Mitä saatte aikaiseksi päivän aikana?

[omat jutut]

Kotiäidit, joilla pienet lapset, mitä kaikkea te saatte aikaiseksi päivän aikana? Kuinka paljon ns. omia juttuja? Te joilla jo lapset vähän isompia, missä vaiheessa aikaa kotitöille ja niille omille jutuille alkoi jäädä?

Mulla lapset 3,5v ja 1,5v. Saan päivän aikana tehtyä jonkun nopean ruuan (tai lämmitettyä edellispäivästä), laitettua tiskit, ja siivoiltua enimmät ruuanlaiton/ruokailun jäljet, ladattua pyykkikoneen, ja välillä huitastua vähän imurilla keittiön ja eteisen lattiaa. Mut käytännössä kaikki leipomiset, isommat ruuanlaitot, siivoamiset, pyykkien ripustus, puhtaiden viikkaus, pihatyöt jne jää illalle ja viikonlopulle kun mies on lasten kanssa. Niistä omista jutuista ei kannata etes haaveilla! Yleensä olen iltasin vaan liian väsyny tarttumaan enää mihinkään ylimääräiseen hommaan.

Pienempi on takiaisena mussa kiinni heti, "syliin, syliin", kun yritän tehdä jotain. Isompi taas ärsyyntyy siitä että pienempi kinuaa mun sylissä ja alkaa tehdä kaikkee pikku jäynää. Välillä innostuvat leikkimään keskenään ja vieläpä sovussa, mutta sekin on aika lyhyt aikasta. On vaan jotenkin turhauttavaa, että olen päivät kotona, mutta silti kaikki hommat jää iltaan. Ainut hetki jolloin saan jotain tehtyä on kun kummatkin nukkuu päiväunia (isompi ei nuku enää joka päivä), sillon painan tunnin ajan tukkaputkella. Toinen hetki on kun lapset syö; hotkaisen oman ruokani ja ryntään tiskikoneen kimppuun ja imuroin/lakaisen enimpiä muruja keittiön lattialta.

Yritän koko ajan kannustaa heitä omatoimiseen leikkimiseen ja yhdessä leikkimiseen, mutta ovatkohan vielä liian pieniä siihen?

 

[Jehnny Tightlips]

Mulla on samanikäiset, ja kyllä minusta tuntuu, että kotihommia saa tehtyä. Pitkällinen ruoanlaitto voi olla hankalaa jos pienempi sille päälle sattuu. Tai lattian pesu ei ole kauhean kivaa jos lapset juoksee ympäriinsä. Mutta muuten, tahti vain on vähän hitaampi.

 

[Jehnny Tightlips]

Ehkä noin käytännössä eniten apua on sellaisista erikoistarjous -tyylisistä jutuista. Eli kaikki ei ole aina saatavilla / mahdollista. Jos antaa jonkun sellaisen lelun / pelin / vaikka vesivärit, jotka eivät ole koko ajan käytettävissä, niin ainakin isompi jaksaa niihin hetken keskittyä. Tai jos ulkoilu(kin) on sellainen, että leikkivät keskenään / muiden lasten kanssa, niin siinä voi lukea kirjaa tjtn, jos henkireikää kaipaa.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

En tiedä kaipasitko enemmin vastauksia monilapsisilta äideiltä, mutta itselläni on myös n. 1,5-vuotias joten vastaan joka tapauksessa =)

Kotitöitä saan nykyisin tehtyä ihan hyvin, aiemmin oli paljon vaikeampaa kun meilläkin oli tuota syliin vaatimista AINA kun yritin tehdä jotain järkevää. Esim. ruuan laitosta ei vaan tullut yhtään mitään tai sitten tein sen ruuan mutta lapsi itki koko sen ajan vieressä.. ei kovin kivaa. Nyt taas ei tuota syliin vaatimista enää onneksi ole kuin harvoin, joten teen samoin kuin sinä että esim. lapsen syödessä tyhjennän astianpesukoneen tai täytän sen jne. Ja nyt lapsi haluaa osallistuakin kaikkeen niin pyydän sitä nostamaan pyykkejä minulle korista kun laitan niitä kuivumaan tai pitelemään koria missä on puhtaat aterimet ja ojentamaan niitä yksi kerrallaan että saadaan ne laatikkoon. Hidasta, mutta ei haittaa =)

Päiväuniaika on minulla omaa aikaa. Vaikka siis olisi kotitöitä niin otan itselleni tuon ajan ja teen sitä mitä haluan. Minä ainakin kaipaan sitä hengähdystaukoa itselleni, että sitten jaksaa taas iltaan asti.

