. Matteus - Markus - Luukas -
Johannes - Tuomas (-Pietari). Yliopistopaino, Helsinki 1993. 306 s.
Rosoinen Raamattu. WSOY, Helsinki 2006. 239 s.