Lattian luuttuaminen ja kaappien siivoaminen on sellaisia mitkä jätän siihen kun mieskin on kotona, mutta nuo peruskotityöt yritän tehdä päivällä.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Ehkä noin käytännössä eniten apua on sellaisista erikoistarjous -tyylisistä jutuista. Eli kaikki ei ole aina saatavilla / mahdollista. Jos antaa jonkun sellaisen lelun / pelin / vaikka vesivärit, jotka eivät ole koko ajan käytettävissä, niin ainakin isompi jaksaa niihin hetken keskittyä. Tai jos ulkoilu(kin) on sellainen, että leikkivät keskenään / muiden lasten kanssa, niin siinä voi lukea kirjaa tjtn, jos henkireikää kaipaa.

Meillä on muuten tuo sama, että kaikki lelut ei ole koko ajan käytettävissä. Johtuu siitä että tavaraa on sen verran paljon ja tosiaan kun kaivaa kaapista jonkun jutun mitä ei ole vähään aikaan käytetty niin lapsi keskittyy siihen ja itse voi tehdä muuta.

 

[omat jutut]

Kyllä tahti on hidasta, ja siihen olen jo tottunut, mutta meillä ei kyllä onnistu siivoaminen lasten kanssa. Se muuttuu vain tappeluksi siitä kuka sitä imuria kuljettaa, välillä annan isomman imuroida, mikä tarkottaa sitä että jossain välissä mun on sit imuroitava uudelleen. Pienempi on tosi tarkka samoista "oikeuksista" ja yleensä tuollaiset tilanteet menee sisarusten keskeiseksi kinasteluksi ja huudoksi, kun kumpikin haluaa ja kumpikaan ei anna periksi.

 

["hjkl"]

Minulla on 1,5v poika. On ollut aina todella seurankipeä, ei ole voinut ajatellakkaan esim. leipomista hänen ollessa hereillä ellei ole edellis iltana valmistellut hyvin kaikkea (margariini mitattu valmiiksi sekä jauhot ym.)

Nyt kesän aikana on alkanut viihtyä sen verran että välillä jopa itse yllätyn mitä kaikkea olen saanu aikaseksi päivän kuluessa! Eilen mm. sain -normaalien hommien lisäksiksi- pakattua KAKSI muuttolaatikkoa ja kuurattua syöttötuolin alusen jonne oli kuivunut puuroa ym.

Yhden lapsen kanssa sitä helposti kuvittelee että kahden kanssa pääsee varmasti helpommalla kun niistä on seuraa toisilleen

 

[omat jutut]

Minä kans otan lapset monesti mukaan just noihin pöydän kattamiseen, tiskikoneen tyhjentämiseen ja pyykkien ripustamiseen. Monesti nuo tilanteet vaan menee siihen "minä, minä, minä"-nahisteluksi, ja jos en saa sopua aikaiseksi, niin sitten nakkaan kummatkin ulos keittiöstä... Tai teen sitä ruokaa vaikka toinen rääkyy jalan juuressa... ei tosiaan kivaa. Piirtämistä ja maalaamista myös käytän sellasissa hetkissä kun haluan tehdä jotain rauhassa, mutta yleensä sekin päätyy johonkin katastrofiin... Ottaisin myös itselleni tuon päiväuniajan, mutta tuntuu että hommat kaatuu niskaan jos en tee niitä pakollisia juttuja päivittäin.

Jotenkin tämä aihe nyt kolahti, kun olen seurannut muutamaa sisustus/remontti-blogia, joissa pienten lasten kotiäidit remppaa, sisustaa, ompelee, virkkaa, leipoo jnejne lasten kirmaillessa suloisesti jaloissa, ja kun ite ei pysty tekemään mitään tuollaista, että kuinka ihmeessä se on muilla mahdollista?? No joo, tyhmää stressata vertaamalla itseään toisiin, ja tiedän että blogit on vaan sitä mitä kirjoittaja haluaa itsestään ja elämästään näyttää...

 

[Reemiu]

No kyllä musta pienten lasten äitinä ainakin tuntuu, et jos joku äiti sanoo ehtivänsä leipoa, virkata, rempata lapsien kans niin se tarkoittaa sitä, että ei anna tarpeeksi aikaa lapsille. Minusta kaiken muun saa jättää vähemmälle ja käyttää aika lapsiin, silleen saa olla kaikkein ylpein. Ja se toiseksi tärkein asia on syödä itse hyvin, juoda kahvit ja istahtaa! Näin mä koen olevani kaikista paras äiti, vaikka kotityöt kertyiskin viikonlopuille ja pyykkivuori kasvaa. Otan sit sellaisia tehopäiviä, jolloin teen paljon kotitöitä, ruokaa pakkaseen, jotta voin sit taas ottaa pari päivää rennommin. Ja ainakin mulla virkkaamiset ja leipomiset on suosiolla tulevaisuudessa. En jaksaisi puurtaa aamusta iltaan, vaikka voihan leipominen ja virkkaus olla jollekkin se rentoutus hetki. Mä vaan en kyl jaksais, menee se energia niin täysin lapsiin.